Glyndŵrin kansallispuisto: jättimäinen mahdollisuus vai kallis virheinvestointi?

Walesiin suunniteltu uusi Glyndŵrin kansallispuisto jakaa mielipiteet jyrkästi. Hanketta pidetään joko historiallisena mahdollisuutena luonnonsuojelulle ja maaseudun elinvoimalle – tai kalliina virheinvestointina, joka lisää byrokratiaa, nostaa asumisen hintaa ja vaikeuttaa paikallisten elämää.

Kyse olisi ensimmäisestä uudesta kansallispuistosta Walesissa sitten vuoden 1957. Suunnitelma on kuitenkin ajautunut jarrutuskaistalle, kun useat pohjois- ja keskisen Walesin kunnat ovat esittäneet virallisen vastalauseensa. Tämän seurauksena hanke etenee nyt julkiseen tutkintaan, jossa riippumaton tarkastaja punnitsee perustelut puolesta ja vastaan.

Mikä on Glyndŵrin kansallispuisto ja minne se sijoittuisi?

Iso-Britanniassa on tällä hetkellä 15 kansallispuistoa. Ensimmäinen, Peak District, perustettiin vuonna 1951, ja uusin, South Downs, sai kansallispuistostatuksen vuonna 2010. Walesissa kansallispuistoja on kolme: Eryri (Snowdonia), Pembrokeshiren rannikko sekä Bannau Brycheiniog (Brecon Beacons).

Glyndŵrin kansallispuisto olisi neljäs walesilainen kansallispuisto ja samalla ensimmäinen täysin uusi alue lähes 70 vuoteen. Se perustuisi nykyiseen Clwydian Range and Dee Valley -luonnonkauneusalueeseen (Area of Outstanding Natural Beauty) ja laajenisi huomattavasti sen ulkopuolelle.

Suunniteltu puisto ulottuisi Denbighshiren rannikkokaupungista Prestatynista aina Nant-y-dugoediin saakka, noin 20 mailia Welshpoolista länteen Pohjois-Powysissa. Alue kattaa Denbighshiren, Flintshiren, Wrexhamin ja pohjoisen Powysin maaseutu- ja jokilaaksomaisemia, joissa yhdistyvät maatalous, perinteiset kyläyhteisöt ja monimuotoinen luonto.

Kansallispuisto nimettäisiin viimeisen Walesissa syntyneen Walesin prinssin, Owain Glyndŵrin, mukaan – symboliikka, jonka puolustajat näkevät tärkeänä osana walesilaisen identiteetin ja kielen vahvistamista.

Pitkä ja kallis valmisteluprosessi

Työ kansallispuistostatuksen selvittämiseksi alkoi virallisesti vuosina 2022–2025, kun luonnonvaravirasto Natural Resources Wales (NRW) käynnisti perusteellisen arviointiprosessin. Selvitystyö maksoi arviolta noin 700 000 puntaa vuodessa ja sisälsi laajoja ympäristö-, talous- ja yhteiskuntavaikutusten analyyseja.

Tammikuussa 2026 NRW:n hallitus äänesti hankkeen puolesta ja antoi virallisen nimeämismääräyksen Glyndŵrin kansallispuistolle. Ennen päätöstä järjestettyyn julkiseen kuulemiseen saatiin 1 678 vastausta: 53 % kannatti hanketta, 14 % tuki sitä ehdollisesti, 31 % vastusti ja 3 % oli epävarmoja. Vaikka selkeä enemmistö oli vähintään jossain määrin myönteinen, vastustuksen voimakkuus erityisesti paikallistasolla oli niin merkittävä, että hallituksen oli reagoitava.

Kunnat jarruttavat: huolia kuluista, kaavoituksesta ja walesin kielestä

Kaikki viisi suunnitellun puiston rajauksesta suoraan vaikutuspiiriin joutuvaa kuntaa esittivät varauksia, ja useat niistä toimittivat virallisen vastalauseen. Tämän seurauksena Walesin hallitus ilmoitti, että kansallispuistohankkeesta on lain (National Parks and Access to the Countryside Act 1949) mukaisesti järjestettävä julkinen paikallinen tutkinta.

Tutkinnassa riippumaton tarkastaja arvioi sekä hankkeen perustelut että vastalauseet ja antaa suosituksensa ministereille. Samalla varmistuu, ettei nykyinen hallitus voi tehdä lopullista päätöstä ennen toukokuun Senedd-vaaleja, vaan ratkaisu jää seuraavalle hallitukselle.

Powysin kunta varoitti, että uusi kansallispuistostatus voisi lisätä paineita maaseutuyhteisöihin ilman, että vastineeksi syntyisi riittäviä, konkreettisia hyötyjä. Wrexhamin kunta puolestaan arvioi, että kasvavat kävijämäärät lisäisivät merkittävästi palveluiden kysyntää ja rasittaisivat paikallishallinnon ja muiden julkisten toimijoiden budjetteja.

