Joe Root puolustaa Englantia pudotuksista huolimatta – iltapeli ja pinkki pallo paljastivat kenttäpelin heikkoudet

Englannin krikettimaajoukkueen lyöjäikoni Joe Root korostaa, että joukkue valmistautui mahdollisimman huolellisesti päivä–yö-otteluun Gabballa, vaikka tuloksena olikin viisi ratkaisevaa pudotusta toisena pelipäivänä. Australia karkasi tilanteeseen 378–6 ja johtaa jo 44 juoksulla, mikä jättää Englannin vaikeaan asemaan sekä ottelun että koko Ashes-sarjan kannalta.

Päivä–yö-ottelu ja pinkki pallo paljastivat Englannin haavoittuvuuden

Gabban ottelu on Englannille vasta kahdeksas pinkillä pallolla pelattava Test-ottelu. Australia sen sijaan on pelannut jo 15 vastaavaa ottelua ja sisällyttää käytännössä joka kauteen vähintään yhden päivä–yö-Testin. Englanti on pelannut ainoastaan yhden pinkkipallo-ottelun sen jälkeen, kun se viimeksi vieraili Australiassa neljä vuotta sitten.

Englanti hävisi ensimmäisen Testin Perthissä jo kahdessa päivässä. Tämän jälkeen Ben Stokesin johtama joukkue päätti olla lähettämättä yhtäkään avauskokoonpanon pelaajaa Canberrassa pelattuun päivä–yö-otteluun England Lionsin ja pääministerin XI:n välillä. Sen sijaan joukkue jäi Brisbaneen viiden harjoitussession ajaksi, joista kaksi pelattiin keinovalojen alla.

Rootin mukaan valmistautumiseen panostettiin nimenomaan kenttäpeliin ja erilaisiin valaistusolosuhteisiin:

“Teimme töitä niin kovaa kuin pystyimme. Harjoittelimme valtavasti koppien ottamista ja varmistimme, että hyödynsimme ne kaksi iltaharjoitusta mahdollisimman hyvin. Joskus pallot vain eivät tartu räpylään. Pitää jatkaa yrittämistä, haluta pallo itselleen ja olla valmis, kun seuraava tilaisuus tulee. Se on osa pelin hienouksia – erityisesti tällaisessa pinkkipallo-Testissä.”

Michael Vaughan kritisoi: harjoitus ei korvaa ottelukokemusta

Entinen Englannin kapteeni Michael Vaughan näkee tilanteen toisin ja kyseenalaistaa joukkueen lähestymistavan valmistautumiseen. Test Match Special -podcastissa Vaughan korosti, että yksikään harjoitussessio ei pysty täysin korvaamaan todellista ottelutilannetta.

“Olisin tehnyt kaiken täysin eri tavalla”, Vaughan sanoi. “Se, mitä näin tänään, oli väsynyt joukkue.”

Vaughanin mukaan kenttäpeliharjoitukset ovat hyödyllisiä, mutta keinotekoisia:

“Harjoituksissa tiedät, että pallo tulee sinua kohti. Ottelussa et koskaan tiedä, milloin se tulee, ja tilanne on täysin erilainen. Mahdollisuuksien hyödyntämisen ydin on keskittyminen. Jos et ole kentällä tuntikausia oikeassa pelitilanteessa, et opeta aivojasi käsittelemään sitä hetkeä, kun ratkaiseva pallo tulee. Ainoa tapa kehittyä on harjoittaa aivoja ja kehoa juuri niissä olosuhteissa.”

Kun Rootilta kysyttiin Vaughanin kommenteista, hän puolusti joukkueen panosta ja realiteetteja:

“Mikään ei tule koskaan olemaan täydellistä. Kaiken, mitä voit tehdä, on antaa itsellesi paras mahdollinen mahdollisuus onnistua, ja uskon, että olemme tehneet niin. Ennen tätä ottelua totuimme olosuhteisiin, kuumuuteen ja kenttäpintoihin. Otimme koppeja valojen alla, päivänvalossa ja hämärässä. Emme ole täydellisiä – olemme ihmisiä ja teemme virheitä.”

Viisi pudotusta, jotka käänsivät päivän Australian eduksi

Toinen pelipäivä Gabballa oli Englannille kokonaisuutena sekava, ja pudotukset vain vahvistivat joukkueen vaikeaa historiaa stadionilla. Englanti ei ole voittanut Gabballa sitten vuoden 1986, ja nytkin kenttäpelin virheet olivat ratkaisevassa roolissa.

Smithin pudotus avasi Australian hyökkäyksen (8.2 ov – Aus 30–0)

Englannin ensimmäinen pudotus, ja ainoa päivänvalossa, oli monella tapaa kohtalokkain. Wicketkeeper Jamie Smith ei onnistunut nappaamaan vasemmalle nousevaa palloa, kun Travis Head siirsi Jofra Archerin syötön räpyläänsä. Head oli tuolloin kolmessa juoksussa ja putosi myöhemmin 33:een, mutta Smithin virhe avasi oven hurjalle jaksolle, jossa Australia takoi 112 juoksua 14 overin aikana.

