Iso remontti Englannin SEND-järjestelmään – näin perheet ja opettajat haluavat sitä muutettavan
Englannin erityisopetuksen ja vammaisten lasten tukijärjestelmä (SEND, Special Educational Needs and Disabilities) on ajautunut kriisiin. Vuodet jatkuneet ongelmat, mittava kustannusten kasvu ja perheiden uupumus ovat pakottaneet hallituksen valmistelemaan laajaa uudistusta.
Vuotaneet luonnokset hallituksen suunnitelmista viittaavat radikaaliin muutokseen siinä, miten lapset saavat tarvitsemansa tuen. Kansallinen tarkastusvirasto on luonnehtinut järjestelmää jo aiemmin “rikki menneeksi”, kun kuntien vuosittaiset SEND-menot ovat nousseet kymmenessä vuodessa noin 5 miljardista 14,8 miljardiin puntaan.
Lähiaikoina julkaistava Schools White Paper -asiakirja määrittää virallisesti hallituksen linjaukset. BBC News on koonnut yhteen perheiden, opettajien, oppilaiden ja kuntien näkemyksiä siitä, mitä uudistuksilta oikeasti toivotaan.
EHCP-suunnitelmat elintärkeitä – vanhemmat pelkäävät turhia uudelleenarviointeja
Downin oireyhtymää sairastavan Thalian äiti Ailith korostaa, että koulutuksen, terveyden ja hoidon suunnitelmat (EHCP, Education, Health and Care Plan) ovat monille lapsille elintärkeitä asiakirjoja. Ne määrittelevät lapsen yksilölliset tarpeet ja sen, millaista tukea hänellä on laillinen oikeus saada.
Vuotaneiden tietojen mukaan hallitus harkitsee EHCP-suunnitelmien järjestelmällistä uudelleenarviointia peruskoulun jälkeen ja jälleen GCSE-kokeiden jälkeen. Ailithin mukaan tämä aiheuttaa voimakasta ahdistusta perheissä, joiden kanssa hän työskentelee Sunshine and Smiles -järjestössä, joka tukee Down-lasten perheitä.
“Nykyjärjestelmä kamppailee jo nyt yhden arvioinnin kanssa. Jos arviointeja tulee kolme, nousee iso huoli siitä, riittävätkö resurssit, kuka ehtii tehdä arviot ja kuka valvoo, että suunnitelmia todella noudatetaan”, hän sanoo.
Ailith pelkää, että elinikäisiä diagnooseja omaavat lapset joutuvat tarpeettomiin uudelleenarviointeihin ja voivat menettää heille kuuluvan tuen. Hänen mukaansa oikeudelliset turvaverkot ovat vaarassa murentua.
Thalia käy tavallista koulua, jossa on erillinen inkluusiokeskus. Ailithin mielestä juuri joustavuus ja yksilöllinen ratkaisu ovat avain hänen tyttärensä hyvinvointiin.
“Järjestelmä ei ole täydellinen, mutta olen kiitollinen, että tyttäreni tarpeet on tunnistettu ja kirjattu kunnolla. Ilman EHCP:tä moni lapsi saattaisi päätyä täysin vääränlaiseen ympäristöön tai jäädä kokonaan ilman opetusta”, hän toteaa.
Käytöshäiriö, eristäminen ja puutteellinen tuki – Kadeemin tarina
Kadeem sai yhdeksänvuotiaana diagnoosin oppositiohäiriöstä (ODD, oppositional defiant disorder), johon liittyy usein voimakkaita suuttumisen ja ärtyneisyyden purkauksia. Diagnoosi ei kuitenkaan johtanut riittävään tukeen.
“Minut erotettiin pysyvästi kahdesta alakoulusta, olin psykiatrisessa hoidossa, sain kotiopetusta ja päädyin lopulta erityiseen oppilasseurantayksikköön”, hän kuvaa.
Kadeemin mielestä erottamiset ja eristäminen vaikuttavat voimakkaasti lasten mielenterveyteen. Hän vaatii parempaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä, jotta huomio kohdistuisi lapsen tarpeisiin – ei pelkästään käytöksen rankaisemiseen.
