Kiti Kokkonen paljastaa lukuhäpeänsä ja uuden intohimonsa äänikirjoihin
Näyttelijä ja käsikirjoittaja Kiti Kokkonen on avannut Instagramissa poikkeuksellisen rehellisesti omaa suhdettaan kirjoihin, lukemiseen ja luovuuteen. Hän kertoo kärsineensä pitkään lukuhäpeästä – tunteesta, jota moni aikuinen ei uskalla myöntää ääneen.
Lukuhäpeä varjosti aikuisuutta
Kokkonen kuvailee lapsuuttaan aikana, jolloin kirjoja tuli luettua jonkin verran, mutta nuoruudessa lukeminen jäi lähes kokonaan. Aikuisena tilanne alkoi tuntua jo kiusalliselta.
– Lapsena luin jonkin verran kirjoja. Nuorena en oikeastaan ollenkaan. Aikuisena häpesin sitä, että en lukenut, Kokkonen kirjoittaa Instagram-julkaisussaan.
Lukuhäpeä on ilmiö, josta puhutaan yhä enemmän: moni kokee painetta lukea, mutta arjen kiire, keskittymisen haasteet tai omat ennakkoluulot saattavat estää tarttumasta kirjoihin. Kokkosen avoin tunnustus tekee ilmiön näkyväksi ja normalisoi kokemusta.
Kriitikon plagiointisyytös kääntyi komiikaksi
Kokkonen on myös kirjailija, ja hänen teoksensa ovat saaneet huomiota. Eräs menneisyydessä esitetty vihjaus mahdollisesta plagioinnista kääntyi hänen silmissään kuitenkin lähinnä humoristiseksi tilanteeksi.
– Tilanne sai koomisen käänteen, kun kriitikko vihjasi aikoinaan plagioinnista omien kirjojeni kohdalla. Itseäni se lähinnä huvitti, koska en lukenut kirjoja ja näin ollen kopioiminen oli mahdotonta, Kokkonen kertoo.
Koomisen taustan takana on kuitenkin vakavampi teema: taiteilijoihin kohdistuvat odotukset ja paineet. Kokkosen ironinen kommentti korostaa, miten ristiriitainen hänen suhteensa lukemiseen on ollut – kirjailijana häneltä odotettiin lukeneisuutta, vaikka todellisuudessa hän kamppaili lukuhäpeän kanssa.
Lukupiiri muutti kaiken – kirjat korvien kautta
Keski-iässä Kokkosen suhde kirjallisuuteen otti uuden suunnan. Hän pääsi mukaan lukupiiriin, jota hän kuvailee mahtavaksi naisporukaksi. Yhteisöllisyys ja keskustelut kirjoista avasivat oven kirjallisuuden maailmaan uudella tavalla.
– Olen kuunnellut vuoden aikana enemmän kirjoja kuin olen koko elämäni aikana lukenut. Kuunteleminen sopii minulle jostain syystä paremmin kuin lukeminen, Kokkonen kertoo.
Äänikirjojen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti myös Suomessa. Monelle, kuten Kokkoselle, kuunteleminen on luontevampi tapa uppoutua tarinoihin. Äänikirjat mahdollistavat lukukokemuksen esimerkiksi työmatkoilla, kotitöiden lomassa tai ulkoillessa.
Krantu kuuntelija vaatii koukuttavan tarinan
Kokkonen ei kuitenkaan kuuntele mitä tahansa – hän myöntää olevansa hyvin valikoiva. Tarinan pitää vetää mukaansa nopeasti, tai kirja jää kesken.
– Olen tosi kranttu. Tarinan ja varsinkin kerronnan pitää tempaista heti mukaansa tai homma jää kesken, hän kuvaa.
Tämä kertoo myös nykyajan mediaympäristöstä: kilpailu ihmisten ajasta ja huomiosta on kovaa, ja erityisesti viihteen ja kirjallisuuden on kyettävä koukuttamaan nopeasti. Kokkosen kokemus resonoi monen kanssa, joka etsii kirjoilta nimenomaan elämyksellisyyttä ja intensiivistä tarinankerrontaa.
Tatiana Elfin Huijari vei mennessään
Viime aikoina Kokkosen kohdalle on osunut teos, joka täytti kaikki odotukset – ja enemmänkin. Hän hehkuttaa suomalaiskirjailija Tatiana Elfin teosta Huijari, joka vei kuuntelijan täysin mukanaan.
– Kirja oli niin hyvä. Hengästyttävä ja jännittävä. Suosittelen!, Kokkonen kirjoittaa.
Hän kertoo kuunnelleensa kirjaa suorastaan maanisesti – lumitöissä, työmatkoilla ja jokaisessa mahdollisessa välissä. Tämä kuvaa hyvin sitä, millaisen voiman tarinalla voi parhaimmillaan olla, kun se osuu oikeaan hetkeen ja oikealle kuulijalle.
Talvi-illan kuva ja vilpitön fanin palaute
Instagram-päivityksensä yhteyteen Kokkonen liitti kuvan lumisesta pihasta. Talvi-illassa hehkuva, valosarjoin koristeltu pensaspuu luo tunnelman, jossa kuuntelukokemus ja arjen hetket kietoutuvat yhteen. Kuvan ja tekstin yhdistelmä välittää rauhallista, mutta innostunutta fiilistä – kuin hyvät tarinat olisivat saaneet pysyvän paikan hänen arjessaan.
Kokkonen haluaa tehdä vielä yhden asian täysin selväksi:
– Ja tämä ei ole mainos, tämä on innokkaan fanin palaute!
Hänen viestinsä korostaa aitoutta: kyse ei ole kaupallisesta yhteistyöstä, vaan aidosta lukuelämyksestä, joka on tehnyt vaikutuksen.
Avoimuus rohkaisee muita puhumaan omista häpeistään
Kiti Kokkosen rehellinen tilitys lukuhäpeästään, plagiointivihjailuista ja äänikirjojen löytämisestä tarjoaa samaistumispintaa monille. Moni suomalainen tunnistaa tunteen siitä, että pitäisi lukea enemmän, mutta ei vain saa tartuttua kirjoihin. Kokkosen tarina muistuttaa, ettei lukemisen tarvitse aina tarkoittaa perinteistä kirjaa – myös kuunteleminen on lukemista.
Samalla tavalla kuin lukemiseen liittyvät paineet voivat kasautua hiljaa, myös muissa yhteiskunnallisissa ilmiöissä häpeä ja pelko voivat estää puhumasta avoimesti. Esimerkiksi vakavissa rikosasioissa, kuten Lontoon koulussa tapahtuneessa kaksoispuukotuksessa, jossa 13-vuotias poika oli kuulusteluissa ja vastaterroriyksikkö johti tutkintaa, avoin keskustelu ja tosiasioiden esiin tuominen ovat tärkeitä, jotta yhteiskunta voi käsitellä vaikeita aiheita.
Kokkonen näyttää esimerkkiä siitä, miten omasta häpeästä voi puhua – ja miten tilanteen voi lopulta kääntää voimavaraksi ja uudeksi intohimoksi.
