IRA-pommi-iskujen uhrit haastavat Gerry Adamsin siviilioikeudessa Lontoossa

Kolme IRA:n pommi-iskujen uhria on nostanut merkittävän siviilikanteen entistä Sinn Féinin johtajaa Gerry Adamsia vastaan Lontoossa. Oikeudenkäynti alkoi maanantaina Royal Courts of Justicessa, ja se voi muodostua ennakkotapaukseksi, jossa punnitaan poliittisen johtajuuden ja aseellisen toiminnan välistä vastuuta.

Kanne: henkilökohtainen vastuu pommi-iskuista

Kantajat hakevat tuomioistuimelta ratkaisua, jonka mukaan 77-vuotias Gerry Adams olisi henkilökohtaisesti vastuussa päätöksistä, joiden seurauksena IRA:n autopommeja sijoitettiin Lontooseen ja Manchesteriin vuosina 1973 ja 1996.

Kyse ei ole rahallisesta korvauksesta, vaan ennen kaikkea periaatteesta ja vastuunkannosta. Kantajat vaativat Adamsilta vain nimellistä korvausta – yhden punnan – niin sanotuissa ”vindicatory purposes” -tarkoituksissa eli saadakseen oikeudellisen vahvistuksen tapahtuneelle vääryydelle.

Kolmen pommi-iskun uhrit yhtenä rintamana

Kanteen ovat nostaneet John Clark, joka loukkaantui Old Baileyn oikeustalon edustalla tehdyssä pommi-iskussa vuonna 1973, sekä Jonathan Ganesh ja Barry Laycock, jotka haavoittuivat vuonna 1996 Lontoon Docklandsin alueella ja Manchesterin Arndale-ostoskeskuksen lähellä tehdyissä iskuissa.

Nämä kolme iskua olivat IRA:n ensimmäinen ja viimeiset suuret pommi-iskut Britannian maaperällä, ja ne jäivät syvälle sekä uhrien että koko yhteiskunnan muistiin.

Veriset iskut: Old Bailey, Docklands ja Arndale

Old Baileyn pommi-isku maaliskuussa 1973 aiheutti laajaa tuhoa. Yli 200 ihmistä loukkaantui, kun oikeustalon ulkopuolelle pysäköity auto räjähti. Pommi oli kuljetettu lauttalla Belfastista Liverpooliin ja siitä edelleen Lontooseen, mikä korosti iskujen suunnitelmallisuutta ja laajaa logistista valmistelua.

Yli 20 vuotta myöhemmin, 9. helmikuuta 1996, IRA:n pommi räjähti kuorma-autossa Lontoon Docklandsissa. Kaksi ihmistä sai surmansa ja lukuisia loukkaantui. Isku rikkoi IRA:n aiemmin julistaman tulitauon ja järkytti rauhanprosessia.

Vain kuukausia myöhemmin, kesäkuussa 1996, räjähti toinen voimakas pommi Manchesterin Arndale-ostoskeskuksen läheisyydessä. Yli 200 ihmistä loukkaantui, ja räjähdystä kuvailtiin tuolloin voimakkaimmaksi Britanniassa toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka kuolonuhreilta vältyttiin laajamittaisen evakuoinnin ansiosta, tuhot keskustassa olivat mittavat.

Adams kiistää kaiken osallisuuden

Gerry Adams on johdonmukaisesti kiistänyt sekä suoran että epäsuoran osallisuutensa näihin iskuihin ja ylipäätään väitteet, että hän olisi ollut IRA:n jäsen. Hän on toistuvasti korostanut rooliaan poliittisena toimijana ja myöhempänä rauhanprosessin keskeisenä neuvottelijana.

Andersonstown News -lehdessä viime kuussa julkaistussa kirjoituksessaan Adams ennakoi, että häntä vastaan tullaan esittämään kuulopuheisiin perustuvia väitteitä:

”Oletan, että useat todistajat antavat kuulopuhetodisteita siitä, että koska olin korkea-arvoinen tasavaltalainen konfliktin aikana, minun on pakko olla vastuussa näistä tietyistä tapahtumista. Minulla ei ollut minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa osuutta näihin räjähdyksiin.”

Adams on ilmoittanut aikovansa ”haastaa jyrkästi” kaikki hänen mukaansa perusteettomat ja todistamattomat väitteet. Hän todistaa oikeudessa oman puolustuksensa tueksi ensi viikolla.

Oikeudenkäynti: todistajina entisiä IRA-jäseniä ja viranomaisia

Siviilikannetta käsittelee tuomari Mr Justice Swift Royal Courts of Justicessa, ja istunnon on arvioitu kestävän seitsemän päivää. Oikeudessa kuullaan kantajien asianajajien mukaan laajaa todistajajoukkoa, johon kuuluu entisiä IRA:n jäseniä sekä eläkkeellä olevia poliiseja ja sotilaita.

