Grönlannin tulevaisuus vaakalaudalla: Washingtonin huippukokous voi ratkaista koko Arktiksen suunnan
Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance isännöi keskiviikkona Valkoisessa talossa Tanskan ja Grönlannin ulkoministrejä sekä Yhdysvaltain ulkoministeriä Marco Rubiota. Kyse ei ole vain yhdestä rutiinitapaamisesta, vaan kokouksesta, joka voi muuttaa koko Arktiksen geopoliittista tasapainoa – ja jopa Naton tulevaisuutta.
Trumpin uhkaus ja suvereniteettikiista
Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa, lumen peittämän ostoskeskuksen yllä, pyörii suuri digitaalinen uutisnauha. Vaikka ei puhuisi grönlantia, sanat ”Trump”, ”Greenland” ja ”sovereignty” erottuvat toistuvasti kirkkaanpunaisina kirjaimina. Donald Trump on todennut haluavansa Grönlannin ja olevansa valmis ottamaan sen ”helppoa tai vaikeaa tietä”. Venezuelassa tehtyjen kiisteltyjen sotilaallisten toimien jälkeen moni grönlantilainen uskoo, että presidentti tarkoittaa joka sanaansa.
Washingtonin kokoukseen johtanut hermostunut odotus on kestänyt päiviä – monen paikallisen mielestä vuosia. Kaduilla tunnelma on epävarma ja latautunut.
Grönlantilaisten ääni: ”Maamme ei ole myytävänä”
”Haluaisin rohkaista Donald Trumpia käyttämään molempia korviaan viisaasti: kuuntelemaan enemmän ja puhumaan vähemmän. Me emme ole myytävänä. Maamme ei ole myytävänä”, sanoo Amelie Zeeb, riisuen perinteiset, hylkeennahasta tehdyt pualuuk-rukkasensa korostaakseen sanojaan käsillään.
Inuiittikirjailija ja muusikko Sivnîssoq Rask tiivistää monen toiveen: ”Toivon, että maamme olisi itsenäinen ja hyvin johdettu – eikä koskaan ostettu.”
Maria, jonka seitsemänviikkoinen vauva nukkuu tiukasti talvitakin suojissa, lisää: ”Olen huolissani nuoren perheeni tulevaisuudesta. Emme halua tällaista huomiota tänne.”
Huomio ei kuitenkaan ole häviämässä. Grönlanti on nyt yksi maailman seuratuimmista paikoista, sillä sen kohtalosta voi riippua paljon muutakin kuin itse saaren tulevaisuus.
Nato, Tanska ja Yhdysvallat törmäyskurssilla
Grönlanti on Tanskan itsehallinnollinen alue ja osa Tanskan valtakuntaa. Tästä huolimatta se on noussut kiistakapulaksi kahden Nato-maan, Tanskan ja Yhdysvaltojen, välille. Tanskan pääministeri Mette Frederiksen on varoittanut, että jos Yhdysvallat yrittäisi ottaa Grönlannin hallintaansa väkisin, se voisi merkitä transatlanttisen puolustusliiton – Naton – loppua.
Tällainen kriisi syventäisi entisestään jo ennestään hauraiksi käyneitä Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteita. Eurooppalaiset johtajat yrittävät samaan aikaan pitää Trumpin hallinnon sitoutuneena kestävään rauhanratkaisuun Ukrainassa – ja siksi he suhtautuvat Grönlantiin liittyvään kiistaan äärimmäisen vakavasti.
Panokset ovat valtavat, mutta toistaiseksi ei ole selvää, aikooko Washington lähestyä keskiviikon neuvotteluja sovittelevasti vai konfrontoivasti.
Turvallisuusperuste vai tekosyy taloudellisille intresseille?
Donald Trump perustelee haluaan ”hankkia” Grönlanti Yhdysvaltain kansallisella turvallisuudella. Hänen mukaansa, jos Yhdysvallat ei ota Grönlantia, niin tekevät Kiina tai Venäjä. Tämän uhan varjossa suuret eurooppalaiset valtiot, jotka ovat vahvasti tukeneet Tanskan suvereniteettia, ovat alkaneet valmistella omia sotilaallisia suunnitelmiaan Arktiksella Naton puitteissa.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz totesi maanantaina: ”Jaamme Yhdysvaltojen huolen siitä, että tämä Tanskan osa tarvitsee parempaa suojaa. Haluamme yksinkertaisesti parantaa Grönlannin turvallisuustilannetta yhdessä.”
