Intian maaseudun työtakuujärjestelmä murroksessa – globaalisti kehuttu malli uhattuna?
Intia on rakentanut yhden maailman kunnianhimoisimmista sosiaaliturvaohjelmista: maaseudun työtakuun, joka antaa jokaiselle maaseudulla asuvalle kotitaloudelle lakisääteisen oikeuden palkalliseen työhön. Nyt tämä globaali esimerkkiohjelma on ison muutoksen edessä – ja tutkijat varoittavat, että sen ydinidea voi olla vaarassa.
Mikä on Intian maaseudun työtakuujärjestelmä?
Vuonna 2005 Kongressipuolueen hallitus käynnisti kansallisen maaseudun työtakuun (National Rural Employment Guarantee Scheme, NREGS). Ohjelma takasi jokaiselle maaseudun kotitaloudelle oikeuden vaatia vuosittain jopa 100 päivää palkallista, lähinnä ruumiillista työtä lakisääteisellä minimipalkalla.
Ohjelman merkitystä korostaa se, että noin 65 % Intian 1,4 miljardista asukkaasta elää maaseudulla ja lähes puolet väestöstä on ainakin osittain riippuvainen maataloudesta. Maatalous tuottaa kuitenkin vain noin 16 % maan bruttokansantuotteesta, eli tulot ovat useimmiten hyvin niukat.
NREGS tarjosi kouluttamatonta julkista työtä lähes kaikissa ei-kaupunkimaisissa piirikunnissa. Vuosien aikana ohjelmasta on tullut maaseudun toimeentulon selkäranka, joka tasaa tuloja ja kysyntää erityisesti talouskriisien aikana. Ohjelma on yksi maailman tutkituimmista köyhyysohjelmista, ja sitä pidetään poikkeuksellisen tasa-arvoisena: arviolta yli puolet noin 126 miljoonasta työntekijästä on naisia ja noin 40 % kuuluu Intian heikoimmassa asemassa oleviin kastiryhmiin tai alkuperäiskansoihin.
Modin hallituksen ristiriitainen suhde työtakuuseen
Nykyinen pääministeri Narendra Modin hallitus suhtautui aluksi ohjelmaan kitkerän kriittisesti ja pyrki supistamaan sen laajuutta. Kriisiaikoina se on kuitenkin nojannut samaan ohjelmaan. Erityisesti koronaviruspandemian aikana, kun miljoonat siirtotyöläiset palasivat kaupungeista kyliin, maaseudun työtakuun kysyntä kasvoi rajusti.
Talousasiantuntijoiden mukaan ohjelma nosti maaseudun kulutusta, vähensi köyhyyttä, paransi lasten koulunkäyntiä ja joillakin alueilla jopa nosti yksityisen sektorin palkkatasoa.
Uusi laki muuttaa järjestelmän perustaa
Viime viikolla Intian hallitus hyväksyi uuden lain, joka korvaa ja uudelleenbrändää koko ohjelman. Vuonna 2009 Mahatma Gandhin mukaan nimetty MGNREGA on nyt menettänyt hänen nimensä kokonaan, ja ohjelma tunnetaan lyhenteellä G RAM G.
Vaikka huomio on kiinnittynyt nimen vaihtamiseen, merkittävimmät muutokset piilevät lain sisällössä.
- Vuosittainen työtakuu nousee 100 päivästä 125 päivään kotitaloutta kohti.
- Työtön kotitalous on edelleen oikeutettu työttömyyskorvaukseen, jos työtä ei järjestetä 15 päivän kuluessa hakemuksesta.
- Rahoitusjärjestelmä muuttuu: aiemmin keskushallinto maksoi kaikki palkat ja suurimman osan materiaalikuluista (noin 90:10-jako keskuksen ja osavaltioiden välillä).
- Uudistuksen jälkeen rahoituksen perusjako on 60:40, jolloin osavaltioiden maksuosuus voi nousta noin 40 prosenttiin hankkeiden kokonaiskustannuksista.
Keskushallinto säilyttää kuitenkin keskeisen määräysvallan: se päättää ohjelman virallisesta käyttöönotosta sekä varojen jaosta eri osavaltioille. Osavaltiot ovat silti lain mukaan vastuussa työllisyyden takaamisesta tai työttömyyskorvausten maksamisesta, vaikka keskushallinto on budjetoinut ohjelmalle noin 9,5 miljardia dollaria kuluvana tilivuonna.
