Mies teki ennätyksellisen vuorihaasteen – 742 nousua Pen y Fanille vuodessa vaimon muistoksi
Walesilainen Chris Daniel on saattanut päätökseen poikkeuksellisen ja ennätyksellisen vuorihaasteen: hän on kiivennyt Etelä-Walesin korkeimmalle huipulle, Pen y Fanille, yhteensä 742 kertaa yhden vuoden aikana. Haaste syntyi syvästä henkilökohtaisesta syystä – Daniel omisti jokaisen askeleen edesmenneelle vaimolleen Ritalle, joka kuoli harvinaiseen suolistosyöpään.
742 nousua, 886 metriä kerrallaan
Pen y Fan kohoaa 886 metrin korkeuteen (2 906 jalkaa), ja Daniel nousi huipulle ja palasi alas keskimäärin kaksi kertaa päivässä vuoden ajan. Sosiaalisessa mediassa hänet tunnetaan nimellä ”Pen y Fan Dan”, ja seuraajat ovat voineet seurata hänen matkaansa lähes päivittäin.
Ennen viimeistä nousuaan Daniel kuvaili hetkeä tunteikkaaksi ja sanoi toivovansa, että ”vuori itkisi tänään, koska eroamme toisistamme”. Vuoresta oli tullut hänelle sekä fyysinen haaste että henkinen turvapaikka vaimon menetyksen jälkeen.
Ennätys murskaksi – tavoitteena ensin 365, sitten 730 nousua
Kun Daniel lähti ensimmäiseen nousuunsa 5. huhtikuuta, hänen tavoitteenaan oli rikkoa Des Lallyn vuonna 2019 tekemä ennätys, 365 nousua Pen y Fanille yhden kalenterivuoden aikana. Hän saavutti tuon rajapyykin jo 171 päivän kohdalla, noustuaan huipulle 366 kertaa.
Sen sijaan, että hän olisi tyytynyt uuteen ennätykseen, Daniel päätti nostaa rimaa huomattavasti korkeammalle ja asetti uudeksi tavoitteekseen 730 nousua vuodessa – keskimäärin kaksi nousua joka päivä. Lopulta hän ylitti myös tämän tavoitteen päätymällä 742 nousuun.
Äärimmäiset sääolosuhteet tekivät haasteesta brutaalin
Vuorilla vallitsevat sääolosuhteet muodostuivat haasteen vaikeimmaksi osaksi. Daniel kuvailee etenkin talvikuukausia ”todella, todella rankoiksi”.
”Oli kuukausia, jolloin satoi järjettömästi, rakeita tuli, ja kun se iskee kasvoihin ylhäällä, on pakko käyttää laskettelulaseja. Vuorilla sääennuste on äärimmäisen epäluotettava – voit lähteä matkaan ajatellen, että keli on ok, ja ylhäällä odottaakin jotain aivan muuta”, hän kertoi Radio Wales Breakfast -ohjelmassa.
Danielin mukaan tulevaisuudessa Pen y Fan ei enää kutsu yhtä usein: hän vitsaili, ettei aio kiivetä vuorelle uudelleen, ”ellei paista aurinko”.
Ritan muisto kantoi jokaisella askeleella
Chrisin vaimo Rita sai diagnoosin harvinaisesta suolistosyövästä vuonna 2012, ollessaan 48-vuotias. Hän menehtyi vuonna 2016, mutta ehti viimeisinä vuosinaan kampanjoida aktiivisesti suolistosyövän ennaltaehkäisyn ja varhaisen toteamisen puolesta.
”Hän käytti suuren osan elämänsä viimeisistä vuosista taistellakseen sen puolesta, ettei muiden tarvitsisi käydä läpi tätä hirveää sairautta. Yritän vain pitää hänen – ja monien muiden saman asian puolesta ponnistelevien – uskomatonta perintöä elossa”, Daniel on kertonut.
Siksi hän kulki jokaisella kerralla samaa reittiä Pont Ar Daf -parkkipaikalta Pen y Fanin 886 metrin huipulle. Reitti muuttui rituaaliksi, jonka jokainen nousu oli hiljainen kunnianosoitus Ritalle.