Saksan reserviupseeriliiton puheenjohtaja Patrick Sensburg on vaatinut vähintään yhden eurooppalaisen prikaatin sijoittamista Grönlantiin mahdollisimman pian. Hänen mukaansa Saksa kantaisi ”erityisvastuuta” ja hyötyisi samalla sotilaidensa kouluttamisesta vaativissa arktisissa oloissa.
Myös Britannia käy keskusteluja eurooppalaisten liittolaisten kanssa mahdollisista joukkojen, sota-alusten, lentokoneiden, sukellusveneiden ja vastadrone-kyvykkyyksien sijoittamisista Grönlannin ja laajemman Arktiksen alueelle. Neuvottelut ovat vielä alkuvaiheessa, eikä tarkkoja joukkomääriä ole päätetty.
Yksi konkreettinen ehdotus on perustaa merellinen Naton ”Arctic Sentry” -joukko, joka muistuttaisi Venäjän laajamittaisen Ukrainan-invaasion jälkeen Baltianmerelle luotua ”Baltic Sentry” -valvontaa.
Arktinen infrastruktuuri ja hybridihyökkäysten pelko
Sekä Itämeren että Arktiksen merenpohja on täynnä kriittistä infrastruktuuria: energiakaasu- ja öljyputkia sekä internetkaapeleita, joiden kautta kulkee päivittäin miljardien arvoisia rahoitustransaktioita ja maailmanlaajuisia tietoliikenneyhteyksiä. Kaikki tämä on potentiaalisesti altista hybridihyökkäyksille.
”Arktiksella voidaan tehdä paljon enemmän”, sanoo RUSI-ajatushautomon puolustus- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Oana Lungescu, joka toimi vuoteen 2023 asti Naton pitkäaikaisimpana tiedottajana. Hänen mukaansa ei ole todennäköistä, että Britannia tai Saksa lähettäisi suuria joukkoja pysyvästi Grönlantiin, mutta harjoituksia voidaan lisätä ja laajentaa.
Britannia ja muut Nato-liittolaiset ovat jo alkaneet sijoittaa merivoimien kalustoa Norjan johtamaan, joka toinen vuosi järjestettävään Cold Response -harjoitukseen Pohjois-Atlantilla ja Jäämerellä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti Arktiksen selvästi Naton strategiseksi painopisteeksi – mutta asiantuntijoiden mukaan lisää toimenpiteitä tarvitaan.
Grönlannin geostrateginen arvo: GIUK-käytävä ja ohjuspuolustus
Maantieteellisesti Grönlanti sijaitsee Yhdysvaltojen ja Kanadan sekä toisaalta Venäjän ja Euroopan välissä. Washington ymmärsi saaren strategisen merkityksen jo toisen maailmansodan aikana, jolloin Yhdysvallat miehitti Grönlannin estääkseen natsi-Saksaa käyttämästä sitä tukikohtanaan Tanskan miehityksen jälkeen.
Sodan jälkeen Yhdysvallat yritti ostaa Grönlannin, mutta Tanska kieltäytyi. Pian tämän jälkeen molemmat maat olivat Naton perustajajäseniä, ja vuonna 1951 solmittu puolustussopimus, joka on yhä voimassa, antoi Yhdysvalloille oikeuden ylläpitää sotilastukikohtia saarella ja tuoda sinne rajattomasti joukkoja.
Grönlanti sijaitsee lyhintä reittiä pitkin mantereisen Yhdysvaltain ja Venäjän välissä, mikä tekee siitä avainkohdan ohjuspuolustuksen kannalta. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Yhdysvallat vähensi läsnäoloaan voimakkaasti, mutta säilytti Pituffik Space Base -tukikohdan – yhden tärkeimmistä tutkavalvonta-asemistaan.
Erityisen tärkeä on rannikkoalue ja niin sanottu GIUK-käytävä (Greenland–Iceland–UK), kapea merialue Grönlannin, Islannin ja Britannian välillä. Se on keskeinen venäläisten ja kiinalaisten alusten, erityisesti sukellusveneiden, liikkeiden seuraamisessa Arktiksen ja Atlantin välillä.
Yhdysvallat on vaatinut Tanskalta lisää valvontakykyä alueelle, ja Kööpenhamina on sitoutunut käyttämään Grönlannin turvallisuuteen neljä miljardia dollaria. Trumpin hallinto on suhtautunut tähän panostukseen vähättelevästi, pitäen sitä riittämättömänä.
