Golfissa kuohuu: uudet johtajat, uudet ideat – näin laji voi muuttua vuoteen 2027 mennessä

Ammattigolf elää poikkeuksellista murroskautta. Vuosi 2025 jää historiaan dramaattisista major-voitoista ja Ryder Cup -huumasta, mutta vähintään yhtä merkittäviä ovat kulisseissa tapahtuvat liikkeet. Uusi johtajasukupolvi on tarttunut ohjaksiin lajin tärkeimmissä organisaatioissa – ja heidän tavoitteensa on nopea, jopa vallankumouksellinen muutos.

Rory McIlroyn uran Grand Slamin täydentänyt Masters-voitto, Scottie Schefflerin ylivoimainen kausi, joka palkittiin PGA Tourin vuoden pelaaja -tittelillä, sekä Euroopan hurja Ryder Cup -voitto ovat osoittaneet, että huipputasolla golf on viihdyttävämpää kuin koskaan. Nyt kysymys kuuluu, pystyvätkö uudet päättäjät hyödyntämään sen, että golf koetaan jälleen ”cooliksi” ja kiinnostavaksi lajiksi myös suuren yleisön silmissä.

Uudet kasvot golfvallan huipulla

Viime vuosina golfia hallinnoivissa organisaatioissa on nähty poikkeuksellisen suuri johtajavaihdos. PGA Tour, PGA of America ja LPGA ovat kaikki saaneet uudet johtajat. R&A:n johdossa Mark Darbon on juuri päättänyt ensimmäisen täyden vuotensa, ja DP World Touria (entinen European Tour) johtaa alle kahden vuoden kokemuksella Guy Kinnings.

Myös kiistelty LIV Golf -liiga on vaihtanut kasvoja: Greg Normanin seuraajaksi on noussut Scott O’Neil, joka on ollut tehtävässään vasta muutamia kuukausia. Erityisen kiinnostavaa on se, että Darbon, O’Neil ja PGA Tourin uusi toimitusjohtaja Brian Rolapp tulevat golfmaailman perinteisten rajojen ulkopuolelta. Heidän taustansa ovat muun muassa amerikkalaisessa jalkapallossa, koripallossa ja rugbyssa – lajeissa, joissa kaupallistaminen, selkeä kilpailurakenne ja globaalit tv-markkinat ovat pitkällä.

Näin suuri ulkopuolisten asiantuntijoiden vyöry golfiin on harvinaista, ellei ainutlaatuista. He ovat myös aloittaneet työnsä vauhdilla. Vuotta 2026 voi pitää siirtymäkautena, jonka jälkeen vuoteen 2027 mennessä ammattilaisgolf voi olla rakenteeltaan ja kalenteriltaan selvästi erilainen kuin nykyään.

Brian Rolapp: golf tarvitsee selkeyttä ja niukkuutta

PGA Tourin nokkamiehenä Brian Rolappista on tullut yksi vaikutusvaltaisimmista henkilöistä koko lajissa. Hän siirtyi golfiin NFL:stä – yhdestä Yhdysvaltain urheilun menestyksekkäimmistä ja kaupallisesti vahvimmista liigoista. Rolappin mukaan urheilun menestyksen ytimessä ovat kolme tekijää: kilpailullinen tasapaino, yksinkertaisuus ja niukkuus.

Golf täyttää näistä vasta yhden: kilpailullisen tasapainon. Turnauksissa on poikkeuksellisen paljon potentiaalisia voittajia, mikä pitää urheilullisen jännitteen korkealla. Sen sijaan lajin rakenne on monimutkainen ja sirpaleinen, ja tarjontaa on liikaa: viikoittain pelataan useita turnauksia ympäri maailman, mikä tekee kokonaisuuden seuraamisesta tavalliselle urheilufanille vaikeaa.

”Miten rakennat kilpailumallin, joka on helppo ymmärtää? Ja miten luot niukkoja, erityisiä tapahtumia, joita fanit todella haluavat seurata?” Rolapp kysyi hiljattain Floridassa järjestetyssä CEO Forum -tilaisuudessa.

Yksi spekuloiduista ratkaisuista on PGA Tour -kauden ajoittaminen NFL:n ympärille. Tulevaisuudessa kausi saattaisi alkaa Super Bowlin helmikuisen pelipäivän jälkeen ja päättyä ennen NFL-kauden alkua elokuussa. Rolapp myöntää, että tällainen malli on täysin mahdollinen: NFL:n kanssa kilpaileminen mediahuomiosta ja mainosrahoista on äärimmäisen vaikeaa.

Rolappin ulkopuolinen näkökulma näkyy myös hänen tavassaan tulkita golfia: hänen mukaansa laji on ”kasvanut sarjaksi tapahtumia, jotka sattuvat olemaan televisiossa”. Nyt haasteena on koota nämä irralliset tapahtumat yhtenäiseksi, helposti seurattavaksi kilpailumalliksi, jossa jokaisella viikolla on selkeä merkitys ja rooli kauden isossa tarinassa.

