Iiro Seppänen jakoi pysäyttävän muistonsa isästään – ”Se oli viimeinen kerta, kun olimme yhdessä”
Taikurina, televisiokasvona ja pelottomana extremeurheilijana suomalaisille tuttu Iiro Seppänen, 50, käy läpi raskasta surua. Hänen isänsä, vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen, menehtyi hiljattain pitkän sairauden uuvuttamana.
Esko Seppänen kuoli 79-vuotiaana itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2025. Parkinsonin tauti oli heikentänyt häntä jo vuosien ajan.
Viimeinen yhteinen hetki kolmen sukupolven kesken
Tuoreessa somejulkaisussaan Iiro avaa harvinaisen henkilökohtaisesti viimeisiä hetkiä isänsä kanssa. Hän kertoo, että ystävä Laura otti koskettavat kuvat vierailulta, joka jäi perheen kannalta ainutlaatuiseksi ja lopulliseksi.
– Ystäväni Laura otti nämä kuvat vierailulla edesmenneen isäni luona. Se oli viimeinen kerta, kun perheemme kolme sukupolvea olivat yhdessä, Seppänen kirjoittaa vapaasti suomennettuna julkaisussaan.
Julkaisussa nähdään kolme valokuvaa Iirosta ja hänen Esko-isästään. Ensimmäisessä kuvassa Iiro seisoo pyörätuolissa istuvan, vakavasti sairaan isänsä takana, hymyillen lempeästi ja tukien kädellään isänsä ryhtiä. Kaksi muuta kuvaa laajentavat näkökulmaa koko perheeseen: niissä ovat mukana myös Iiron äiti Kirsti sekä entisen taikurin tytär.
Kuvien intiimi ja lämmin tunnelma korostaa sitä, kuinka tärkeänä Iiro pitää viimeistä yhteistä hetkeä, jossa kolme sukupolvea – isä, poika ja lapsenlapsi – olivat vielä yhdessä.
Isän sairaus varjosti vuosia – Iiro puhui peloistaan kirjassaan
Esko Seppäsen pitkä sairaustaival ei tullut yllätyksenä lähipiirille. Iiro avasi isänsä sairautta ensimmäistä kertaa laajemmin kirjassaan ”Pelot jotka kohtasin”, jonka julkaisi Docendo.
Teoksessa Iiro kertoo, kuinka Parkinsonin tauti alkoi vaikuttaa perheen elämään jo vuonna 2009, jolloin Esko sairastui. Sairaus eteni vuosien saatossa, ja samalla Iiro joutui kohtaamaan omia syvimpiä pelkojaan.
– Suurin pelkoni on ollut isäni kuolema, hän paljastaa kirjassaan. Tämä lause saa nyt uuden, entistä painavamman merkityksen, kun pelko on muuttunut todellisuudeksi.
Kirjassaan Iiro käsittelee avoimesti paitsi extreme-uran ja vaarallisten temppujen herättämiä tunteita, myös läheisen menettämisen pelkoa. Isän sairastuminen ja voinnin heikkeneminen kulkivat taustalla samanaikaisesti, kun hän rakensi uraansa ja perhe-elämäänsä.
Taikurista extremeurheilijaksi – ja nyt surua käsitteleväksi kirjoittajaksi
Laajalle yleisölle Iiro Seppänen tunnetaan erityisesti taikurina ja extremeurheilijana, joka on esiintynyt niin kotimaisissa tv-ohjelmissa kuin kansainvälisissä tuotannoissa. Hän on profiloitunut pelottomana riskinottajana, joka ei kavahda fyysisiä haasteita.
Viime vuosina Seppänen on kuitenkin tullut yhä tunnetummaksi myös kirjailijana ja elämäntarinansa avaajana. Isän kuolema ja tämän pitkä sairaus ovat tuoneet hänen julkiseen kuvaansa uuden, herkemmän puolen. Sosiaalisen median julkaisut ja kirjan avoimet kuvaukset osoittavat, että kulissien takana kovan ulkokuoren takaa löytyy syvästi tunteva ihminen.
Isän menetyksen myötä Iiro on nostanut esiin myös läheishoivan, sairastamisen ja luopumisen teemoja – aiheita, jotka koskettavat monia suomalaisia, joiden perheissä kamppaillaan pitkäaikaissairauksien ja ikääntymisen kanssa.
Kuolema ja vankeus otsikoissa – raskaita uutisia suomalaisperheistä
Viime aikojen uutisvirtaa ovat ravistelleet useat kuolemantapaukset, jotka ovat koskettaneet suomalaisia perheitä eri tavoin. Yhdessä tapauksessa Oulussa vauvansa tapon yrityksestä epäilty isä kuoli Oulun vankilassa, mikä nosti pintaan kysymyksiä oikeusjärjestelmästä, vankiloiden olosuhteista ja perheiden tragedioista. Samalla tavoin Iiro Seppäsen tarina isänsä kuolemasta muistuttaa siitä, miten monella tavalla menetys ja suru voivat koskettaa perheitä – joskus pitkän sairauden kautta, joskus äkillisten ja dramaattisten tapahtumien myötä.
Yhteistä näille kertomuksille on se, että taustalla on aina perhe, ihmissuhteet ja luopumisen tuska. Julkisuuden henkilöiden tarinat, kuten Iiro Seppäsen avoin ulostulo isänsä viimeisistä hetkistä, voivat auttaa muita sanottamaan omia kokemuksiaan ja suruaan.
Muisto jää elämään kuvien ja tarinoiden kautta
Iiro Seppäsen somejulkaisu ja kirjassa kuvatut kokemukset tekevät selväksi, että vaikka isä on poissa, muisto elää vahvana. Viimeisen vierailun aikana otetut kuvat ovat konkreettinen muistutus hetkestä, jolloin perheen kolme sukupolvea oli vielä yhdessä – tietoisina siitä, että yhteinen aika on käymässä vähiin.
Monille surua kokeville juuri tällaiset kuvat, kertomukset ja jaetut muistot muodostuvat tärkeiksi kiintopisteiksi, joiden avulla läheisen kuoleman voi vähitellen käsitellä osaksi omaa elämäntarinaa. Iiron kohdalla nämä muistot nivoutuvat osaksi laajempaa kertomusta peloista, rohkeudesta ja siitä, mitä merkitsee luopua ihmisestä, joka on ollut elämän tärkeimpiä tukipilareita.