Jos hallitus korostaa suunnitelmissaan entistä vahvemmin inkluusiota tavallisissa kouluissa, Kadeem toivoo käytännön keinoja sen tueksi: pienempiä opetusryhmiä, säännöllisiä taukoja ja rakenteita, jotka ehkäisevät käyttäytymisen kriisiytymistä ja sitä kautta määräaikaisia tai pysyviä erottamisia.
Tribunaalit uuvuttavat perheitä – tuki irtoaa usein vain riitelemällä
Kolmen SEND-lapsen äiti Aimee kuvaa järjestelmää armottomaksi. Hänen mukaansa tarjolla “ei yksinkertaisesti ole riittävästi palveluita”, minkä vuoksi perheiden on liian usein haettava oikeutta kalliissa ja uuvuttavissa tribunaaleissa.
Tribunaaleissa vanhemmat riitauttavat paikallisen viranomaisen päätökset esimerkiksi koulupaikasta tai tuen määrästä. Prosessi on monelle perheelle taloudellisesti ja henkisesti raskas, sillä he joutuvat maksamaan omat asiantuntijalausuntonsa, arviot ja oikeudellisen edustuksen – kustannukset voivat nousta tuhansiin puntiin.
Aimee voitti oman tribunaalinsa, jossa hän vastusti kunnan päätöstä sijoittaa hänen poikansa tavalliseen kouluun ilman riittävää tukea. “Koko prosessi oli äärimmäisen raskas. Lomakkeet ovat vaikeita, kieli viranomaisjargonia ja henkinen kuorma valtava”, hän kertoo.
Nyt hänen poikansa käy hänelle sopivaa koulua ja voi hyvin. “Oikean koulupaikan löytäminen muutti koko perheen elämän”, Aimee sanoo ja toivoo, että tuleva uudistus vähentää tarvetta viedä asioita oikeuteen.
Kunnat puristuksessa: kasvavat kustannukset, täynnä olevat koulut
Hampshire Countyn edustaja kertoo, ettei yksittäisiä tapauksia kommentoida, mutta painottaa, että kunta pyrkii tarjoamaan parasta mahdollista tukea kaikille alueen lapsille, myös SEND-oppilaille. Hänen mukaansa tuen kysyntä on kasvanut “eksponentiaalisesti”, mikä tekee sopivien ja vapaiden opiskelupaikkojen löytämisestä yhä vaikeampaa – ja lisää väistämättä tribunaalien määrää.
Kunta sanoo tarjoavansa perheille maksutonta ja puolueetonta neuvontaa, mutta odottaa samalla hallitukselta selkeitä linjauksia siitä, miten ongelmia ratkaistaan valtakunnallisesti.
Somersetin kunnanjohtaja, valtuutettu Bill Revans, kuvaa tilannetta vielä suoraviivaisemmin: “Nykyinen SEND-järjestelmä on kriisissä.” Hänen mukaansa EHCP-suunnitelmia tarvitsevien nuorten määrä kasvaa nopeammin kuin koskaan, samalla kun tuen yksikkökustannukset nousevat.
Somersetissa EHCP-pyyntöjen määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa, ja kaikki erityiskoulut ovat täynnä. Kunta joutuu turvautumaan kalliisiin yksityisiin kouluihin, vaikka hallitus on luvannut rajoittaa näiden sijoitusten hintoja.
Seuraavien kolmen vuoden aikana Somerset aikoo lisätä yli 250 uutta vaativan tuen oppilaspaikkaa tavallisiin kouluihin. Suunnitelmiin kuuluu pienempiä ryhmäkokoja, erillisiä tukiyksiköitä ja neurokirjon sekä tunne- ja käyttäytymisen säätelyn asiantuntemusta. Revansin viesti on silti selvä: kunnat eivät pysty ratkaisemaan kriisiä yksin, ellei hallitus toteuta “juuritasolle asti ulottuvaa remonttia”, joka katkaisee ylivelkaantumisen ja palvelujen heikkenemisen kierteen.