Hallitus perustelee uudistusta modernisointina, tehokkuuden parantamisena ja korruption kitkemisenä.
– Tämä laki seisoo lujasti köyhien puolella, edistää kehitystä ja takaa täydellisesti työnsaannin työntekijöille, vakuuttaa liittovaltion maatalousministeri Shivraj Singh Chouhan.
Kriitikot: oikeudesta tulossa poliittinen harkinnanvara
Oppositiopuolueet, tutkijat ja useat osavaltiot varoittavat, että rahoituksen rajaaminen ja kulujen siirtäminen osavaltioille voi vesittää yhden Intian harvoista selkeästi lakiin perustuvista sosiaalisista oikeuksista.
Kehitystaloustieteilijä Jean Drèze kuvaa uudistusta pitkän keskittämiskehityksen huipentumaksi Modin kaudella.
– Kyse ei ole vain keskittämisestä. Työtakuu muutetaan käytännössä harkinnanvaraiseksi ohjelmaksi. Yksi pykälä antaa keskushallitukselle vallan päättää, missä ja milloin ohjelmaa sovelletaan, Drèze sanoo.
Drèzen mukaan työpäivien määrän nostaminen 125:een kuulostaa paperilla suurelta parannukselta, mutta on käytännössä harhaanjohtava yksityiskohta. LibTech India -järjestön tuore selvitys osoittaa, että vain 7 % maaseudun kotitalouksista sai täyden 100 päivän työtakuun vuonna 2023–24.
– Kun katto ei nykyiselläänkään tule vastaan, miten sen nostaminen auttaa? Palkkojen korottaminen olisi paljon tehokkaampi tapa lisätä hyötyjä. Jos samaan aikaan kiristetään rahoitusta, työpäivien katon nostaminen on lähinnä kosmeettinen muutos, Drèze arvioi.
Kansainväliset tutkijat varoittavat: älkää purkako onnistunutta mallia
Huoli uudistuksen vaikutuksista on saanut joukon kansainvälisiä tutkijoita vetoamaan Modin hallitukseen alkuperäisen mallin puolesta. Vetoomuksen on allekirjoittanut muun muassa YK:n äärimmäisen köyhyyden ja ihmisoikeuksien erityisraportoija Olivier De Schutter.
– Ohjelma on herättänyt maailmanlaajuista huomiota saavutuksillaan ja innovatiivisella suunnittelullaan. Sen purkaminen nyt olisi historiallinen virhe, avoimessa kirjeessä varoitetaan.
On totta, että ohjelma on kärsinyt jatkuvista ongelmista, kuten kroonisesti alimitoitetusta rahoituksesta ja palkkojen maksun viivästymisistä. Esimerkiksi Länsi-Bengalin osavaltiossa rahoitus on leikattu rajusti ja varat ovat olleet jäädytettyinä vuodesta 2022 lähtien, kun keskushallitus keskeytti maksut väitettyjen sääntörikkomusten vuoksi.
Haasteista huolimatta vaikutukset ovat kuitenkin olleet mitattavia ja monin paikoin merkittäviä.
Tutkimus: köyhyys väheni ja tulot kasvoivat
Taloustieteilijät Karthik Muralidharan, Paul Niehaus ja Sandip Sukhtankar ovat osoittaneet laajassa tutkimuksessaan, että ohjelman talousvaikutukset ulottuvat yksittäisiä kotitalouksia laajemmalle. Heidän mukaansa työtakuujärjestelmä nosti hyötyjä saaneiden kotitalouksien tuloja keskimäärin 14 % ja vähensi köyhyyttä 26 %.
Työntekijät pystyivät vaatimaan korkeampia palkkoja, maanomistajien tuotto laski ja työpaikkojen lisäys oli suurin nimenomaan kylissä. Tämä tukee näkemystä, että kyse ei ole vain tukitoimesta, vaan myös paikallistalouksia vahvistavasta interventiosta.
Syvempi ongelma: Intia ei luo tarpeeksi laadukkaita työpaikkoja
Monien asiantuntijoiden mielestä ohjelman sitkeys politiikan myrskyissä kertoo ennen kaikkea Intian rakenteellisesta ongelmasta: maa ei kykene luomaan riittävästi ei-maataloustyöpaikkoja, jotka imisivät ylijäämätyövoiman pois maaseudulta.