Gwyneddin kunta nosti esiin epäselvyydet walesin kieleen, kaavoituspalvelujen järjestämiseen ja talousarvioon liittyen. Yhteinen nimittäjä kunnille on pelko siitä, että lisäbyrokratia, epäselvä rahoitus ja kasvavat kustannukset kaatuisivat lopulta paikallisten asukkaiden niskaan.

Maatalous vastaan luonnonsuojelu – paikallisten ristiriitaiset kokemukset

Keskustelun ytimessä on kysymys siitä, kuka lopulta kantaa vastuun muutoksista. Powysin Llanrhaeadr-ym-Mochnantista kotoisin oleva maanviljelijä Sarah Lewis pelkää, että tiukempi kaavoitus kansallispuistossa vaikeuttaisi hänen perheensä toimeentuloa.

Lewis on hiljattain investoinut uuteen kanalaan ja tuuliturbiiniin – hankkeisiin, joita hän ei uskoisi mahdollisiksi nykyistä tiukemman suunnittelujärjestelmän alla. Hänen mukaansa alue on jo nyt maatalousvaltainen ja viljelijät toimivat käytännössä luonnon ja maiseman hoitajina.

“Päivän päätteeksi tämä on maatalousaluetta. Me olemme jo maiseman ja luonnon hoitajia ja vastaamme ruuantuotannosta. On hämmentävää, että samaan aikaan kun Wales kamppailee terveydenhuollon, koulutuksen ja tieverkon ongelmien kanssa, resursseja pannaan tällaiseen ‘kiva olla’ -projektiin”, Lewis sanoo.

Myös hänen tyttärensä, Wrexhamissa työskentelevä kasvatuksen psykologian assistentti Elin Lewis, on huolissaan. Hän pelkää, että kansallispuistostatus kiihdyttäisi asuntojen hintojen nousua ja ajaisi nuoret pois alueelta.

“Paikallisessa nuorten maanviljelijöiden kerhossa on yli sata jäsentä, joista 95 % puhuu walesia. Haluamme heidän pysyvän yhteisössä ja pitävän sen elinvoimaisena. Jos talojen hinnat nousevat odotetulla tavalla kansallispuiston myötä, nämä nuoret eivät enää pysty ostamaan asuntoja kotiseudultaan”, Elin toteaa.

Luonnonsuojelijoiden näkökulma: ainutlaatuinen tilaisuus luonnolle ja identiteetille

Kaikki eivät kuitenkaan näe hanketta uhkana. Luonnontutkija ja valokuvaaja Will Hawkes, joka asuu Ceiriogin laaksossa Llangollenin eteläpuolella, pitää aluetta poikkeuksellisen arvokkaana luonnon keitaana.

“Olen havainnoinut täällä 18 mehiläislajia 24:stä Iso-Britanniassa tavattavasta kimalaislajista. Se kertoo, kuinka erityinen tämä paikka on”, hyönteistutkija Hawkes sanoo.

Hänen mukaansa kansallispuistostatus voisi toimia katalyyttina koordinoidulle toiminnalle luonnon monimuotoisuuden romahdusta vastaan. Puisto lisäisi alueen suojelua rakennus- ja infrastruktuurihankkeilta, toisi rahoitusta maan kestävään hoitoon ja antaisi asukkaille syyn olla ylpeitä kotiseudustaan.

Hawkes korostaa, että kansallispuisto voisi myös nostaa walesin kielen ja kulttuurin näkyvyyttä sekä tarjota viljelijöille tukia luonnonmukaisempaan maankäyttöön. Hänen mielestään riskinä ei ole niinkään hankkeen toteutuminen, vaan sen valuminen hukkaan.

“Hyötyjä on mielestäni paljon enemmän kuin haittoja. Jos luovumme tästä mahdollisuudesta, petämme tulevat sukupolvet”, Hawkes varoittaa.

Poliittinen kiistakysymys vaalien alla

Glyndŵrin kansallispuisto on osa työväenpuolueen johtaman Walesin hallituksen ohjelmaa, joka esiteltiin vuoden 2021 Senedd-vaaleissa. Apulaispääministeri Huw Irranca-Davies muistuttaa, että nykyiset kansallispuistot ovat merkittäviä vetovoimatekijöitä: ne houkuttelevat vuosittain noin 12 miljoonaa kävijää ja tuottavat arviolta miljardin punnan lisän Walesin talouteen.

Hän myöntää kuitenkin, että uuden kansallispuiston perustaminen on “suuri muutos – tarkoituksella”, sillä sen on tarkoitus vaikuttaa myönteisesti sekä luontoon että ihmisten mahdollisuuksiin nauttia siitä. Irranca-Daviesin mukaan on oikein, että huoleen suhtautuvien kuntien ja sidosryhmien näkemykset kuullaan perusteellisesti julkisessa tutkinnassa.

