Longleatin safaripuisto: maailman ensimmäinen Afrikan ulkopuolinen safari 60 vuotta

Kun Longleatin kartanon portit avautuivat leijonille 1960-luvulla, moni britti oli kauhuissaan. Ajatus siitä, että 50 leijonaa tuodaan Englannin maaseudulle Wiltshireen ja päästetään kulkemaan autojen lomassa, tuntui monista suorastaan skandaalimaiselta – ja vaaralliselta kokeilulta.

Maailman ensimmäinen Afrikan ulkopuolinen safaripuisto

Longleatin Lions of Longleat -ajoreitti avattiin vuonna 1966. Hankkeen taustalla oli Henry Thynne, Bathin 6. markiisi, joka toteutti ideansa yhteistyössä sirkuksenomistaja Jimmy Chipperfieldin kanssa. Longleatista tuli näin maailman ensimmäinen Afrikan ulkopuolinen safaripuisto, jossa ihmiset näkivät villieläimiä omasta autostaan käsin vapaammin liikkuvina kuin perinteisissä häkkieläintarhoissa.

Henry Thynne oli jo aiemmin tehnyt historiaa avaamalla englantilaisen kartanonsa yleisölle – ensimmäisenä aatelisena isäntänä, joka teki vanhasta sukukartanosta matkailukohteen. Safari-alue vei kuitenkin Longleatin talouden turvaamisen täysin uudelle tasolle ja loi mallin modernille luonto- ja eläinmatkailulle Euroopassa.

Kuudesta leijonasta yli 120 lajiin

Longleat on kasvanut vuosikymmenten aikana pienestä kokeilusta kansalliseksi vetonaulaksi. Nykyään puistossa elää yli 120 eläinlajia, joista monet ovat uhanalaisia. Perinteisten safarieläinten, kuten leijonien, tiikerien ja sarvikuonojen lisäksi Longleatissa panostetaan yhä enemmän suojeluun ja uhanalaisten lajien lisääntymisohjelmiin.

Monille kävijöille Longleat on ensimmäinen paikka, jossa he näkevät suuria villieläimiä läheltä – samalla tavoin kuin esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa toteutettavat villieläinrokotus- ja tautitorjuntaohjelmat pyrkivät suojelemaan sekä ihmisiä että eläimiä. Näissä yhteyksissä on nähty, miten Bangladeshin kaltaisissa maissa hätärokotuskampanjat ja tautien ehkäisy liittyvät laajempaan keskusteluun ihmisten ja eläinten rinnakkaiselosta.

Nykyinen Lord Bath: ”Isoisä loi kokonaan uuden alan”

Longleat juhlii nyt 60-vuotista taivaltaan Ceawlin Thynnin, Bathin 8. markiisin, johdolla. Hänen mukaansa isoisä Henryn visio oli valtava riski, mutta myös uraauurtava läpimurto.

”Se oli uhkapeli, mutta enemmänkin kuin vain uhkapeli. Se oli kuin Rubikonin ylittäminen – raja, jota kukaan ei ollut ennen ylittänyt. Asiaa käsiteltiin jopa Britannian parlamentissa”, Ceawlin Thynn kertoo.

Hänen mielestään isoisän suurin saavutus oli kokonaan uuden teollisuudenalan luominen: ajatus ajettavasta safaripuistosta, jossa eläimet liikkuvat vapaammin ja ihmiset ovat autoissaan ”häkkeinä”, oli täysin ennenkuulumaton.

”Hän oli varmasti eksentrinen – vaativa, hurmaava ja armoton yhtä aikaa. Minulle hän näyttäytyi jo pehmeämpänä, iän myötä tasoittuneena versiona itsestään. Sain kokea enemmän sitä hurmaavaa puolta”, nykyinen Lord Bath kuvailee.

Ceawlin Thynnin mukaan isoisä olisi ylpeä monella tasolla: siitä, että Longleat on kasvanut, kävijämäärät ovat moninkertaistuneet ja puistosta on tullut kansallinen instituutio.

16 sukupolven perintö ja elävä kartano

Longleat on ollut Bathin suvun hallussa jo 16 sukupolven ajan. Tämä tekee siitä sekä kulttuurihistoriallisesti että taloudellisesti ainutlaatuisen kohteen. Nykyinen Lord Bath johtaa tilaa yhdessä puolisonsa Emman kanssa, ja pariskunta asuu kartanossa kahden pienen poikansa kanssa.

Ceawlin Thynn myöntää, että kävijöiden palveleminen ja kartanon kulttuuriperinnön vaaliminen eivät aina kulje täysin ristiriidatta.

”On väistämättä hieman työntöä ja vetoa. Ilman Elisabetin aikakauden kartanoa ei olisi ollut ankkuria, jonka varaan laajempi puisto rakentuu. Kartano ja safaripuisto ovat symbioosissa – toinen ei olisi nykyisessä mittakaavassa mahdollinen ilman toista”, hän sanoo.

Lapsuus leijonien ja karhujen keskellä

Lord Bath kasvoi Longleatissa ja kävi paikallista koulua. Koulupäivän päätteeksi hän palasi kotiin samaa reittiä kuin muutkin lapset – koulubussilla, joka ajoi kartanon ohi.

”On liikuttavaa nähdä, kuinka lapset edelleen juoksevat käytävillä, kuiskivat kummitustarinoita ja matkimat kummitusääniä opastettujen kierrosten aikana – ihan niin kuin minä tein pienenä. Se tuntuu hyvin merkitykselliseltä”, hän muistelee.

Yksi lapsuusmuisto nousee ylitse muiden: pieni ruskea karhunpentu, joka asui tuolloin Longleatin Pets Corner -alueella.

”Menin koulun jälkeen joka päivä halaamaan sitä karhua. Sellaista ei tietenkään tänä päivänä enää sallittaisi – turvallisuus- ja eläinsuojelumääräykset ovat aivan toista luokkaa. Mutta se on minulle hyvin voimakas muisto”, hän kertoo.

Perinnön siirtäminen seuraavalle sukupolvelle

Longleatin tulevaisuus lepää väistämättä myös seuraavan sukupolven käsissä. Lord Bath sanoo, ettei halua asettaa lapsilleen liian suuria odotuksia liian varhain.

”Tällä hetkellä kyse on vain siitä, että he tottuvat ympäristöön ilman painetta. He saavat juosta ympäriinsä, ajaa polkupyörällä ja leikkiä mudassa. Meillä ei ole ollut sitä istumisen ja selittämisen hetkeä – ’poikani, eräänä päivänä tämä kaikki on sinun’ – he ovat vielä liian nuoria siihen”, hän sanoo.

Silti hän myöntää, että mahdollisuus siirtää Longleatin perintö eteenpäin on hänelle henkilökohtaisesti tärkeä.

”On kliseistä sanoa, että se on valtava etuoikeus – mutta se todella on sitä. Vastuu on iso, mutta niin on etuoikeuskin”, Lord Bath tiivistää.

Ei sisällä instagram post:eja