Miten Israelin ruohonjuuritason panttivankiperheiden liike nousi kansainväliseksi voimaksi

Tel Avivin keskustassa Panttivankien aukiolla on hiljentynyt. Päälava, josta käsin perheet ja tukijat vaativat lähes kahden vuoden ajan Gazaan vietyjen israelilaisten vapauttamista, on purettu. Myös julisteet, kyltit ja valokuvat ovat kadonneet aukiota reunustavilta seiniltä, ja Panttivankien ja kadonneiden perheiden foorumi on tyhjentänyt toimistonsa, joka toimi liikkeen hermokeskuksena.

7. lokakuuta 2023 Hamasin ja muiden palestiinalaisten aseellisten ryhmien Israelista kaappaamista 251 panttivangista 168 on tuotu Gazasta takaisin elossa ja kahdeksan on pelastettu sotilasoperaatioissa. Yksi vainaja on kuitenkin yhä Gazassa: poliisi Ran Gvili.

Joka perjantai Gvilin perhe ja pieni joukko tukijoita kokoontuu Panttivankien aukiolle laulujen ja rukousten merkeissä toivottamaan sapatin alkavaksi. Hanukan aikaan aukiolla sytytettiin myös juhlakynttilä. Massamielenosoitusten sijaan hetki on nykyisin hiljainen ja harras – mutta perheen päättäväisyys ei ole kadonnut.

Ran Gvili oli nuori poliisi, joka ryntäsi auttamaan Kibbutz Alumimiin hyökättyjä siviilejä lokakuun 2023 aamuna ja sai surmansa Hamasin taistelijoiden käsissä. Hänen isänsä, Itzik Gvili, kertoo ajan pysähtyneen tuohon päivään.

”Minusta tuntuu, että jokainen päivä on yhä 7. lokakuuta. Emme ole päässeet sen yli, mutta olemme vahvoja ja odotamme häntä. Teemme mitä ikinä tarvitsee”, hän sanoo. ”Toivoa antaa ihmisten tuki.”

Ruohonjuuritason epätoivosta järjestäytyneeksi liikkeeksi

Panttivankiperheiden liikkeen voima on alusta asti ollut ihmisten oma-aloitteisuudessa. Kun foorumin toiminta nyt hiljalleen hiipuu, sen jäsenet pohtivat, miten pienestä oma-apuryhmästä kasvoi yksi Israelin ja koko kansainvälisen yhteisön vaikutusvaltaisimmista kansalaisliikkeistä.

Lokakuun 2023 hyökkäysten jälkeen, joissa sai surmansa noin 1 200 ihmistä, suuri joukko järkyttyneitä omaisia kokoontui ensimmäistä kertaa Tel Aviviin etsimään epätoivoisesti tietoa kadonneista läheisistään. Jatkuvan rakettitulen vuoksi tapaaminen järjestettiin maanalaisessa parkkihallissa.

”Olimme yhdessä, shokissa, ja minulle valkeni, että tämä on totta: meidän on nyt kohdattava käsittämätön haaste – selvitettävä missä kaikki nämä ihmiset ovat ja miten tuomme heidät kotiin”, muistelee Gil Dickmann, jonka serkku Carmel Gat kaapattiin Kibbutz Be’eristä.

”Ja samalla ymmärsin, että teemme tämän yhdessä. En aio seistä yksin.”

Uuden foorumin synty ja sen iskulause ”Bring them home now” – ”Tuokaa heidät kotiin nyt” antoivat panttivankien perheille tunteen, että he voivat ottaa edes osittain tilanteen hallintaansa.

”Oli hyvin voimakasta kokea, että kun hallitus ja Israelin valtio tavallaan romahtivat ensimmäisinä päivinä 7. lokakuuta jälkeen, mikään ei tuntunut toimivan – mutta israelilainen yhteiskunta toimi”, Dickmann sanoo. ”Niin monet upeat ihmiset tulivat auttamaan. Se antoi minulle paljon toivoa.”