Daniel kuvailee vuorta paikaksi, jota hän rakastaa, koska siellä ihmiset voivat tulla yhteen yhden yhteisen tavoitteen – huipulle pääsemisen – ympärille. Vuoresta tuli myös symboli sitkeydelle, surutyölle ja yhteisön tuelle.
Tuhannet kohtaamiset ja vahva yhteisö
Haasteen aikana Daniel tapasi vuorella tuhansia ihmisiä, jotka pysähtyivät juttelemaan, kannustamaan ja jakamaan omia tarinoitaan. Näistä kohtaamisista tuli olennainen osa matkaa.
Hän kertoo olleensa jo ennen viimeistä nousuaan kyynelten vallassa: ”Olin täällä eilen, ja vuorella oli ihmisiä ympäri Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Se liikutti syvästi, ja olen aina sanonut uskomattomille seuraajilleni, että me kaikki kiipeämme tätä vuorta yhdessä.”
Daniel uskoo, että juuri tämä yhteisöllisyys – sama, joka näkyy myös jalkapallon kaltaisissa lajeissa ja tarinoissa, kuten Tyler Mortonin uudelleen löytyneessä intohimossa jalkapalloon Ranskassa – voi auttaa ihmisiä löytämään voimaa vaikeiden aikojen keskellä.
Syöpävalistusta pelkojen kautta
Ennen Pen y Fan -ennätyshaastetta Daniel oli tarttunut sarjaan pelottavia tempauksia voittaakseen omat pelkonsa ja samalla lisätäkseen tietoisuutta suolistosyövästä. Hän on muun muassa pidellyt nicaragualaisia tarantelloja ja antanut sitoa itsensä kaksitasokoneeseen tekemään silmukoita, vaikka kärsii sekä hämähäkkipelosta että korkean paikan kammosta.
”Viimeinen asia, jonka olin suunnitellut, oli Pen y Fanin kiipeäminen 50 kertaa – ja vihasin sitä ajatusta, koska olen ensisijaisesti pyöräilijä. 25. nousun kohdalla Des (Lally) liittyi seuraani ja kertoi oman tarinansa. Alamäessä ajattelin: ’Vau, haluan kokeilla tätä kunnolla.’ Harjoittelin yhdeksän kuukautta ja 741 nousua myöhemmin tässä ollaan”, Daniel sanoo.
Inspiraatiota ja elintärkeää tietoa suolistosyövästä
Daniel toivoo, että hänen haasteensa tekee muutakin kuin rikkoo ennätyksiä – sen on tarkoitus pelastaa ihmishenkiä. Hän puhuu avoimesti peloistaan ja menetyksestään rohkaistakseen ihmisiä osallistumaan maksuttomiin suolistosyövän seulontoihin.
”Olen kertonut ihmisille avoimesti siitä, mikä minua pelottaa, jotta saisin heidät tekemään ilmaisen suolistosyövän seulontatestin, joka on tarjolla Walesissa 50 ikävuodesta alkaen. Silti kolmasosa ihmisistä ei tee testiä, vaikka se on todellinen hengenpelastaja”, hän painottaa.
Hänen tarinansa yhdistää fyysisen ääriponnistuksen, henkilökohtaisen surun ja konkreettisen terveysviestin. Se on muistutus siitä, kuinka yksittäisen ihmisen sitkeys ja näkyvä esimerkki voivat vaikuttaa suuriin joukkoihin.
Daniel myöntää, että viimeisen nousun lähestyessä tunteet ovat pinnassa – aivan kuten aiemmalla ennätysmiehillä Des Lallylla. ”Olen jo ollut itkun partaalla monta kertaa. Tänään minusta tulee valua enemmän vettä kuin vuoresta itsestään”, hän kuvailee.
Tarina Pen y Fan Danista jää elämään paitsi ennätyskirjoissa myös toivottavasti monien mielissä muistutuksena siitä, miten rakkaus, muisto ja yhteisö voivat kantaa läpi kaikkein raskaimpienkin nousujen.
Ei sisällä instagram post:eja
