Iranin siviilit sodan keskellä – nuori farmaseutti, kotia kaivannut bloggaaja ja kymmenet lapset pommitusten uhreina

Yhdysvaltojen ja Israelin Irania vastaan käymä sota on muuttunut nopeasti raa’aksi siviilejä vastaan. Ilmaiskut ovat moukaroineet Teherania ja muita kaupunkeja jo viikkojen ajan, ja tuhansia kohteita on pommitettu eri puolilla maata. Siviiliuhrien määrä kasvaa päivä päivältä – ja useimpien tarinoita ei koskaan kerrota.

Nuori farmaseutti kuoli työpaikallaan

Yksi sodan koskettavista kasvoista on teheranilainen farmaseutti Parastesh Dahaghin, joka sai surmansa räjähdyksessä työvuoronsa aikana. Hän oli apteekissa Teheranin Apadanan kaupunginosassa, kun lähistöllä sijaitseva IT-yrityksen rakennus joutui ilmaiskun kohteeksi.

Iran Human Rights Documentation Centerin mukaan kyseinen IT-yritys oli liitetty Iranin toteuttamaan internetin sulkemiseen, jonka avulla hallinto pyrkii pimittämään tietoa sodan todellisista seurauksista. Kun ohjukset iskivät, Parastesh oli paikalla tekemässä työtään – auttamassa haavoittuneita ja sairaita.

Verkossa julkaistuilla videoilla näkyy surutilaisuus, jossa Parasteshin kehystetyt valokuvat on aseteltu kynttilöiden ja kukkien keskelle. Hänen veljensä Poorya kirjoitti Instagramissa, että perhe oli varoittanut sisarta Teheranin vaarallisuudesta, mutta tämä kieltäytyi lähtemästä.

Parastesh oli vastannut perheelleen: ”Ihmiset tarvitsevat minua, ihmisiä on haavoittunut.” Hän kertoi, että iäkkäät asiakkaat tulivat apteekkiin hakemaan elintärkeät lääkkeensä, eikä hän voinut jättää heitä pulaan. Veljen kunnianosoitus päättyi sanoihin: ”Olit niin jalo.”

Kolmivuotias Eilmah kuoli ilmaiskun vammoihin

Sota ei säästä lapsiakaan. Kolmevuotias Eilmah Bilki kuoli päivää sen jälkeen, kun hän oli loukkaantunut vakavasti Yhdysvaltojen ja Israelin ilmaiskuissa läntisessä Sardashtin kaupungissa.

Kurdilainen ihmisoikeusjärjestö Hengaw toimitti Eilmahin kuvan BBC:lle ja kertoi, että lapsi oli haavoittunut iskuissa maaliskuun alussa. Hänet onnistuttiin viemään hoitoon, mutta vammat olivat liian vakavia. Pieni lapsi kuoli seuraavana päivänä, ja Eilmahista tuli yksi lukemattomista nimettömistä siviiliuhreista, jotka eivät koskaan päädy virallisiin tilastoihin.

Kotia ikävöinyt bloggaaja kuoli sängyssään

Berivan Molani, 26-vuotias lifestyle-bloggaaja ja verkkovaateliikkeen pitäjä, oli perheen ainoa lapsi. Hän oli paennut aiemmin turvallisemmalle alueelle Pohjois-Iraniin, mutta palasi Teheraniin vain päivää ennen kuolemaansa – yksinkertaisesti siksi, että kaipasi kotiin.

Berivan asui perheensä kanssa Teheranin vauraassa Zafaraniyehin kaupunginosassa, Makouyipour-kadulla. Hänen perheensä kertoi ystävälle, Razieh Janbazille, ettei heillä ollut aavistustakaan siitä, että vastapäisessä talossa asui Iranin tiedusteluministeri Esmail Khatib. Tämä teki heidän kodistaan tahtomattaan sotilaallisen kohteen.

Yöaikaan kuvatulla videolla Iranin Punainen Puolikuu näyttää pelastajien raivaavan romahtaneen talon raunioita. He yrittävät epätoivoisesti päästä Berivanin loukkuun jääneen äidin luo, joka huutaa pimeydestä: ”Onko tyttäreni elossa?”

Totuus oli musertava. Berivan oli jo vedetty esiin raunioista, mutta murskautumavammojen vuoksi hän oli menehtynyt. ”Hänet tapettiin sängyssään, juuri ennen nukkumaanmenoa, ohjusiskussa 17. maaliskuuta”, Janbaz kirjoitti.

