Iranin naisten jalkapallomaajoukkueen turvallisuus huolettaa – vaatimuksia Australian toimista Aasian Cupin jälkeen

Iranin naisten jalkapallomaajoukkueen, niin sanottujen Iranian Lionesses -pelaajien, turvallisuudesta ollaan yhä huolestuneempia heidän pudottuaan Aasian Cupista Australiassa. Ihmisoikeusjärjestöt, jalkapallon kattojärjestöt ja paikalliset aktivistit painostavat nyt Australiaa varmistamaan, että pelaajat voivat palata kotiin – tai hakea turvaa – ilman pelkoa vainosta.

Kannattajat saartoivat joukkueen bussin: ”Pelastakaa tytöt”

Sunnuntai-iltana Gold Coastilla satojen Irania tukevien kannattajien joukko ympäröi joukkueen linja-auton stadionilta lähdön yhteydessä. Yleisö huusi toistuvasti: ”Save our girls” – pelastakaa tytöt – viestinä sekä Australian viranomaisille että kansainväliselle yleisölle.

Monet paikalla olleista olivat Australian iranilaista diasporayhteisöä, joille joukkueen kohtalo on henkilökohtaisesti tärkeä. He pitivät käsissään kylttejä, joissa kehotettiin pelaajia pysymään Australiassa, puhumaan poliisille ja hakemaan apua, jos paluu Iraniin tuntuu vaaralliselta.

Kansallislaulu ja ”sotatraitorien” leima

Huoli pelaajien turvallisuudesta kasvoi erityisesti sen jälkeen, kun joukkue kieltäytyi laulamasta Iranin kansallislaulua avausottelussaan Etelä-Koreaa vastaan. Hiljainen protesti tulkittiin monien silmissä solidaarisuudeksi Iranin naisten vapausliikkeelle ja mielenosoituksille, joita hallinto on tukahduttanut väkivaltaisesti.

Iranissa konservatiiviset kommentaattorit ja hallintoa tukevat tahot reagoivat nopeasti. Yksi tunnettu kommentaattori leimasi joukkueen jäsenet ”sotatraitoreiksi” ja vaati heille ankaria rangaistuksia, mikä lisäsi pelkoa siitä, mitä pelaajia odottaa kotimaassa.

Entinen Australian miesten maajoukkuekapteeni ja tunnettu ihmisoikeuspuolustaja Craig Foster sanoi, että huoli on perusteltu:

”Meillä kaikilla on hyvin perusteltuja ja vakavia huolia heidän turvallisuudestaan. Kun mikä tahansa joukkue osallistuu Fifa-sääntöjen alaiseen turnaukseen, sen täytyy saada oikeus turvallisuuteen ja ulkopuoliseen tukeen, jotta pelaajat voivat kertoa huolistaan nyt tai tulevaisuudessa.”

Laulu pakolla? Epäilykset vallankumouskaartin painostuksesta

Avausottelun jälkeen tilanne muuttui: seuraavissa peleissä Australiaa ja Filippiinejä vastaan iranilaiset pelaajat lauloivat ja tekivät tervehdyksen kansallislaulun aikana. Tämä sai monet kriitikot epäilemään, että joukkue oli pakotettu muuttamaan käytöstään.

Turnaukseen osallistuneen iranilaisdelegation mukana kerrottiin olleen Iranin vallankumouskaartin (IRGC) edustajia, joiden läsnäolo lisäsi painostuksen tuntua. Tarkkailijat arvelivat, että pelaajia oli saatettu uhkailla, jotta he noudattaisivat hallinnon linjaa ja esiintyisivät kuuliaisina kansallislaulun aikana.

Australiasta käsin joukkuetta tukenut Deniz Toupchi kertoi BBC:lle yllättyneensä siitä, että pelaajat alun perin uskalsivat olla hiljaa:

”Emme rehellisesti sanottuna odottaneet sitä, koska tiedämme, että se on todella iso ja riskialtis teko. Olemme vain ylpeitä heistä.”

Yleisön protesti ja kielletty leijona- ja aurinkolippu

Gold Coastin stadionilla tunnelma oli jännitteinen. Monet paikalliset iranilaistaustaiset katsojat buuasivat ja vihelsivät Iranin virallisen kansallislaulun aikana, jota he eivät tunnusta. Heidän mielestään laulu symboloi islamilaista tasavaltaa, ei Iranin kansaa.

