Jani Sievisen haikea päivitys lapsistaan: ero, ikävä ja uudenlainen arki
Entinen huippu-uimari ja olympiamitalisti Jani Sievinen on viime vuosina avautunut poikkeuksellisen rehellisesti elämänsä vaikeista vaiheista. Hän on puhunut julkisesti niin uupumuksesta, ihmissuhteista kuin perhe-elämän kipeistä käänteistä. Nyt Sievinen jakoi sosiaalisessa mediassa erityisen koskettavan päivityksen, jossa hän kertoo avoimesti tunteistaan eron ja lastensa muuton jälkeen.
Jani tiivisti kirjoittamisen helpottumisen yhteen lauseeseen: ”Kun mieli on vapaa, niin uskaltaa kirjoittaa.” Vapaampi mieli on tehnyt mahdolliseksi myös sellaisista aiheista puhumisen, joista moni vanhempi vaikenee – etenkin, kun kyse on erosta ja erossa elämisestä omista lapsista.
Ero vei samalla myös arjen kolmesta tyttärestä
Jani Sievinen ja hänen entinen puolisonsa Mari Samuelsen erosivat vuosia sitten. Avioeron seurauksena parin kolme yhteistä tytärtä muuttivat Norjaan äitinsä luo. Päätös merkitsi sitä, että Jani menetti samalla tutun arjen lastensa kanssa – aamut, illat ja tavalliset yhteiset hetket.
Instagramissa Sievinen julkaisi tunteikkaan kuvan hetkestä, joka jäi lähtemättömästi hänen mieleensä: viimeinen yhteinen kuva ennen kuin tyttäret muuttivat ulkomaille.
– Viimeinen kuva ennen kun luovutin tytöt ulkomaille. Tiesin etteivät he muuta takaisin kotiin seuraavaan kymmeneen vuoteen. Piti sulkea silmät, vetää syvään henkeä muutaman kerran ja keskittyä.
Hän kuvaa, kuinka ensimmäiset vuodet kuluivat toivon ja odotuksen varassa:
– Ensimmäiset vuodet menivät toivoen, odottaen, suunnitellen tulevaa. Jossain vaiheessa ajatukset tulivat realistisiksi.
Realiteetit oli pakko hyväksyä: tytöt eivät muuta takaisin
Vuodet kuluivat, eikä tyttärien pysyvä muutto Suomeen toteutunut. Lopulta Sievisen oli pakko hyväksyä se, mitä sydän pitkään vastusteli: arki ei enää palaa entiselleen, eikä lasten koti ole hänen luonaan.
– Kymmenen vuoden kuluessa opin ja ymmärsin, etteivät he koskaan muuta takaisin muuta kuin tilapäisesti. Eikä myöskään kannata. Nyt on kulunut 11 vuotta, Jani kirjoittaa päivityksessään.
Sanavalinta ”eikä myöskään kannata” kertoo siitä, että isä haluaa ennen kaikkea lapsilleen parasta – myös silloin, kun se tarkoittaa, ettei hän itse saa heitä lähelleen samalla tavalla kuin ennen. Lapset ovat rakentaneet elämänsä, ystävyyssuhteensa ja tulevaisuutensa Norjaan, ja isän on hyväksyttävä se, vaikka ikävä ei poistu.
Välimatkasta huolimatta yhteys säilyy
Vaikka Sievinen ei enää jaa arkea tyttäriensä kanssa, yhteys ei ole katkennut. Hän tapaa tyttäriään säännöllisesti, ja sosiaalisen median perusteella on selvää, että yhdessä vietetty aika on hänelle äärimmäisen tärkeää.
Janilla on myös kaksi poikaa ex-puolisonsa Susanna Sievisen kanssa. Välillä koko sisarusparvi pääsee viettämään aikaa yhdessä isän luona – hetket, joita Jani kuvaa pieniksi ajallisesti, mutta valtavan merkityksellisiksi tunteiden tasolla.
– Muutaman kerran vuodessa kaikki lapset yhdessä. Pieni hetki illassa. Iso hetki muistoissa, hän kirjoittaa lämpimästi Instagramissa.
Lyhyet tapaamiset vaativat paljon järjestelyä, matkustamista ja kompromisseja, mutta Sievinen korostaa, että jokainen yhteinen ilta on vaivan arvoinen. Niistä muodostuu muistoja, joihin voi palata erityisesti silloin, kun koti hiljenee ja ikävä nostaa päätään.
Isän ikävä ja selviytyminen eron jälkeen
Moni eron kokenut vanhempi tunnistaa Sievisen tunteet: epätietoisuus tulevasta, toive lasten palaamisesta lähemmäs sekä vähitellen hiipivä ymmärrys siitä, että elämä muotoutuu toisenlaiseksi kuin oli kuvitellut. Sievisen avoimuus tekee näkyväksi sen, mistä monet puhuvat vain lähipiirilleen – kuinka raskasta on luopua arjesta omien lasten kanssa ja sopeutua etävanhemman rooliin.
Jani on kertonut aiemminkin, että vaikeista asioista puhuminen helpottaa. Kun asiat sanoo ääneen, niihin liittyvä häpeä ja pelko pienenevät. Sama ilmiö näkyy myös muissa rankoissa elämäntilanteissa: esimerkiksi sotaa, köyhyyttä tai talouskriisiä kokeneet ihmiset voivat löytää lohtua siitä, että heidän tarinansa tulee kuulluksi. Tästä kertoo koskettavasti myös artikkeli siitä, miten Gazassa nuori opiskelija käyttää tuntikausia rikkinäisten seteleiden korjaamiseen perheen elannon turvaamiseksi – aivan kuten Jani, hänkin yrittää parhaansa vaikeissa olosuhteissa.
Sievinen osoittaa esimerkillään, että tunteista puhuminen ei vähennä kenenkään vahvuutta – päinvastoin. Avoimuus voi auttaa sekä itseä että muita, jotka painivat samankaltaisten asioiden kanssa.
Uusi elämäntilanne ja toivo tulevasta
Vaikka menneisyyteen liittyy paljon haikeutta, Jani Sievinen katsoo eteenpäin. Hän on kertonut haluavansa olla lastensa elämässä niin paljon kuin mahdollista, vaikka välimatka asettaakin rajoitteita. Teknologia, matkustaminen ja sovitut tapaamiset mahdollistavat sen, että suhteet säilyvät läheisinä.
Sievinen muistuttaa, että kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omiin valintoihin voi. Isänä hän voi päättää olla läsnä aina, kun se on mahdollista – kuuntelemassa, tukemassa ja jakamassa arjen ja juhlien hetkiä, vaikka osa niistä tapahtuisi vain viestien tai videopuheluiden välityksellä.
Hänen tarinansa on koskettava esimerkki siitä, miten vaikeankin eron ja pitkäaikaisen ikävän kanssa voi oppia elämään. Elämä ei palaa entiselleen, mutta se voi silti olla merkityksellistä ja täynnä rakkautta – vain hieman erilaisessa muodossa kuin ennen.