Israelin Khatibiin kohdistamassa ilmaiskussa kuoli useita Berivanin naapureita. Janbaz, joka on Iranin entinen käsipallomaajoukkueen pelaaja, meni hyökkäyksen jälkeen paikalle ja kertoi, että hänen ystävänsä elämästä muistutti enää kadulle jäänyt parikenkä.

”Tämä oli perhe, joka teki kaikkensa suojellakseen lastaan, mutta lopulta – tietämättä edes, kuka asuu vastapäisessä talossa – he menettivät hänet”, Janbaz kuvasi.

Siviilit ja lapset maksavat sodasta hirvittävän hinnan

Yhdysvalloissa toimiva Human Rights Activists News Agency (HRANA) on tähän mennessä kirjannut yli 1 400 siviiliuhria. Näistä noin 15 % on lapsia. Todellinen luku on todennäköisesti huomattavasti suurempi, sillä monia kuolemia ei pystytä vahvistamaan internetin sulkemisen ja jatkuvien pommitusten takia.

Yksi sodan tuhoisimmista yksittäisistä iskuista kohdistui alakouluun eteläisessä Minabin kaupungissa sodan alkuvaiheessa. Raporttien mukaan Yhdysvallat oli iskun takana, sillä se tähtäsi lähellä sijaitsevaa sotilastukikohtaa. Yhdysvaltain armeija ei ole julkisesti myöntänyt osuneensa kouluun, mutta on kertonut tutkivansa tapausta.

Kurdilainen Hengaw-järjestö on tunnistanut Minabin koulun iskussa kuolleiksi 48 lasta ja 10 aikuista. Järjestö on ilmaissut ”syvän huolensa” siviiliuhrien nopeasti kasvavasta määrästä.

Iran ei raportoi omia sotilastappioitaan, mutta HRANA arvioi, että sodan alkamisen jälkeen on kuollut vähintään 1 167 sotilasta. Sodan hinta näkyy ja kuuluu jokaisessa kaupungissa – mutta eniten se tuntuu tavallisten ihmisten arjessa.

Internet pimeänä – totuus sodasta yritetään vaieta

Sodan aikana monet iranilaiset ovat joutuneet pidätetyiksi pelkästään internetin käyttämisen vuoksi. Hallinto pyrkii hallitsemaan sekä väestöä että sodasta kerrottua tarinaa katkaisemalla yhteydet ulkomaailmaan.

Vaikka ihmisoikeusjärjestöillä on vahvoja kontakteja maassa, tietojen kerääminen uhreista on äärimmäisen vaikeaa. Hengaw kertoo, että iranilaiset rajavartijat ovat saaneet käskyn ampua ihmisiä, jotka yrittävät käyttää Irakin puhelin- ja internetverkkoja raja-alueilla. Näin pyritään estämään tiedon välittyminen ulos maasta.

”Tilanne on ihmisille todella sydäntäsärkevä”, kuvailee Hengawin edustaja Awyar Shekhi. Hänen mukaansa ihmiset ovat ”kauhuissaan”.

”Vielä alkuvuodesta heitä tapettiin Iranin hallituksen toimesta kaduilla, ja nyt he ovat vaarassa kuolla pommituksissa”, Shekhi sanoo. Hänen mukaansa hallintorakennuksia sijaitsee asuinalueiden keskellä, ja jopa miljoonakaupungissa Teheranissa ei ole kunnollisia siviilien pommisuojia. ”Tilanne on lohduton”, hän tiivistää.

Sairaalat ja pelastustyöntekijät iskujen kohteena

Kansainvälinen Punainen Risti on varoittanut, että siviilit maksavat sodasta ”hälyttävän” hinnan. Myös pelastustyöntekijät ovat vaarassa: Punaisen Puolikuun työntekijä Hamidreza Jahanbakhsh on kuollut, ja järjestön useita toimipisteitä on vaurioitunut ilmaiskuissa.

”Kansainvälinen humanitaarinen oikeus on selvä: siviilejä ja siviilikohteita ei saa hyökätä vastaan. Terveydenhuollon työntekijöitä, ensivastehenkilöstöä, ambulansseja, sairaaloita ja humanitaarisia toimijoita on kunnioitettava ja suojeltava”, muistuttaa Punaisen Ristin Iranin-toimiston johtaja Vincent Cassard.