Tiger Woods ja tulevaisuuden kilpailumalli

Rolapp on perustanut Future Competitions -komitean, jonka puheenjohtajana toimii 15 majoria voittanut Tiger Woods. Komitea käy läpi kysymyksiä, joihin tällä hetkellä on enemmän avoimia kohtia kuin valmiita vastauksia. Tavoitteena on laatia muutaman kuukauden sisällä selkeä suunnitelma siitä, miltä ammattilaisgolf näyttää vuodesta 2027 eteenpäin.

Yksi suurista avoimista kysymyksistä on suhde LIV Golfiin ja Saudi-Arabian julkisen sijoitusrahaston (PIF) rahoitukseen. Tällä hetkellä näyttää epätodennäköiseltä, että PGA Tour ja LIV yhdistyisivät lyhyellä aikavälillä. Samalla LIVin olemassaolo – ja se, että liigan riveissä pelaa yhä Bryson DeChambeaun ja Jon Rahmin kaltaisia supertähtiä – vaikeuttaa Rolappin tavoitetta luoda yksinkertainen ja helposti seurattava globaali kisakalenteri.

Myös tuotteen ”niukkuus” kärsii: kun huippupelaajia on eri leireissä ja samanaikaisesti pelataan useita kilpailureittejä, on vaikeampi rakentaa isoja, harvinaisia, odotusarvoa nostavia tapahtumia, joita koko golfmaailma seuraa.

Scott O’Neil ja LIV Golf: uusi ote, uudet sponsorit

LIV Golfin uusi johtaja Scott O’Neil on myös aloittanut tehtävässään ripeällä tahdilla. Hänen taustansa on vahvasti pohjoisamerikkalaisissa huippuliigoissa: New Jersey Nets, Philadelphia Eagles, New York Knicks, New York Rangers, Philadelphia 76ers ja New Jersey Devils ovat kaikki kuuluneet hänen urapolulleen.

O’Neilin alaisuudessa LIV on onnistunut houkuttelemaan uusia, näyttäviä yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi HSBC – perinteisesti vahva tukija perinteisissä golfkisoissa – on siirtänyt näkyvyyttään myös LIVin puolelle, mikä alleviivaa sitä, että rahoittajat ja brändit seuraavat herkästi, missä suuntaan laji on kehittymässä.

O’Neilin tärkeimpiin prioriteetteihin kuuluu kuitenkin sama ongelma, jonka parissa myös Guy Kinnings DP World Tourilla painii: miten ratkaista LIV-turnauksiin osallistuneiden eurooppalaisten pelaajien rangaistukset, sakot ja kilpailukiellot. Keskellä kiistaa ovat muun muassa Ryder Cup -tähdet Jon Rahm ja Tyrrell Hatton.

He ovat valittaneet saamistaan sakoista ja pelikielloista. Kuulemiselle ei ole vielä määritelty päivää, mikä mahdollisti heidän pelaamisensa Euroopan riveissä viime syksyn Ryder Cupissa. Huhujen mukaan ratkaisua odotetaan kuitenkin viimeistään huhtikuuhun mennessä – eikä mahdollisia lopputuloksia ole helppo ennustaa.

Jos LIV-pelaajat saisivat jatkossa pelata DP World Tourin kilpailuissa ilman sanktioita ja säilyttäen jäsenyytensä, seuraukset koko globaalille golfjärjestelmälle olisivat mittavat. Tällöin PGA Tourin ja DP World Tourin välinen strateginen kumppanuus joutuisi uuteen valoon, ja Rolapp joutuisi pohtimaan, miten reagoida eurooppalaisten mahdolliseen lähentymiseen LIVin suuntaan.

LIVin tie maailmanlistalle ja 72 reiän kilpailut

Yksi O’Neilin näkyvimmistä liikkeistä on LIV-turnausten pidentäminen 54 reiästä 72 reikään. Muutos lähentää liigan formaattia perinteisiin nelipäiväisiin kilpailuihin ja palvelee kahta tavoitetta: ensinnäkin se auttaa pelaajia valmistautumaan paremmin neljän major-turnauksen vaatimuksiin, ja toiseksi se voi tukea LIVin pyrkimystä saada virallisia maailmanlistapisteitä.

Maailmanlistaa hallinnoivan OWGR-elimen johdossa on niin ikään uusi nimi, Trevor Immelman, joka vaikuttaa edeltäjäänsä Peter Dawsonia avoimemmalta keskustelulle. Silti pelkkä turnausten pituus ei ratkaise ongelmaa. OWGR:n näkökulmasta ratkaisevaa on se, että LIV ei näytä suljetulta liigalta, jossa sisään pääsee vain rahakkailla sopimuksilla, ilman todellista nousu- ja putoamismahdollisuutta.

O’Neilin on siis osoitettava, että liigassa on riittävästi läpinäkyvää karsintaa, nousua ja putoamista, jotta ranking-pisteet olisivat perusteltuja. Ilman tätä on vaikea perustella, miksi LIVin rajattu pelaajajoukko ansaitsisi samanlaista pistekertymää kuin perinteisten avoimien kiertueiden osallistujat.