Ensimmäisen puoliajan aikana katsomossa avattiin useita leijona- ja aurinkolippuja – Iranin historiallisia lippuja ajalta ennen islamilaista vallankumousta. Stadionin ulkopuolella oli kylttejä, joissa todettiin, että vain Iranin nykyinen virallinen lippu olisi sallittu, joten osa kannattajista salakuljetti vanhat liput sisään vastalauseena hallinnolle.

Vaikka yleisö tuki pelaajia intohimoisesti, vuorovaikutus kentän ja katsomon välillä pysyi vähäisenä. Yksi merkittävä poikkeus nähtiin, kun loukkaantunut pelaaja sai hoitoa sivurajalla ja puhalsi katsomoon lentosuukon – ele, joka sai valtavan suosionosoituksen.

Ottelun päätyttyä filippiiniläiset pelaajat kiittivät fanejaan rivissä seisten. Iranin joukkue poistui sen sijaan nopeasti kentältä ilman pidempää kontaktia yleisöön, mikä vahvisti kuvaa siitä, että he eivät voi toimia vapaasti.

Painostus turvapaikan mahdollistamiseksi

Huoli pelaajien asemasta Iranissa on saanut monet ihmisoikeusjärjestöt ja aktivistit vaatimaan, että Australia tarjoaa naisille mahdollisuuden hakea turvapaikkaa tai oleskelulupaa, mikäli he sitä haluavat. Foster, joka oli keskeisessä roolissa Afganistanin naisten jalkapallomaajoukkueen evakuoinnissa Talibanin noustua valtaan vuonna 2021, korostaa, että valinnanvapaus on olennaista.

Hänen mukaansa pelaajat on käytännössä eristetty ulkomaailmasta:

”Heitä on pidetty joukkueen johdon panttivankeina hotellissa. Heiltä on evätty mahdollisuus puhua ulkopuolisille yhteisön jäsenille, ystäville, perheelle tai tukiverkostoille – mukaan lukien lakimiehet.”

Foster muistuttaa, että jokaisen pelaajan tilanne on erilainen: osalla on perheitä ja jopa lapsia Iranissa. Siksi kaikki eivät välttämättä uskalla tai halua jäädä Australiaan, vaikka kokisivat olonsa turvattomaksi.

”Jotkut voivat olla huolissaan, toiset eivät – mutta tiedämme, että useimmilla on perhe kotona ja joidenkin lapset ovat siellä. Vaikka heille tarjottaisiin mahdollisuus jäädä Australiaan, moni ei ehkä voi ottaa sitä vastaan, jos pelkää perheensä puolesta. Siksi on tärkeintä, että tuo mahdollisuus ylipäätään annetaan.”

Joukkueen johto haluaa nopeasti kotiin

Lehdistötilaisuudessa viimeisen ottelun jälkeen joukkueen päävalmentaja Marziyeh Jafari korosti haluavansa palata Iraniin:

”Odotamme malttamattomina paluuta. Henkilökohtaisesti haluan palata maahani mahdollisimman pian ja olla kansalaisteni ja perheeni kanssa.”

Kommentti ei kuitenkaan hälventänyt epäilyjä siitä, että joukkue saattaa olla voimakkaan valvonnan ja painostuksen alaisena. Monet tarkkailijat muistuttavat, että vastaavat lausunnot voivat olla pakon sanelemia, jos pelaajat ja valmennus pelkäävät seurauksia.

Australian hallitus varovainen – solidaarisuus ilman konkreettista lupausta

Australian hallitus on toistaiseksi pidättäytynyt selkeistä kannanotoista mahdolliseen turvapaikkaan liittyen. Ulkoministeri Penny Wong ilmaisi kuitenkin tukensa Iranin kansalaisyhteiskunnalle ja erityisesti naisille:

”Seisomme Iranin miesten ja naisten, erityisesti iranilaisten naisten ja tyttöjen rinnalla. Tämä on hallinto, joka on brutaalisti tukahduttanut oman kansansa.”

Vaikka sanallinen solidaarisuus on tärkeää, monet aktivistit vaativat konkreettisia toimia – kuten nopeutettuja turvapaikkamenettelyjä ja selkeitä turvallisuustakuita – varsinkin kun turnaus ja kansainvälisen huomion aalto ovat juuri nyt käynnissä.