Vapaaehtoisten verkosto, juristit ja diplomaattituki

Panttivankien perheiden foorumi jakoi toimintansa kahteen päälinjaan: toisaalta se tuki perheitä, joista monet olivat menettäneet läheisiä ja joutuneet pakenemaan kodeistaan, ja toisaalta se kampanjoi Israelissa ja ympäri maailmaa.

Foorumi teki yhteistyötä yli 10 000 vapaaehtoisen kanssa. Mukana oli entisiä Israelin diplomaattien, juristien ja turvallisuusviranomaisten joukko, joka toi toimintaan ammattimaisen otteen. Lahjoitusvarojen avulla osa työntekijöistä palkattiin ja telavivilainen teknologiayritys tarjosi toimistotilat käyttöön.

Marraskuussa 2023 – yli kuusi viikkoa Gazan sodan alun jälkeen, jolloin Hamasin hallinnoiman terveysministeriön mukaan Gazassa oli kuollut jo yli 14 000 palestiinalaista – Israel ja Hamas sopivat Qatarin välittämästä tulitauosta.

Tauon aikana suurin osa nais- ja lapsipanttivangeista vapautettiin vastineeksi yli 240 nais- ja lapsivangin vapauttamisesta Israelin vankiloista. Hamas vapautti myös useita ulkomaalaisia panttivankeja. Viikon jälkeen taistelut kuitenkin jatkuivat entistä raaempina, ja noin puolet panttivangeista jäi edelleen Gazaan.

Joulukuussa kolme israelilaista panttivankia sai surmansa Israelin sotilaiden luodeista Gazassa, vaikka he olivat paidattomia, heiluttivat hätäratkaisuna tehtyä valkoista lippua ja huusivat hepreaksi. Tapaus oli kova isku panttivankiperheille ja koko foorumille.

Taistelu mielipideilmastosta sodan varjossa

Vuoden 2024 alussa mielipidemittaukset alkoivat osoittaa, että yhä useampi israelilainen asetti Hamasin tuhoamisen etusijalle panttivankien vapauttamiseen nähden. Tässä tilanteessa foorumi palkkasi kampanjapäällikökseen poliittisen strategin, Lior Chorevin.

”Olimme syvässä sodassa Gazassa, syvässä sodassa Libanonissa, oli iranilainen uhka, ja kaikki näytti jumittuneen. Yleisön mielipide oli meitä vastaan”, Chorev kuvaa.

”Kansalaisyhteiskunnan organisaationa emme voineet päättää, tuleeko sopimus vai ei, mutta voimme vaikuttaa israelilaiseen yleiseen mielipiteeseen, jotta jos sopimus syntyy, sen takana olisi selvä siviilien enemmistö.”

Panttivankien perheiden foorumi järjesti lauantai-iltaisin suurmielenosoituksia Tel Avivin taidemuseon edustalla – aukiolla, joka nimettiin uudelleen Panttivankien aukioksi – sekä lähes päivittäisiä tempauksia: konsertteja, taideinstallaatioita ja kansalaistottelemattomuuskampanjoita. Median ja diplomatian tiimit pitivät panttivankien tilanteen jatkuvasti julkisuuden keskiössä.

”He jatkoivat 24/7 kahden vuoden ajan”, sanoo Times of Israel -lehden politiikan toimittaja Tal Schneider, joka kävi usein foorumin päämajassa yhdessä ulkomaisten viranomaisten kanssa.

”Paikasta tuli ikään kuin maan epävirallinen ulkoministeriö 250 ihmisen perheille.”

Henkilökohtainen suru muuttuu kansainväliseksi kampanjaksi

Michael Levylle intensiivinen kampanjointi oli selviytymiskeino. Hänen kälynsä Einav sai surmansa Nova-festivaaleilla, ja hänen nuorempi veljensä Or vietiin Gazaan elävänä panttivankina.