Riittääkö Naton vahvistaminen Trumpille?
On suuri kysymysmerkki, tyydyttävätkö Naton suunnittelemat lisäjoukot, harjoitukset ja merivoimien läsnäolo Trumpin hallintoa. Yhdysvaltain entinen Nato-suurlähettiläs Julianne Smith, joka johtaa nyt Clarion Strategies -konsulttiyhtiötä, korostaa keskiviikon kokouksen käänteentekevyyttä.
”Tämä viikon tapaaminen on ehdottoman kriittinen. Uskon, että se tulee olemaan käännekohta suuntaan tai toiseen. Tanskan ja Grönlannin edustajat tulevat hyvin valmistautuneina ja ottavat tilanteen äärimmäisen vakavasti. Todellinen kysymys on kuitenkin, riittävätkö mitkään näistä ehdotuksista Valkoiselle talolle, joka näyttää olevan kiinnostuneempi Yhdysvaltain alueen laajentamisesta kuin Grönlannin turvallisuuden parantamisesta”, Smith sanoo.
Turvallisuus Alaskassa vai taloudelliset intressit Grönlannissa?
Saksan Marshall -rahaston (GMF) asiantuntija Ian Lesser huomauttaa, että jos Trumpia huolettaisi vain sotilaallinen turvallisuus, Yhdysvalloille paljon herkempi arktinen alue olisi Tyynenmeren korkea pohjoinen – erityisesti Alaskan ja Venäjän raja.
Beringinsalmessa on kaksi pientä saarta, joiden välillä voisi talvella teoriassa kävellä Yhdysvalloista Venäjälle: Big Diomede kuuluu Venäjälle ja Little Diomede Yhdysvaltain Alaskalle. Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan jännitteet tällä alueella ovat kasvaneet, ja sekä amerikkalaiset että kanadalaiset hävittäjät ovat toistuvasti joutuneet nousemaan ilmaan torjuakseen Venäjän sotilaskoneita arktisen rannikon tuntumassa.
Lesserin mukaan se, että Trump keskittää huomionsa Grönlantiin Alaskan sijaan, viittaa pikemminkin taloudelliseen turvallisuuteen – luonnonvaroihin ja kauppareitteihin – kuin perinteiseen sotilaalliseen uhkakuvaan.
Hänen mielestään kumpikin huoli, sekä turvallisuus että talous, olisi mahdollista ratkaista ilman Tanskan tai Grönlannin suvereniteettiin kajoamista: Nato voisi vahvistaa puolustusta, ja Yhdysvallat voisi neuvotella investointioikeuksista ja taloudellisesta yhteistyöstä.
Luonnonvarat ja sulava jää houkuttelevat suurvaltoja
Grönlanti on rikas luonnonvaroista, kuten harvinaisista maametalleista ja mineraaleista, joita Yhdysvallat ja muut suurvallat tarvitsevat erityisesti korkean teknologian ja kehittyneiden puolustusjärjestelmien valmistukseen. Näiden raaka-aineiden hallinta on olennainen osa globaalia teknologista kilpailua.
Washington tarkkailee myös mahdollisia uusia, tuottoisia merireittejä, jotka voivat avautua, kun arktinen jääpeite sulaa ilmastonmuutoksen seurauksena. Lyhyemmät reitit Aasian ja Euroopan välillä tarkoittavat suuria taloudellisia voittoja niille maille, jotka hallitsevat näitä väyliä.
Silti Trumpin julkiset lausunnot viittaavat siihen, että hän tavoittelee nimenomaan alueellista laajentumista, ei pelkästään taloudellista tai sotilaallista yhteistyötä. Viikon alussa hän sanoi: ”Puhumme hankkimisesta, emme vuokraamisesta. Meillä on tukikohtia Grönlannissa. Voisin sijoittaa paljon sotilaita, jos haluaisin, mutta se ei riitä. Tarvitset omistuksen. Tarvitset todellisen omistusoikeuden.”
Grönlannin identiteetti: poliittisesti eurooppalainen, maantieteellisesti pohjoisamerikkalainen
Grönlanti on Tanskan alue, ja siksi poliittisesti osa Eurooppaa. Maantieteellisesti se kuitenkin kuuluu Pohjois-Amerikkaan ja sijaitsee lähempänä Washingtonia kuin Kööpenhaminaa. Trumpin puheissa tämä maantieteellinen läheisyys on yhdistynyt haluun kasvattaa Yhdysvaltojen kokoa ja vaikutusvaltaa.