Duckettin vaikea iltakoppi Careyta vastaan (56.2 ov – Aus 290–4)

Ensimmäisen iltavaloissa tapahtuneen pudotuksen todellinen arvo nähdään vasta myöhemmin, sillä Alex Carey on edelleen lyöntivuorossa 46 juoksussa. Ensimmäisellä pallollaan Carey sai Brydon Carsen hurjan, rintaan nousevan syötön. Ben Duckett ehti gully-positiosta pallon alle, mutta ei pystynyt pitämään siitä kiinni.

Toinen Duckettin missattu tilaisuus – onneksi ilman seurauksia (63.2 ov – Aus 327–5)

Toinen Duckettin pudotus ei lopulta kostautunut, mutta tilastoihin se jää. Josh Inglis iski voimakkaasti kohti gullya, mutta Duckett reagoi liian hitaasti oikealle. Inglis puhkoi kuitenkin vain kolme palloa myöhemmin, kun Stokes puijasi hänet ulos.

Carsen pudotus Neseriä vastaan (68.3 ov – Aus 346–6)

Myös Michael Neserin kohdalla tappio on vielä laskematta, sillä hän jatkoi päivän päätteeksi 15 juoksussa. Neser iski Archerin syötön suoraan kohti coveria, missä Carse ei saanut suoraan käsiin tullutta mahdollisuutta kiinni. Suorat, kovaa lyödyt pallot ovat vaikeita – mutta juuri ne tilaisuudet pitäisi Test-tasolla hyödyntää.

Rootin sormenpäistä karkaava Carey – ja huolestuttava merkki Smithiltä (69.2 ov – Aus 352–6)

Viimeinen pudotus oli symbolinen kuva Englannin kenttäpelistä. Carey tuli vastaan Gus Atkinsonin syötölle ja siirsi pallon räpyläänsä, jolloin se ohjautui alueelle wicketkeeper Smithin ja ensimmäisen slipin Rootin väliin. Root syöksyi oikealle ja sai sormenpäät palloon, mutta mahdollisuus olisi todennäköisesti kuulunut Smithille. Huolestuttavinta oli, ettei wicketkeeper edes yrittänyt:

“Kun näen wicketkeeperin olevan reagoimatta, se huolestuttaa minua”, Vaughan totesi.

Yksi maailmanluokan koppi ei pelasta heikkoa tilastoa

Englannin puolustukseksi on sanottava, että Will Jacks nappasi yhden ottelun upeimmista suorituksista. Steve Smith vetäisi Carsen syötön taaksepäin neliön suuntaan, ja Jacks liukui taaksepäin, syöksyi oikealle ja nappasi pallon yhdellä kädellä. Vaughan kuvaili suoritusta “yhtenä parhaista näkemistään kudeista”.

Yksittäinen huippukoppi ei kuitenkaan peitä laajempaa ongelmaa: Englannin kiinniottotilasto päivä–yö-otteluissa on heikko. Data-analytiikkayhtiö Cricvizin mukaan Englannin koppien onnistumisprosentti iltaosiossa – jolloin pelataan pääosin keinovalojen alla – on vain 58 %. Kaikkien muiden joukkueiden vastaava lukema on 80 %.

Tiedot koppitilastoista ulottuvat vuoteen 2006. Tänä aikana Englanti on onnistunut vain kerran huonommin Australiassa kuin nyt Brisbane-ottelussa viiden pudotuksen myötä. Se tapahtui neljä vuotta sitten Adelaidessa, niin ikään pinkkipallo-Testissä, jossa he missasivat kuusi mahdollisuutta.

“Kuinka monta kertaa olemme nähneet Englannin tulevan Australiaan ja pudottavan koppeja?” Vaughan kysyy retorisesti. Hänen mukaansa Englannissa ei panosteta kenttäpeliin samaan tapaan kuin Australiassa:

“Sanoin jo kuukausia sitten, että Englannilla on hyvä mahdollisuus, mutta yksi asia, johon emme keskity tarpeeksi Isossa-Britanniassa – toisin kuin täällä Australiassa – on kiinniotto ja kenttäpeli. Ja taas olemme täällä, viisi koppia on pudotettu ja kaksi tai kolme niistä olivat suorastaan helppoja, jotka on pakko ottaa.”

Englannin haavoittuvuus paineen alla näkyy myös muissa lajeissa

Englannin vaikeudet suurissa painepaikoissa, erityisesti vieraissa ja vaativissa olosuhteissa, heijastuvat laajemminkin urheiluun. Kun ympäristö, valaistus, pallo tai ottelun rytmi muuttuu, virheiden riski kasvaa – aivan kuten ampumatilanteissa tai suurten yleisöjen edessä pelattavissa otteluissa. Sama psykologinen paine ja keskittymisen haaste näkyvät esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kohdennetut ja traagiset väkivaltatilanteet, kuten Kalifornian syntymäpäiväjuhlien joukkoampuminen, ovat nostaneet keskusteluun sekä turvallisuuskoulutuksen että ihmisten reagoinnin äärimmäisen paineen alla.

Vaikka kriketti on lajina kaukana tällaisista tragedioista, yhtymäkohta on henkinen: paineen alla tehdään joko ratkaisevia onnistumisia tai virheitä. Englannin on löydettävä tapa muuttaa pinkkipallo-otteluiden heikkoudet vahvuuksiksi, jos se haluaa kääntää Ashes-sarjan suunnan ja parantaa mainettaan yhtenä kansainvälisen kriketin suurmaista myös iltaotteluissa.

Ei sisällä instagram post:eja