”Ainoa asia, joka auttoi, oli muuttua aktiiviseksi. Minua haastateltiin koko ajan. Matkustin 15 eri delegaation mukana yli 12 maahan. Puhuin kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan, enkä halunnut pysähtyä ajattelemaan”, Levy kertoo.

”Sinun on pysyttävä optimistisena koko ajan. Sinun on kerrottava itsellesi joka aamu, että tänään on se päivä, jolloin hän vapautuu, vaikka tiedät valehtelevasi itsellesi.”

Kun vuoden 2024 puolivälissä esiteltiin panttivanki–vankivaihtosopimus sodan lopettamiseksi, silloinen Yhdysvaltain presidentti Joe Biden kuvasi sitä Israelin ehdotukseksi. Laajasti kuitenkin uskottiin, että pääministeri Benjamin Netanyahu pitkitti sotaa edistääkseen omaa poliittista selviytymistään – väitteen, jonka hän itse torjui.

Jännitteet panttivankiperheiden foorumin ja hallituksen välillä kasvoivat, ja osa hallituksen tukijoista suhtautui liikkeeseen avoimen vihamielisesti. Tilannetta kärjisti tapaus, jossa Netanyahun avustajan epäiltiin hankkineen ja vuodattaneen laittomasti saksalaislehdelle salaisen asiakirjan vaikuttaakseen kansalaisten näkemyksiin tulitauko- ja panttivankineuvotteluista.

Asiakirjaa tulkittiin harhaanjohtavasti niin, että pääministeriin kohdistuva paine muka auttaisi Hamasia.

Kohtaaminen Washingtonissa ja traaginen käänne

Dickmannille ja Levylle yksi alhaisimmista hetkistä koitti heinäkuussa 2024, kun he matkustivat Washingtoniin seuraamaan Netanyahun puhetta Yhdysvaltain kongressin yhteisistunnossa muiden foorumin jäsenten kanssa.

He pukeutuivat T-paitoihin, joissa luki ”Seal the deal” – ”Sinetöikää sopimus” – ja näyttivät niitä seisaalleen taputtavalle yleisölle. Heidät pidätettiin luvattomasta mielenosoituksesta.

”Se oli yksi hetki, jolloin tunsin itseni kaikkein yksinäisimmäksi”, Dickmann sanoo. ”Se oli yksi pelottavimmista kokemuksista – ja samalla Carmel oli yhä elossa, vankina.”

Pahin uutinen tuli kuukautta myöhemmin. Carmel Gat ja viisi muuta panttivankia saivat surmansa Hamasin käsissä, kun Israelin armeija lähestyi heidän pidätyspaikkaansa.

Dickmann kertoo päässeensä järkytyksen yli vain nuorempien foorumin jäsenten muodostaman ”uskomattoman tukiryhmän” avulla.

Kun kuolemantapaukset vahvistettiin, raivostuneet mielenosoittajat täyttivät Israelin kaupunkien kadut. Foorumin mukaan mielenosoittajia oli yhteensä jopa 600 000. Tel Avivissa panttivankiperheet ja heidän tukijansa kantoivat kuutta symbolista arkkua, ja Israelin sotilaskompleksin edustalle kokoontunut väkijoukko otteli poliisin kanssa vilkkaalla pääväylällä.

Maailman mielipide kääntyy, katse Yhdysvaltoihin

Vuoden 2025 alkuun mennessä kansainvälinen vastustus tuhoisaa Gazan sotaa kohtaan oli kasvanut ennennäkemättömäksi. Gazan terveysministeriön mukaan palestiinalaisuhreja oli jo lähes 48 000. Israelissa mielipidemittaukset osoittivat selvää muutosta: yhä suurempi enemmistö kannatti panttivankisopimusta sodan lopettamiseksi.

Uuden Yhdysvaltain presidentin valinnan myötä Panttivankiperheiden foorumi suuntasi huomionsa yhä vahvemmin Washingtoniin.

