Lainmuutos voi avata ratkaisuja moniin ratkaisemattomiin rikoksiin
Keskusrikospoliisin entinen teknisen rikoslaboratorion johtaja Kimmo Himberg uskoo, että lakimuutos, joka sallisi passien sormenjälkitietojen käytön, voisi ratkaista monia henkirikoksia ja seksuaalirikoksia. Himbergin mukaan sormenjälkitunnistus on varma menetelmä, joka voisi auttaa selvittämään törkeitä rikoksia, kun muita todisteita on saatavilla.
Himberg kritisoi sormenjälkirekisterin käytön vastustajia irrationaalisesta pelottelusta. Hän korostaa, että syyttömän ihmisen tuomitseminen pelkän sormenjäljen perusteella ei ole mahdollista, sillä tuomioon tarvitaan aina laajempaa todistusaineistoa. Sormenjäljet voivat kuitenkin olla avaintekijä johtamaan poliisi oikean rikollisen jäljille.
Poliisi tarvitsee laajempia valtuuksia
Poliisi on vuosien ajan pyrkinyt saamaan luvan passien tunnistetietojen käyttöön, mutta toistaiseksi tuloksetta. Nykyisin poliisi voi verrata tuntemattomia sormenjälkiä vain omaan rikosperusteisesti koottuun rekisteriinsä. Tämä vaikeuttaa rikosten ratkaisemista, joissa tekijällä ei ole aiempaa rikosrekisteriä.
Himberg, joka on aina puolustanut tunnisterekistereiden laajaa käyttöä, uskoo, että kaikkia saatavilla olevia sormenjälkitietokantoja tulisi voida hyödyntää erityisesti törkeiden rikosten tutkimisessa. Näissä tapauksissa rikospaikalta löytyvät sormenjäljet voivat olla ratkaisevia johtolankoja.
Edessä uusi aikakausi rikostutkinnassa
EU:n passiasetus sekä Suomen lainsäädäntö eivät nykyisellään salli sormenjälkitietojen käyttöä rikosten tutkinnassa. Sisäministeriön valmistelema lakiesitys voisi kuitenkin tuoda tähän muutoksen, mahdollistaen biometrisen tiedon käytön vakavien rikosten selvittämisessä. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä.
Eläkkeellä oleva Himberg muistelee rikoslaboratorion kehitystä uransa aikana. Hän nostaa esiin kolme merkittävää kehityssuuntaa: dna-todisteet, tietojärjestelmien kehitys ja toiminnan kansainvälistyminen. Dna-todisteet ovat mullistaneet rikostutkinnan, tarjoten monipuolisemman vaihtoehdon kuin sormenjäljet.
Keskusrikospoliisi perusti oman dna-tunnisteiden rekisterin vuonna 1997, josta Himberg kertoo tänään ilmestyvässä muistelmateoksessaan ’Aina jää jälki – Keskusrikospoliisin laboratorion johtajan tarina’.
Lähde: iltalehti.fi