Tiukat turvatoimet hotellilla ja epävarma tulevaisuus

Maanantaina joukkueen majoituspaikkana toimivan viiden tähden lomakeskuksen ympärillä vallitsi tiukka turvallisuus. Liittovaltion poliisi vartioi sisäänkäyntiä, eikä pelaajia näkynyt julkisissa tiloissa. Sen sijaan osa iranilaisdelegation jäsenistä istui hotellin yhteisissä tiloissa, mikä vahvisti kuvaa sisäisestä valvonnasta.

Ei ole vielä selvää, milloin joukkue kirjautuu ulos hotellista ja minne he seuraavaksi matkustavat – suoraan Iraniin, toiseen maahan vai mahdollisesti väliaikaiseen turvapaikkaan. Epävarmuus lisää jännitystä sekä pelaajien että heitä tukevan yhteisön keskuudessa.

Stadionilta lähdettäessä osa kannattajista yritti jopa fyysisesti hidastaa joukkuebussin matkaa kapeilla teillä. Bussin ikkunoista näkyi sekä hymyjä että vakavia ilmeitä; joku kuvasi tilannetta puhelimellaan, toinen veti verhot ikkunan eteen. Kun bussi lopulta pääsi pääväylälle kohti hotellia, useat kannattajat jäivät sateeseen itkien ja huutaen.

Ihmisoikeusnäkökulma ja kansainvälinen vastuu

Amnesty International Australian pakolais- ja turvapaikka-asioiden asiantuntija Zaki Haidari vaatii Australian hallitusta ottamaan ”moraalisen johtajuuden” roolin tässä kriittisessä tilanteessa. Hänen mukaansa kysymys on erityisen ajankohtainen, koska samaan aikaan vietetään Kansainvälistä naistenpäivää ja puhutaan naisten vapaudesta, tasa-arvosta ja sukupuoleen perustuvasta vainosta.

Myös monet paikalliset fanit korostavat, että kyse ei ole vain urheilusta. He näkevät joukkueen tilanteen osana laajempaa kamppailua naisten oikeuksista ja poliittisesta vapaudesta Iranissa.

”Kannustamme heitä ja toivomme, että he jäävät tänne, mutta samalla tiedämme, että heidän perheidensä henki voi olla vaarassa”, kertoi kannattaja Melika Jahanian. ”Minkä tahansa päätöksen he tekevätkin, se on heille hirvittävän vaikea. Siksi Australian hallituksen täytyy tukea heitä.”

Laajempi ilmiö: urheilijoiden poliittinen vastuu ja riski

Iranin naisten maajoukkueen kohtalo ei ole yksittäistapaus. Viime vuosina yhä useammat urheilijat ovat joutuneet kotimaissaan painostuksen, uhkailun tai jopa rikossyytteiden kohteeksi poliittisiksi tulkittujen eleiden vuoksi. Mielenilmaukset kansallislaulun aikana, symboliset eleet ja kannanotot sosiaalisessa mediassa ovat nostaneet urheilijat näkyvään rooliin myös ihmisoikeuskeskustelussa.

Sama ilmiö näkyy laajemmin länsimaissa, joissa mielenosoittajia ja aktivisteja on syytetty ja tuomittu poliittisesti arkaluontoisista teoista. Esimerkkinä tästä voidaan mainita tapaus, jossa Gazan puolesta mieltään osoittaneet naiset tuomittiin tehtaaseen kohdistuneesta vahingonteosta Newcastleissa. Nämä tapaukset muistuttavat, että poliittinen protesti urheilun tai aktivismin yhteydessä voi johtaa vakaviin seurauksiin eri maissa – myös demokratioissa.

Iranin naisten jalkapallomaajoukkueen ympärillä käytävä keskustelu kiteyttää kysymyksen: miten kansainvälinen yhteisö, urheilujärjestöt ja vastaanottavat maat kantavat vastuunsa silloin, kun urheilijoiden vapaus ja turvallisuus ovat uhattuina? Vastaus ei voi rajoittua pelkkiin julistuksiin, vaan se vaatii konkreettisia suojelutoimia niille, jotka uskaltavat ottaa riskin paremman tulevaisuuden puolesta.

Ei sisällä instagram post:eja