Useimmat grönlantilaiset kannattavat pitkällä aikavälillä itsenäisyyttä Tanskasta, mutta mielipidemittausten mukaan 85 % vastustaa ajatusta siitä, että Grönlannista tulisi osa Yhdysvaltoja. Identiteetti, kieli ja kulttuuri sitovat grönlantilaisia vahvasti omaan maahansa ja arktiseen inuiittiperintöönsä.
Valinta Tanskan ja Yhdysvaltojen välillä
Ennen Washingtonin kokousta Grönlannin pääministeri Jens-Frederik Nielsen kuvaili tilannetta geopoliittiseksi kriisiksi. ”Jos meidän on valittava Yhdysvaltojen ja Tanskan välillä tässä ja nyt, valitsemme Tanskan”, hän painotti.
Valinta ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Yhdysvallat on Grönlannille tärkeä taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen kumppani, mutta avoin pakottaminen tai vallanotto voisi romuttaa Naton ja koko läntisen demokratian uskottavuuden. Grönlannin ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskuksen asiantuntija Sara Olvig kuvailee Trumpia ”jokeriksi korttipakassa” – arvaamattomaksi tekijäksi, joka voi muuttaa pelin suunnan hetkessä.
”Kaikki riippuu lopulta presidentistä. Hän on hyvin arvaamaton. Jos Yhdysvallat ottaa Grönlannin pakolla, se ei enää ole vapaan maan kotimaa. Se olisi Naton ja demokraattisen maailman loppu sellaisena kuin me sen tunnemme”, Olvig varoittaa.
Arktinen suurvaltapeli ja katse tulevaisuuteen
Venäjä ja Kiina seuraavat Washingtonin kokousta yhtä herkeämättä kuin grönlantilaiset itse. Arktisesta on nopeasti tulossa seuraava suurvaltapolitiikan keskus, jossa turvallisuus, energia, luonnonvarat ja uudet merireitit kietoutuvat yhteen.
Kiina on jo vuosia pyrkinyt kasvattamaan vaikutusvaltaansa Arktiksella niin sanotun ”jääsilkkitien” kautta, investoimalla satamiin, kaivoksiin ja infrastruktuuriin. Venäjä puolestaan on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan Koillisväylän varrella ja rakentanut uusia tukikohtia, tutka-asemia ja ilmatorjuntajärjestelmiä pohjoiseen.
Grönlanti on tämän suuremman pelin ytimessä. Se on samanaikaisesti Naton etulinja, luonnonvarojen aarreaitta ja arktisen identiteetin kotimaa, joka kamppailee oman tulevaisuutensa ja itsehallintonsa puolesta.
Samalla kun suurvallat suunnittelevat tukikohtia ja merivoimien operaatioita, Grönlannin asukkaat pohtivat sitä, miten säilyttää oma kieli, kulttuuri ja mahdollisuus päättää omasta maastaan – ilman että siitä tulee vain nappula toisten valtioiden strategiapeleissä.
Lasikattoja rikkovat johtajat ja sotilaspoliittinen muutos
Arktisen alueen kiristyvä tilanne heijastuu myös siihen, millaisia johtajia ja osaamista länsimaat nostavat esiin sotilasilmailussa ja puolustuksessa. Esimerkiksi Ison-Britannian kuninkaallisten ilmavoimien Red Arrows -taitolentoryhmässä on nimitetty ensimmäinen naisjohtaja, Wing Commander Sasha Nash, joka on merkittävä esimerkki siitä, miten puolustusorganisaatiot pyrkivät uudistumaan ja vastaamaan uusiin haasteisiin. Tästä lasikattoja rikkovasta nimityksestä ja sen merkityksestä voi lukea tarkemmin artikkelista Red Arrows -taitolentoryhmän ensimmäinen naisjohtaja ja RAF:n muutospaineet, joka avaa, miten osaaminen ja johtajuus kytkeytyvät laajempiin turvallisuuspoliittisiin muutoksiin myös Arktiksen ulkopuolella.
Kun Washingtonin kokouksen ovet sulkeutuvat ja neuvottelut alkavat, panoksena ei ole vain Grönlannin omistajuus tai tukikohtien määrä. Kyse on siitä, millaiseksi Arktiksen ja koko läntisen turvallisuusjärjestelmän tulevaisuus muotoutuu – ja jääkö Grönlannille mahdollisuus päättää omasta tiestään.
Ei sisällä instagram post:eja