Majorit pysyvät golfin kivijalkana

Kaikesta murroksesta huolimatta neljä major-turnausta – The Open, US Open, Masters ja US PGA Championship – pysyvät lajin ehdottomina kulmakivinä. Yritysjargonilla puhuttaessa ne ovat edelleen golfin ”telttapylväät”, joiden varaan muu kalenteri rakentuu.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että majoreidenkaan olisi varaa jäädä paikalleen. Kilpailu pelaajien huomiosta, katsojista, tv-oikeuksista ja sponsorirahasta on kovaa, ja myös perinteisimpien turnausten on uudistuttava pysyäkseen relevantteina nuoremmille yleisöille.

Mark Darbon ja The Openin uudet ideat

R&A:n johdossa Mark Darbon on jo tuonut The Openiin raikkaan lisän: viime hetken karsintakilpailun, joka pelataan major-viikon maanantaina. Tästä kilpailusta on tarjolla yksi viimeinen paikka The Openiin, ja mukaan kutsutaan muun muassa kaksi korkeimmalle maailmanlistalla olevaa ei-vapautettua pelaajaa, pelaajat jotka putosivat viimeisissä karsintapeleissä jatkosta sekä amatöörimestaruuden kakkonen.

Darbon siirtyi R&A:han rugbyseura Northampton Saintsista, ja hänen tekemänsä uudistukset kertovat halusta kyseenalaistaa vanhoja käytäntöjä. The Openin 154:s kilpailu pelataan Royal Birkdalessa heinäkuussa, ja uusi maanantain karsinta on selvä merkki siitä, että perinteikkäinkin major on valmis kokeilemaan uutta.

Kiireellisempi päätös liittyy kuitenkin vuoden 2028 Openin näyttämöön. Kyseessä on historian 156:s The Open, ja sen aikataulu poikkeaa perinteisestä Los Angelesin olympialaisten vuoksi. Open-viikko alkaa vasta 30. heinäkuuta, eli kaksi viikkoa normaalia myöhemmin. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia päivänvalon pituudelle ja kentän sijainnille.

Minne The Open 2028 – Skotlanti vai Englanti?

Myöhäisempi ajankohta tekee pohjoisista kentistä entistäkin kiinnostavampia vaihtoehtoja. Skotlannista vahvoilla voisivat olla esimerkiksi Muirfield, Carnoustie tai jopa pitkään pois kuvioista ollut Turnberry. Vaihtoehtona on myös paluu Englannin pohjoisimpaan Open-isäntään, Royal Lytham & St Annesiin.

Turnberry olisi kiistatta mielenkiintoisin – ja samalla kiistanalaisin – valinta. Kentän omistaa Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump, mikä tuo poliittisia ja imagollisia paineita. Lisäksi haasteina ovat edelleen alueen rajalliset kulkuyhteydet ja majoituskapasiteetti. Näistä syistä Turnberry on toistaiseksi monella tapaa altavastaaja, vaikka itse kenttä onkin huippuluokkaa.

Valinnasta riippumatta Darbon ja muut uudet päättäjät osoittavat, että The Open ja muut majorit eivät voi vain nojata historiaansa. Laji tarvitsee rohkeaa ajattelua, jotta se pysyy elinvoimaisena myös olympialaisten, LIVin ja uusien globaalien urheiluilmiöiden puristuksessa.

Golf katsoo laatikon ulkopuolelle – kuten muutkin lajit

Se, mitä golfissa nyt tapahtuu, muistuttaa monella tapaa kehitystä muissa lajeissa: ulkopuolelta tulevat johtajat tuovat mukanaan uutta ajattelua, datavetoista päätöksentekoa ja viihdebisneksen logiikkaa. Samalla tasapainoillaan perinteiden ja uudistusten välillä – aivan kuten esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossa, joissa uudet sarjamuodot, turnaukset ja rahoitusmallit ovat herättäneet keskustelua.

Luonnonsuojelun ja urheilun rajapinnoista kiinnostuneille tämä muutosajattelu ei ole uutta. Esimerkiksi Iain Douglas-Hamiltonin uraauurtava työ elefanttien suojelussa ja norsunluukaupan vastaisessa taistelussa osoittaa, miten vahva visio ja pitkäjänteinen johtajuus voivat muuttaa kokonaisen alan suuntaa. Golf tarvitsee nyt samanlaista rohkeutta katsoa tulevaisuuteen yli perinteisten rajojen.

Kun PGA Tour, DP World Tour, LIV, R&A ja muut keskeiset toimijat etsivät uutta tasapainoa, yksi asia on selvä: golf ei ole enää vain sarja irrallisia turnauksia, vaan globaali viihdetuote, joka kilpailee katsojien ajasta ja mielenkiinnosta muiden lajien rinnalla. Se, millaisia päätöksiä uudet johtajat tekevät vuosina 2025–2027, määrittelee, millaisena ammattilaisgolf näyttäytyy seuraavalle sukupolvelle.

Ei sisällä instagram post:eja