Maailman terveysjärjestö WHO on vahvistanut yli 20 hyökkäystä terveydenhuollon tiloja vastaan, ja raportteja on paljon enemmän. Ainakin yhdeksän terveydenhuollon työntekijää on kuollut. WHO luokittelee kaikki iskut, joissa terveydenhuolto kärsii edes sivuvaikutuksena, hyökkäykseksi terveyttä vastaan.

”Ei ole meidän tehtävämme ratkaista, oliko isku suunnattu suoraan sairaalaan vai sen viereiseen kohteeseen”, sanoo WHO:n Lähi-idän sotatilanteeseen vastaava Ian Clarke. ”Kyse on hyökkäyksestä terveyttä vastaan, ja vastuu on aina sodan osapuolilla: heidän on aktiivisesti suojeltava siviilejä ja varmistettava, etteivät terveydenhuollon tilat joudu iskujen kohteeksi.”

WHO:n mukaan kaikki terveydenhuoltoon kohdistuvat iskut rikkovat kansainvälistä oikeutta. Yhdysvallat on aiemmin korostanut, ettei se tietoisesti kohdenna iskuja siviileihin ja että se ottaa kansainväliset velvoitteensa vakavasti. Silti maasta tihkuvat kuvat ja videot kertovat eri tarinaa.

Sairaalat vaurioituvat – vastuu siviilien suojelusta

BBC on vahvistanut kuvamateriaalia useista vaurioituneista sairaaloista. Niihin kuuluu muun muassa 17-kerroksinen yksityinen Gandhi-sairaala Teheranissa, joka sijaitsee lähellä valtion yleisradioyhtiön päämajaa – varsinaista pommituskohdetta. Myös Punaisen Puolikuun sairaala Mahabadissa, Länsi-Iranissa, sekä sairaala eteläisessä Bushehrin satamakaupungissa ovat kärsineet iskuista.

Bushehrissa kuvatulla videolla nähdään, kuinka keskoskaapeissa hoidettuja vauvoja evakuoidaan kiireesti sairaalasta 3. maaliskuuta, kun rakennus oli vaurioitunut. Näky paljastaa karulla tavalla, miten haavoittuvassa asemassa sairaalapotilaat ovat sodan keskellä.

Iranilainen kirurgi dr Hashim Moazenzadeh kertoo, että julkisissa sairaaloissa työskentelevät lääkärit ovat ”äärimmäisen uupuneita”. Hän asuu nykyisin Ranskassa, mutta on jatkuvasti yhteydessä entisiin kollegoihinsa Teheranissa.

”Pommit ovat valtavan suuria, ja meillä on erittäin paljon siviiliuhreja”, Moazenzadeh kuvailee. Hän muistuttaa, että vain viikkoja aiemmin samat lääkärit yrittivät pelastaa mielenosoituksissa loukkaantuneiden henkiä – nyt he joutuvat hoitamaan sodan uhreja yötä päivää.

Kirurgi esittää painokkaan vetoomuksen: ”Jos pommitatte lähellä sairaaloita tai muita terveydenhuollon tiloja, teidän on asetettava niiden turvallisuus ja suojeleminen ehdottomaksi etusijalle.”

Sodan inhimillinen hinta ei näy vain luvuissa

Sodan tilastoja on helppo tarkastella etäältä: tuhansia iskuja, satoja vaurioituneita rakennuksia, tuhansia kuolleita ja haavoittuneita. Todellinen tragedia piilee kuitenkin yksittäisissä tarinoissa – farmaseutissa, joka jäi apteekkiin auttamaan vanhuksia; kolmivuotiaassa lapsessa, joka ei koskaan kasva aikuiseksi; nuoresta bloggaajasta, joka halusi vain palata kotiin.

Iranin sodan kaltaiset kriisit muistuttavat myös siitä, miten haavoittuvia ovat ne, jotka pyrkivät jatkamaan arkeaan eläinten, perheen ja työn parissa. Esimerkiksi suomalaisessa julkisuudessa on nähty, miten tärkeää lohtu ja turva voivat olla myös lemmikeistä – kuten artikkelissa, jossa Joel Harkimo esittelee rakkaan villakoiransa Kapun. Sodan keskellä miljoonat iranilaiset yrittävät pitää kiinni samanlaisista pienistä, arkisista asioista – perheestä, kodista ja toivosta – vaikka pommit putoavat ympärillä.

Ei sisällä instagram post:eja