Miksi Ison-Britannian tukikohtia käytetään Iranin konfliktissa?

Yhdysvallat on BBC:n tietojen mukaan valmis käyttämään RAF Fairfordin lentotukikohtaa Iranin ohjuskohteisiin suunnatuissa niin sanotuissa puolustuksellisissa iskuissa. Pääministeri Sir Keir Starmer vahvisti sunnuntai-iltana, että Britannia on hyväksynyt Yhdysvaltojen pyynnön käyttää maan sotilastukikohtia rajoitetussa, puolustuksellisessa tarkoituksessa.

RAF Fairford sijaitsee Gloucestershiren ja Wiltshiren rajalla, ja se on ollut Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä jo vuosikymmeniä pitkän kantaman raskaisiin pommitusoperaatioihin. Päätös tukikohdan avaamisesta Irania koskeville iskuille nostaa esiin kysymyksen: miksi juuri Britannian tukikohtia käytetään, ja miten syvälle maa voi ajautua Iranin ja Yhdysvaltojen väliseen konfliktiin?

RAF Fairfordin rooli Iranin kiristyvässä tilanteessa

Sir Keir Starmer kertoi, että Britannia ei ole osallistunut Lähi-idässä tehtyihin iskuihin, mutta on sallinut Yhdysvaltojen käyttää tukikohtiaan puolustuksellisiin toimiin. Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat iskut Iraniin lauantaina, ja presidentti Donald Trump on avoimesti rohkaissut iranilaisia syrjäyttämään hallituksensa.

Trump on todennut, että Yhdysvaltojen voi olla ”tarpeen” käyttää RAF Fairfordia, jos Iran ”päättää olla tekemättä sopimusta”. Päätös alleviivaa, että Britannian maantieteellinen sijainti, sotilaallinen infrastruktuuri ja tiivis puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa tekevät maan tukikohdista keskeisiä laajemmassa Lähi-idän jännitteiden hallinnassa.

Entinen Ison-Britannian Iranin-suurlähettiläs Rob Macaire arvioi, että oli ”yhä todennäköisempää”, että tilanne kärjistyy nykyiseen mittaluokkaansa, kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen ja Israelin välisen koordinaation ja sotilaallisen voiman mittava kasvu.

RAF Fairfordin pitkä historia strategisena tukikohtana

RAF Fairford avattiin tammikuussa 1944, ja se on sen jälkeen ollut keskeinen osa sekä Britannian että Yhdysvaltain sotilaallista infrastruktuuria Euroopassa. Tukikohdan operaatioista vastaa nykyisin Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) 501st Combat Support Wing, joka hallinnoi ja tukee tukikohdasta tehtäviä toimia.

Fairford on erityisesti raskaisiin pommikoneisiin erikoistunut tukikohta. Sitä ovat hyödyntäneet muun muassa B-1B Lancer, B-2A Spirit -stealth-pommikone sekä B-52H Stratofortress. Tukikohta tukee säännöllisesti myös niin kutsuttuja Bomber Task Force -operaatioita, joissa Yhdysvallat harjoittelee ja osoittaa pitkän kantaman iskukykyään Euroopan ja laajemminkin kansainvälisen turvallisuuden kentällä.

Fairfordin poikkeuksellisen pitkä kiitotie teki siitä aikoinaan myös Concorde-yliäänikoneen koelentokeskuksen aina vuoteen 1977 saakka. Sotilaallisen merkityksen ohella tukikohta on tunnettu siitä, että joka heinäkuu alueelle kokoontuu satojatuhansia ilmailun harrastajia Royal International Air Tattoo -tapahtumaan, joka on maailman suurin sotilasilmailunäytös.

Toisen maailmansodan ja kylmän sodan perintö

Toisen maailmansodan aikana RAF Fairford oli tärkeä osa liittoutuneiden ilmaoperaatioita. RAF:n 620. laivue käytti tukikohtaa ilmassa toimivien joukkojen tukikohtana, joista tehtiin laskuvarjohyppyjä, kuljetettiin joukkoja ja tarvikkeita sekä hinattiin Airspeed Horsa -rynnäkköliitokoneita.

Normandian maihinnousussa 6. kesäkuuta 1944 Fairfordista lähteneet joukko- ja liitokoneet olivat mukana operaatioissa, jotka loivat sillanpään Ranskan rannikolle. Myöhemmin samana vuonna tukikohtaa käytettiin myös syyskuussa 1944 toteutetussa Operaatio Market Gardenissa, jossa brittiläisiä joukkoja siirrettiin Saksan miehittämään Alankomaihin.