”Heidän täytyi kiertää oman hallituksensa”, Tal Schneider arvioi. ”Tärkein henkilö työn kannalta oli tietenkin presidentti Donald Trump. Ihmiset kantoivat englanninkielisiä kylttejä ja tiivistivät viestinsä minuutin mittaisiin videoihin, jotka he lähettivät hänelle.”

Yhdysvallat työskenteli alueellisten välittäjien kanssa ja neuvotteli tammikuussa 2025 uuden Gazan sopimuksen Israelin ja Hamasin välillä, juuri Trumpin astuessa virkaansa. Ensimmäisessä vaiheessa vapautettiin 33 panttivankia – joista kahdeksan oli kuolleita – vastineeksi lähes 2 000 palestiinalaisvangin ja -pidätetyn vapauttamisesta. Lisäksi vapautettiin viisi thaimaalaista panttivankia.

Kesken toisen vaiheen valmistelun Israel kuitenkin lopetti tulitauon maaliskuun puolivälissä ja jatkoi voimakasta pommitusta Gazassa aloittamatta neuvotteluja sopimuksen jatkosta, joka olisi sisältänyt täydellisen taisteluiden lopettamisen ja jäljellä olevien panttivankien palauttamisen.

Vapautumisen hinta ja jatkunut solidaarisuus

Or Levy vapautettiin helmikuussa tulitaukosopimuksen puitteissa. Hän oli hauras ja nälkiintynyt, mutta kohtasi liikutuksen vallassa kolmevuotiaan poikansa, vanhempansa ja veljensä Michaelin. Michaelin ilo jäi kuitenkin lyhyeksi – hän palasi nopeasti foorumin kampanjatyöhön.

”Sain sen, mitä halusin – sain veljeni takaisin – mutta en voinut vain lopettaa”, hän sanoo. ”En voinut olla onnellinen, koska noiden 491 päivän aikana heistä tuli perheeni. Minusta tuntui melkein, että tunsin kaikki muutkin panttivangit, että jokainen siellä yhä oleva oli osa perhettäni.”

Vapautetut panttivangit kertoivat televisiohaastatteluissa, kuinka heitä oli nälkiinnytetty ja pahoinpidelty. Useat kertoivat, että väkivalta lisääntyi aina, kun Israelissa vangitut palestiinalaiset kohtelivat huonosti.

Traumastaan ja heikosta terveydentilastaan huolimatta osa entisistä panttivangeista matkusti Valkoiseen taloon vetoamaan presidentti Trumpiin, jotta tämä käyttäisi vaikutusvaltaansa kaikkien Gazaan jääneiden elävien ja kuolleiden israelilaisten palauttamiseksi.

Diplomatian dramaattiset käänteet ja sodan loppusuora

Syyskuussa israelilainen ilmaisku yritti turhaan iskeä Hamasin karkotettuun johtoon Qatarissa, jossa nämä keskustelivat Yhdysvaltain esittämästä uudesta tulitaukoehdotuksesta. Hyökkäys vain lisäsi painetta Washingtonia kohtaan.

Lopulta Trumpin hallinto, arabiliittolaisten tuella, ajoi läpi uuden suunnitelman sodan päättämiseksi. Tuolloin Gazan terveysministeriön mukaan kuolleita oli jo yli 67 000.

Israel ja Hamas sopivat tulitauosta, jonka mukaan kaikki Gazaan jääneet 20 elävää ja 28 kuollutta panttivankia luovutettaisiin vastineeksi lähes 2 000 palestiinalaisvangin ja -pidätetyn vapauttamisesta, humanitaarisen avun merkittävästä lisäämisestä ja osittaisesta Israelin joukkojen vetäytymisestä.

Kun Trumpin Lähi-idän lähettiläs Steve Witkoff ja presidentin vävy Jared Kushner saapuivat Israeliin 10. lokakuuta alkaneen tulitauon jälkeen, heidät otettiin vastaan raikuvin aplodein Panttivankien aukiolla.

13. lokakuuta loput elossa olleet panttivangit palasivat kotiin.