Rasismi ja tiedostamattomat ennakkoluulot pahentavat epätasa-arvoa
Marsha ja hänen kolme lastaan ovat kaikki autistisia ja heillä on ADHD. Vuonna 2020 hän perusti Black SEN Mamas -verkoston, joka tukee samankaltaisia kokemuksia jakavia perheitä Isossa-Britanniassa ja ulkomailla. Verkostolla on nykyisin tuhansia jäseniä.
Marshan mukaan ei-valkoiset perheet, erityisesti pienituloiset, kohtaavat “lisäesteitä jokaisessa vaiheessa”. Hän kertoo esimerkkitapauksia, joissa hänen oma tyttärensä on kohdannut mielestään epäoikeudenmukaista kohtelua. Työssään muiden vanhempien kanssa hän näkee toistuvia viitteitä tiedostamattomista ennakkoluuloista päätöksenteossa – mutta niitä on vaikea todistaa.
Marsha vaatii, että hallituksen uudistuksiin sisällytetään pakollinen koulutus rasismista ja tiedostamattomista ennakkoluuloista kaikille SEND-järjestelmän työntekijöille. Hänen mukaansa ilman tätä epätasa-arvo ja syrjintä jatkuvat rakenteellisella tasolla.
Hän on seurannut uudistussuunnitelmia tarkasti, mutta vuotaneet ehdotukset EHCP-tuen uudelleenarvioinnista peruskoulun jälkeen ovat olleet suuri pettymys. Ehdotusten mukaan entistä harvempi lapsi säilyttäisi EHCP-suunnitelmansa siirtyessään yläkouluun – vaikka suunnitelma voi sisältää erittäin konkreettisia tukimuotoja, kuten puhe- ja kieliterapiaa, yksilöohjausta tai oikeuden tiettyyn koulupaikkaan.
Hallituksen näkökulmasta muutos keventäisi kustannuksia. Se on jo luvannut miljardeja puntia kattamaan kuntien SEND-velkoja, ja aikoo keskittää tulevia kustannuksia hallittaviksi valtakunnallisella tasolla. Marsha kuitenkin pelkää, että säästöjen hinta maksetaan haavoittuvimpien lasten hyvinvoinnilla.
“Lasten oikeuksia kavennetaan. Tarpeet eivät häviä, vaan pahenevat, jos tuki katoaa”, hän varoittaa. Hänen mukaansa on vaarana, että monet lapset, jotka ovat edenneet hyvin alakoulussa, putoavat “turvaverkon aukoista” siirtyessään yläkouluun ilman riittävää tukea.
Avustajat venyvät äärirajoille – inkluusio ei toimi ilman resursseja
Penny on työskennellyt opettajan apulaisena tavallisessa alakoulussa yli 22 vuotta ja tukenut SEND-oppilaita pääasiassa yksilöllisesti. Hän kannattaa periaatteessa hallituksen tavoitetta tehdä tavallisista kouluista aidosti inklusiivisia ja pitää hyvänä ajatusta inkluusiokeskuksista jokaisessa koulussa.
Käytännön todellisuus on kuitenkin toinen. “Henkilökunta joutuu valvomaan yli 300 oppilaan välitunteja ilman aikaa yksilöllisten tukisuunnitelmien toteuttamiseen tai interventioihin”, Penny kuvaa.
Hänen mukaansa kokeneet opettajat, rehtorit ja erityisopetuksesta vastaavat koordinaattorit (SENCO) lähtevät alalta, kun paineet kasvavat ja resurssit eivät riitä. Tämä jättää lasten tarpeet täyttymättä ja heikentää koko kouluyhteisön hyvinvointia.
Penny toivoo, että hallituksen uudistus kohdistuu nimenomaan siihen, miten tukea lisätään tavallisiin kouluihin: vahvaan johtamiseen, hyvin koulutettuun henkilökuntaan, selkeään viestintään ja mahdollisuuteen jakaa osaamista koulujen välillä.