Kylmän sodan aikana Fairfordista tuli osa Yhdysvaltain strategista pelotearkkitehtuuria Euroopassa. USAF:n Strategic Air Command -yksiköt miehittivät Fairfordin ja muita RAF-tukikohtia vahvistaakseen Naton pelotekykyä Neuvostoliittoa vastaan. Tukikohtien tarkoitus oli osoittaa, että Yhdysvaltojen ydin- ja tavanomaiset lyöntivoimat voisivat toimia nopeasti Euroopan suunnalla.

Gulf War, Irakin sota ja nykyiset kriisit

Fairfordin strateginen merkitys ei päättynyt kylmän sodan myötä. Persianlahden sodan (1991) aikana tukikohta toimi lähtöpisteenä pommikoneille ja tankkauskoneille, jotka oli siirretty Eakerin lentotukikohdasta Arkansasista. Myös Irakin sodassa vuonna 2003 tukikohtaa hyödynnettiin laajasti Yhdysvaltojen pommitusoperaatioissa.

Viime kuukausina raportit olivat aluksi kertoneet, että Britannian hallitus ei ollut antanut lupaa Yhdysvalloille käyttää Britannian tukikohtia mahdollisiin Iranin vastaisiin iskuihin. Sunnuntai-iltana pääministerin ilmoitus kuitenkin muutti tilanteen: Britannian tukikohdat ovat nyt Yhdysvaltain käytettävissä ”puolustuksellisia” iskuja varten.

Kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat iskut Iraniin, Iranin hallinto vastasi hyökkäämällä Yhdysvaltain kohteisiin ja maihin, joissa on merkittävä Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo, kuten Bahrainiin, Qatariin, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, Kuwaitiin ja Irakiin. Samassa yhteydessä myös Britannian RAF-tukikohta Kyproksella joutui sunnuntai-iltana drooni-iskun kohteeksi, ja viranomaiset tutkivat parhaillaan, mistä hyökkäys laukaistiin.

Voiko Britannia pysyä sivussa konfliktista?

Entinen Iranin-suurlähettiläs Rob Macaire, joka asuu Marlborough’ssa Wiltshiressä ja toimi tehtävässään vuosina 2018–2021, korostaa, että kun konflikti kasvaa näin mittavaksi, sen kulkua on lähes mahdoton ennakoida. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen ja Israelin ”valtava” sotilaallinen kasauma ja koordinaatio tekivät laajamittaisesta yhteenotosta koko ajan todennäköisemmän.

Macairen mukaan Britannian hallitus on toiminut odotetulla tavalla pysyttelemällä poissa Iranin alkuvaiheen iskuista, mutta hän painottaa, että ”et voi välttää mukaan vetäytymistä, jos olet maa kuten Iso-Britannia”. Britannialla on Persianlahden alueella runsaasti kansalaisia, taloudellisia intressejä ja sotilaallisia resursseja – kun nämä joutuvat hyökkäysten kohteeksi, nousee itsepuolustusoikeus väistämättä esiin.

Macaire arvioi, että hallitus on tässä tilanteessa ottanut ne askeleet, joita siltä voidaan odottaa: se pyrkii vähentämään riskejä omille joukoilleen ja liittolaisilleen, mutta samalla ylläpitää läheistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Tämä dynamiikka tekee selväksi, miksi Britannian tukikohdat, kuten RAF Fairford, ovat nousseet keskiöön Iranin kriisin kärjistyessä.

Laajempi turvallisuusympäristö ja Britannian sisäiset jännitteet

Iranin konfliktin lisäksi Britannia on viime aikoina kohdannut muitakin turvallisuuteen liittyviä kohu-uutisia, jotka heijastavat laajempaa epävarmuutta ja jännitteitä. Esimerkiksi viihde- ja kauneusmaailmaa ravistelleet tapaukset, kuten Jordan James Parken, tunnetun ”British Lip Kingin”, kuolemaan liittyvät pidätykset, ovat nostaneet pintaan kysymyksiä turvallisuudesta, luottamuksesta viranomaisiin ja median roolista kriisien käsittelyssä.

Vaikka kyseiset tapahtumat ovat hyvin erilaisia kuin Iranin konflikti, ne muodostavat osan samaa kokonaiskuvaa: Britannia tasapainoilee samanaikaisesti ulkoisten uhkien, sisäisten jännitteiden ja kansalaisten turvallisuuden odotusten välillä. RAF Fairfordin kaltaisten tukikohtien käyttö Iranin kriisissä on siten vain yksi näkyvä osa paljon laajempaa turvallisuuspoliittista palapeliä.

Ei sisällä instagram post:eja