Maatalous on kasvanut hitaasti – vain noin 3 % vuodessa tilivuodesta 2001–02 lähtien – samalla kun muu talous on kasvanut noin 7 % vuodessa. Ero tuottavuudessa ja tuloissa on kasvanut, mikä pitää suuren väestönosan jumissa matalapalkkaisissa töissä.
Kriitikot, kuten ajatuspaja Takshashila Institutionin Nitin Pai, katsovat, että työtakuujärjestelmä helpottaa kyllä hätää, mutta ei nosta maaseudun tuottavuutta pitkäjänteisesti ja saattaa jopa heikentää kannustimia maatalouden rakenteellisille uudistuksille.
– Hoidamme vakavaa perussairautta steroideilla, Pai tiivistää X-palvelussa julkaisemassaan kirjoituksessa.
Vastaako työtakuun kysyntä todellista hätää?
Intian hallituksen tuore talouskatsaus (Economic Survey 2023–24) kyseenalaistaa oletuksen, että työtakuun käyttöaste kuvastaisi suoraan maaseudun ahdinkoa.
Jos näin olisi, varojen käytön ja työllisyyden pitäisi olla suurinta köyhimmissä ja työttömyydestä eniten kärsivissä osavaltioissa. Katsauksen mukaan tilastot kertovat muuta: Tamil Nadu, jossa elää alle 1 % Intian köyhistä, sai lähes 15 % työtakuun varoista. Kerala, jossa asuu vain 0,1 % maan köyhistä, sai lähes 4 % koko ohjelman rahoituksesta.
Katsauksen johtopäätös on, että ohjelman vaikutus riippuu vahvasti osavaltioiden hallinnollisesta kyvykkyydestä: siellä missä virkamiehet ja järjestelmät toimivat, hakemukset käsitellään ajallaan ja työtä syntyy enemmän. Heikoissa hallinnoissa oikeus työhön jää helposti paperille.
Työtakuun merkitys kasvaa, vaikka työ lisääntyy – mutta väärällä tavalla
Työtakuun puolustajat muistuttavat, että ohjelma on edelleen elintärkeä maassa, jossa satojen miljoonien toimeentulo riippuu matalapalkkaisesta maaseututyöstä. Työvoiman osallistumisasteen nousu ei välttämättä tarkoita parempia työpaikkoja.
Taloustieteilijät Maitreesh Ghatak, Mrinalini Jha ja Jitendra Singh ovat havainneet, että viimeaikainen työvoiman kasvu, erityisesti naisten keskuudessa, heijastelee enemmän taloudellista ahdinkoa kuin talouskasvuun perustuvaa työllisyyden paranemista.
Työpaikkojen lisäys on keskittynyt haavoittuvimpiin työn muotoihin: palkattomiin perhetyöntekijöihin ja itsensä työllistäviin, joiden tuottavuus on hyvin alhainen ja reaaliansiot laskevat.
– Työllisyyden kasvu heijastaa taloudellista pakkoa ja selviytymiseen tähtäävää työtä, ei kasvun synnyttämiä parempia työpaikkoja, tutkijat korostavat.
Tämä viittaa siihen, että ihmiset ajautuvat välttämättömyyden pakosta mihin tahansa työhön, eivätkä hakeudu parempiin töihin vahvan talouden vetämänä. Tässä tilanteessa maailman suurin työtakuujärjestelmä pysyy väistämättä satojen miljoonien intialaisten elinehtona – mutta jää nähtäväksi, vahvistaako vai heikentääkö uusi G RAM G -laki sen vaikutusta.
Oikeus taloudelliseen turvaan ja pankkijärjestelmän valta
Intian maaseudun työtakuu herättää myös laajemman kysymyksen taloudellisista perusoikeuksista: kuinka paljon kansalaisella on todellista suojaa, kun toimeentulo tai pääsy talousjärjestelmään on poliittisen päätöksenteon ja instituutioiden mielivallan varassa? Samanlaisia huolia nähdään myös Suomessa, missä esimerkiksi tapauksessa, jossa pankki sulki asiakkaan tilin ja verkkopankkitunnukset verotukseen liittyneen kiistan vuoksi, on herättänyt keskustelua siitä, kuinka haavoittuvia tavalliset ihmiset ovat suhteessa suuriin pankkeihin ja viranomaisiin. Intiassa työtakuun kaventaminen ja Suomessa pankkitilin menettäminen muistuttavat eri mittakaavoissa samasta perusasiasta: ilman vahvaa oikeussuojaa taloudellinen turva voi kadota nopeasti.
Ei sisällä instagram post:eja