Rehtorin viesti: rahaa ja tukea käytännön työhön
Haslingden High Schoolin ja kuudennen luokan oppilaitoksen (sixth form) rehtori Russell Rossendalen alueelta Lancashiresta kiteyttää suurimman ongelman: rahoitus – “sekä sen määrä että jakotapa”.
Hänen koulussaan on yli 300 oppilasta SEND-rekisterissä. Russell arvioi tarvitsevansa lisää erityisosaajia, parempia tiloja ja enemmän koulutusta, jotta koulun tarjontaa voitaisiin laajentaa. Hän odottaa, että tuleva White Paper antaa vastauksia näihin käytännön haasteisiin.
Russell korostaa myös aitoa vuoropuhelua koulujen, perheiden ja viranomaisten välillä. “Rehelliset, käytännönläheiset keskustelut ovat välttämättömiä, jos haluamme vastata nuorten tarpeisiin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti”, hän sanoo.
Mitä uudistukselta oikeasti tarvitaan?
Perheiden, opettajien ja kuntien viesti hallitukselle on yllättävän yhtenäinen, vaikka heidän tilanteensa vaihtelevat. He eivät vastusta uudistusta sinänsä – päinvastoin, moni vaatii sitä kiireesti – mutta pelkäävät, että muutokset tehdään ensisijaisesti säästöjen ehdoilla.
Keskeiset toiveet voidaan tiivistää muutamaan pääkohtaan:
1. EHCP-suunnitelmien turvaaminen: Perheet haluavat, että elinikäisiä tai pitkäkestoisia diagnooseja ei arvioida turhaan uudelleen, jos lapsen tarpeet eivät ole olennaisesti muuttuneet. Uudelleenarvioinnin tulisi parantaa tukea, ei toimia portinvartijana sen leikkaamiseksi.
2. Riittävät resurssit ja pienemmät ryhmäkoot: Opettajat ja avustajat painottavat, ettei inkluusio ole mahdollista ilman lisähenkilökuntaa, koulutusta ja aikaa yksilölliselle tuelle.
3. Vähemmän riitelyä, enemmän yhteistyötä: Tribunaalit koetaan viimeiseksi keinoksi, johon perheet ajautuvat, kun kaikki muu on pettänyt. Uudistuksen tulisi vähentää tarvetta oikeusprosesseihin ja lisätä varhaista, avointa vuoropuhelua.
4. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus: Marsha ja muut vähemmistötaustaiset vanhemmat vaativat rakenteellista muutosta, joka puuttuu rasismiin ja tiedostamattomiin ennakkoluuloihin konkreettisen koulutuksen ja seurannan avulla.
5. Kuntien taloudellinen kestävyys: Kunnat tarvitsevat pitkäjänteistä rahoitusta ja selkeitä valtakunnallisia linjauksia, jotta ne eivät enää joutuisi paikkaamaan järjestelmän aukkoja kalliilla hätätoimilla.
Laajempi konteksti: inkluusio, huippu-urheilu ja yhteiskunnan asenteet
Englannin SEND-uudistus ei tapahdu tyhjiössä. Keskustelu siitä, miten tuemme erilaisia oppijoita ja vammaisia lapsia, heijastuu laajasti myös urheiluun, kulttuuriin ja työelämään. Esimerkiksi pohjoismaisessa urheilussa on nähty, miten pitkäjänteinen tuki ja oikeanlainen valmennus voivat kantaa huipulle asti. Hyvä esimerkki on norjalainen maastohiihtotähti, joka on noussut olympiahistoriaan ennätyksellisellä kultamitalimäärällään – taustalla on järjestelmä, joka tunnistaa yksilölliset vahvuudet ja tukee niitä pitkäjänteisesti.
Perheiden, opettajien ja kuntien viesti Englannin hallitukselle onkin lopulta sama: jos haluamme, että jokaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa, tukijärjestelmän on oltava ennakoitava, oikeudenmukainen ja riittävästi resursoitu – ei tilkkutäkki, jossa oikeudet ja palvelut riippuvat postinumerosta, vanhempien jaksamisesta tai siitä, kuka osaa parhaiten riidellä oikeudessa.
Ei sisällä instagram post:eja