Oppositiopuolueet suhtautuvat hankkeeseen kriittisesti. Walesin konservatiivit painottavat, että mahdollisen kansallispuiston on toimittava yhdessä paikallisten ihmisten kanssa eikä heitä vastaan. Puolue pelkää lisäbyrokratian vaikeuttavan viljelijöiden arkea ja näkee riskin asuntojen hintojen noususta, paikallisen infrastruktuurin kuormittumisesta ja matkailupaineiden kasvusta alueilla, jotka kamppailevat jo nyt kapasiteettiongelmien kanssa.

Itsenäisyysmyönteinen Plaid Cymru huomauttaa, ettei yksikään paikallinen kunta ole tukenut hanketta. Puolue muistuttaa, että olemassa olevat kansallispuistot ovat kärsineet vuosien rahoitusleikkauksista, ja kysyy, eikö ensisijainen tavoite pitäisi olla nykyisten alueiden kuntoon laittaminen ennen uusien perustamista.

Walesin liberaalidemokraatit puolestaan kuvailevat Glyndŵrin kansallispuistosuunnitelmia “huonosti valmistelluiksi” ja väittävät, että niitä viedään eteenpäin selkeästä paikallisesta vastustuksesta huolimatta. Heidän mukaansa hanke lisäisi punaisen nauhan määrää, kustannuksia ja kaavoitusesteitä maaseudulla, joka on jo nyt kovilla – ja voisi ennemmin jarruttaa kuin tukea paikallista kasvua.

Myös Reform-puolueelta ja Walesin vihreältä puolueelta on pyydetty kommentteja, mutta jutun kirjoitushetkellä ne eivät ole vielä vastanneet.

Mahdollisuus uudistaa kansallispuistomalli – vai rahanhukkaa?

Kansallispuistojen puolesta kampanjoiva Campaign for National Parks -järjestö pitää julkista tutkintaa luonnollisena seuraavana askeleena. Järjestön edustaja Gareth Ludkin näkee tilanteessa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen keskusteluun siitä, millainen esimerkillinen kansallispuisto voisi olla 2020-luvun Britanniassa.

Hänen mukaansa Wales on ratkaisevassa vaiheessa poliittista sykliään: seuraava hallitus voi joko kaataa hankkeen tai käyttää sitä uudenlaisen, kestävän ja paikallisyhteisöjä aidosti tukevan kansallispuistomallin pilottina. Jos Glyndŵrin kansallispuisto toteutetaan kunnianhimoisesti, se voisi Ludkinin mukaan nousta koko Yhdistyneen kuningaskunnan parhaaksi kansallispuistoksi.

Toisaalta kriitikot muistuttavat, että ilman riittävää rahoitusta ja huolellista suunnittelua kansallispuisto voi jäädä lähinnä nimelliseksi brändäykseksi, joka lisää matkailupainetta ja byrokratiaa, mutta ei tuo vastaavia hyötyjä luonnolle tai paikallisille ihmisille.

Mitä seuraavaksi – ja mitä opittavaa Suomelle?

Julkinen paikallinen tutkinta tulee ratkaisemaan pitkälti sen, etenemmekö kohti Walesin neljättä kansallispuistoa vai haudataanko Glyndŵrin hanke. Tarkastaja käy läpi asiantuntijalausunnot, kuntien vastalauseet, paikallisten asukkaiden mielipiteet ja ympäristövaikutukset, ja antaa lopulta suosituksensa seuraavalle hallitukselle.

Suomesta katsottuna keskustelu on kiinnostava esimerkki siitä, miten luonnonsuojelu, maatalous, asuminen, kielipolitiikka ja aluekehitys kietoutuvat yhteen. Meilläkin kansallispuistot ja muut suojelualueet herättävät usein vastaavanlaisia kysymyksiä: kuka hyötyy, kuka maksaa ja miten paikalliset ihmiset otetaan mukaan päätöksentekoon.

Laajemmin tarkasteltuna Glyndŵrin kiista muistuttaa siitä, että luonnonsuojelu ja maaseudun elinvoiman turvaaminen eivät ole automaattisesti toistensa vastakohtia – mutta tasapainon löytäminen vaatii avointa vuoropuhelua, riittävää rahoitusta ja läpinäkyviä päätöksiä. Sama jännite näkyy myös kansainvälisessä politiikassa ja mediassa, mistä kertoo esimerkiksi lehtikatsaus, jossa käsitellään niin Donald Trumpin poliittisia avauksia kuin David Beckhamin puutarhavinkkien herättämiä tunteita – paikalliset ja globaalit teemat kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen.

Se, nähdäänkö Glyndŵrin kansallispuisto tulevaisuudessa esimerkkinä onnistuneesta vihreästä siirtymästä vai varoittavana tarinana huonosti valmistellusta hankkeesta, riippuu nyt ennen kaikkea siitä, miten hyvin päätöksentekijät pystyvät kuuntelemaan sekä luonnonsuojelijoita että paikallisia asukkaita.

Ei sisällä instagram post:eja