”En tule koskaan kokemaan onnellisempaa päivää elämässäni”, Dickmann muistelee nähdessään ystäviensä jälleennäkemiset läheistensä kanssa.

”Ketään ei jätetä jälkeen” – arvo, joka ohjasi loppuun asti

Foorumin päästrategi Lior Chorev uskoo, että pitkään vaalittu juutalainen ja israelilainen perinne voitti lopulta poliittiset ristiriidat.

”Israelin perusajatus siitä, ettei ketään jätetä jälkeen, että jokaisesta vihollisen käsissä olevasta israelilaisesta ollaan vastuussa – se oli epäselvä tietyille hallituksen piireille”, hän sanoo. ”Mutta se oli hyvin selvä Israelin kansalle.”

Viime kuukausina 27 kuolleen panttivangin ruumiit on saatu palautettua Israeliin. Gazan raunioissa Hamasin taistelijat ja Punainen Risti etsivät yhä Ran Gvilin ruumista Gazan kaupungin itäpuolelta. Gazan terveysministeriön mukaan sodassa on kuollut jo yli 70 000 palestiinalaista.

Panttivankiperheiden foorumin viimeiset varat käytetään nyt Gvilin perheen tukemiseen. Muutama kymmenen vapaaehtoista kokoontuu edelleen perjantaisin Panttivankien aukiolle.

”Olemme olleet täällä sateessa ja lähes 50 asteen helteessä, talvesta kesään”, kertoo telavilainen Tali. ”Nyt kun tämä on melkein ohi, tunnen ristiriitaisia tunteita. Yksi panttivanki ei ole vielä palannut. Lupasin itselleni, että pysyn täällä viimeiseen asti.”

Aukiolle pystytetty symbolinen tunneli, suuri ”Hope”-kyltti ja piano – kunnianosoitus vapautetulle panttivangille, muusikko Alon Ohelille – ovat yhä paikoillaan. Samoin valtava laskuri, joka näyttää päivien määrän 7. lokakuuta 2023 jälkeen. Kun Ran Gvilin ruumis saadaan viimein kotiin ja haudattua, luvassa on vielä yksi suuri yhteinen kokoontuminen.

Kipeät kysymykset ja selviytymisen tarinat jäävät elämään

Israelissa kysymys siitä, miksi useampia panttivankeja ei onnistuttu pelastamaan elossa, jää pitkäksi aikaa avoimeksi haavaksi. Panttivankiperheiden foorumi julkaisi hiljattain Gazasta löydettyjä, järkyttäviä Hamasin videoita, joilla kuusi sittemmin murhattua panttivankia – heidän joukossaan Carmel Gat – viettävät hanukkaa tunnelissa vuonna 2023.

Panttivankikriisi heittää pitkän varjonsa Israelin yhteiskunnan ylle vielä pitkään. Samalla monet ammentavat toivoa perheiden sitkeydestä ja keskinäisestä solidaarisuudesta, joka kantoi heitä läpi sodan ja poliittisten myrskyjen.

Israelin kulttuurihistorian kannalta ei ole poikkeuksellista, että yksittäisten perheiden ja taiteilijoiden tarinat nousevat koko kansan yhteiseksi kokemukseksi. Samaa ilmiötä on nähty esimerkiksi silloin, kun iskelmälegenda Anita Hirvosen kaltaiset ikoniset hahmot ovat vetäytyneet julkisuudesta, mutta heidän elämänkaarensa ja muistonsa jatkavat yhdistävää vaikutustaan. Panttivankiperheiden liike on samanlainen kollektiivinen muistipaikka – surun, toivon ja sitoutumisen symboli.

Vaikka Panttivankiperheiden foorumin näkyvin työ on lähes ohi, sen perintönä jää vahva esimerkki siitä, miten ruohonjuuritason kansalaisliike voi pakottaa hallitukset, suurvallat ja kansainvälisen yleisön katsomaan suoraan sodan inhimillisiä seurauksia.

Ei sisällä instagram post:eja