Kahdelle todistajalle on myönnetty anonymiteetti turvallisuussyistä, ja heidät suojataan näkymästä salissa esimerkiksi sermien avulla.

Tuomari ratkaisee Adamsin mahdollisen vastuun niin sanotun siviilioikeudellisen todennäköisyyskynnyksen perusteella – eli kysymys kuuluu, onko hänen vastuunsa todennäköisempää kuin vastakkainen selitys (”balance of probabilities”). Tämä on merkittävästi alempi kynnys kuin rikosoikeudessa vaadittava ”beyond reasonable doubt”.

Oikeudellinen tausta: Legacy Act ja aikarajat

Kanne nostettiin vuonna 2022, juuri ennen kuin Yhdistyneen kuningaskunnan niin sanottu Legacy Act kielsi uusien, Pohjois-Irlannin konfliktiin liittyvien siviilikanteiden vireillepanon. Lainsäädäntöä ollaan sittemmin purkamassa, mutta tämän tapauksen kannalta ratkaisevaa on, että se ehdittiin aloittaa ennen kiellon voimaantuloa.

Kantajat ovat keränneet yli 100 000 puntaa joukkorahoituksen avulla kattaakseen oikeudenkäynnin kustannuksia. He ovat korostaneet toimivansa paitsi omasta puolestaan myös kaikkien IRA:n iskujen uhrien ja heidän omaistensa puolesta.

Ennakkoratkaisun vuoksi Gerry Adams ei voi periä omia, arviolta kuusinumeroisia oikeudenkäyntikulujaan kantajilta, vaikka voittaisi jutun. Tämä poistaa uhrien kannalta suuren taloudellisen riskin ja madaltaa kynnystä pyrkiä oikeudelliseen vastuunkantoon.

Adamsin historia ja IRA-yhteysepäilyt

IRA:n katsotaan olleen vastuussa noin 1 700 taposta Pohjois-Irlannin levottomuuksien aikana. Gerry Adams on ollut vuosikymmeniä yksi kiistanalaisimmista hahmoista tämän historian ympärillä.

Vuonna 1978 häntä vastaan nostettiin syyte IRA-jäsenyydestä, mutta tapaus raukesi todisteiden riittämättömyyden vuoksi. Hänen ainoat tuomionsa konfliktin ajalta liittyivät kahteen epäonnistuneeseen pako-yritykseen vankilasta 1970-luvun puolivälissä, jolloin hän oli pidätettynä ilman oikeudenkäyntiä (internointi). Nämä tuomiot kuitenkin kumottiin vuonna 2020.

Adamsia on aiemminkin kuulusteltu oikeudessa hänen väitetystä IRA-taustastaan, muun muassa Ballymurphyn verilöylyä koskevassa tutkinnassa Belfastissa vuonna 2019 sekä kunnianloukkausoikeudenkäynnissä BBC:tä vastaan Dublinissa vuonna 2023. Nyt käytävä siviilioikeudenkäynti on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun häntä ristikuulustellaan Englannin tuomioistuimessa hänen oletetusta johtoroolistaan IRA:ssa.

Uhrien näkökulma ja oikeuden hakeminen vuosikymmenten jälkeen

Monille pommi-iskujen uhreille ja heidän perheilleen oikeudenkäynti on osa pitkää kamppailua totuuden ja vastuun perään. Vaikka rikosoikeudellisia syytteitä ei ole pystytty esittämään tai näyttö ei ole riittänyt tuomioihin, siviilikanteen kautta on mahdollista saada tuomioistuimen näkemys tapahtumien vastuuketjusta.

Kantajat ovat korostaneet, että heidän tavoitteensa on tunnustus – ei taloudellinen hyöty. Nimelliskorvauksen vaatimus alleviivaa, että kyse on ennen kaikkea moraalisesta ja oikeudellisesta vahvistuksesta sille, että uhrien kärsimys tunnustetaan ja että väitettyihin päätöksentekijöihin voidaan kohdistaa edes siviilioikeudellinen vastuu.

Vastaavalla tavalla julkinen keskustelu vastuusta ja poikkeusoloista on noussut esiin myös muissa yhteyksissä. Esimerkiksi Sofia Belórfin kuvaus Dubain poikkeustilanteesta ja arjen haasteista osoittaa, kuinka yksilöt hakevat näkyvyyttä ja ymmärrystä kokemuksilleen, olivatpa ne sodan, terrorismin tai muun kriisin seurausta.

Gerry Adamsin siviilioikeudenkäynnin lopputulosta seurataan tarkasti niin uhrien, poliittisten toimijoiden kuin oikeusoppineidenkin keskuudessa. Päätös voi vaikuttaa siihen, miten poliittisten johtajien vastuuta aseellisten ryhmien toimista arvioidaan tulevaisuudessa – sekä Britanniassa että kansainvälisesti.

Ei sisällä instagram post:eja