Naisurheilijat iskevät takaisin ulkonäköä vähätteleviin kommentteihin – stereotyypit karkottavat tyttöjä huippu-urheilusta

Maailman huipulla kilpailevat naisurheilijat joutuvat yhä selittelemään jotakin aivan muuta kuin suorituksiaan: omaa ulkonäköään. Kansainväliset tähdet kertovat saavansa verkossa ”halventavia” ja ”oudon” sävyisiä kommentteja, jotka kohdistuvat heidän tyyliinsä, meikkiinsä ja kehoonsa – eivät heidän taitoihinsa.

Georgia Evans: ”Pelin tasolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä näytän”

Walesin maajoukkueessa ja Saracensissa pelaava rugbypelaaja Georgia Evans joutui naisten rugbyn MM-kilpailuissa 2025 arvostelun kohteeksi, ei pelityylinsä, vaan meikkinsä ja hiustensa takia. Sosiaalisessa mediassa häntä pilkattiin siitä, että hän tuli kentälle meikattuna, hiukset laitettuina ja rusetit päässään.

Evansin mukaan hänen suorituksensa kentällä ei riittänyt suojaamaan häntä sukupuolittuneilta ja stereotyyppisiltä kommenteilta. Uraansa alussa hän sai toistuvasti ”halventavia” viestejä, joissa häntä kutsuttiin muun muassa ”butch-lesboksi” ja kyseenalaistettiin, saako rugbypelaaja ylipäätään näyttää naiselliselta.

”Seksuaalisuudellani ei ole mitään tekemistä sen kanssa, näytänkö tyttömäiseltä, butchilta vai miltä tahansa, miten päätän itseni esittää”, Evans painottaa. ”En aio muuttaa sitä, kuka olen. Menen edelleen pelipäivänä paikalle niin, että rusketus, kynnet, hiukset – kaikki ovat kunnossa.”

Evans kuvailee meikkaamista ja hiusten laittamista omaksi tärkeäksi pelirituaalikseen. Se auttaa häntä unohtamaan kamerat ja ulkoisen paineen, jotta hän voi keskittyä itse peliin. Silti juuri tämä rituaali käännettiin häntä vastaan MM-kisoissa Englannissa 2025, kun osa kommentoijista väitti, että joukkueen tappiot johtuivat hänen ulkonäöstään ja rusetistaan.

”Kyse ei ollut vain isosta pinkistä rusetista hiuksissani, vaan myös meikistäni ja siitä, että jotkut väittivät minun kohtelevan turnausta muotinäytöksenä”, Evans kertoo. ”Olen tehnyt koko elämäni töitä päästäkseni rugbyn huipulle, ja yhtäkkiä kaikki asetetaan kyseenalaiseksi vain siksi, että minulla on pinkit rusetit hiuksissa. Se, miten pelaan, ei liity mitenkään siihen, miltä näytän.”

Vastaisku somessa toi valtavan tukivyöryn

Kohun aikana Evans julkaisi sosiaalisessa mediassa lausunnon, jossa hän muistutti, että rugbypelaajaa ei enää määrittele sukupuoli tai ulkonäkö. Hän kirjoitti Instagramissa seuraajilleen, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä, myös huipputasolla.

Julkaisu sai aikaan valtavan tukivyöryn. ”Ihmisiä ympäri maailman lähetti minulle viestejä”, Evans kertoo. ”Se oli se hopeareunus niille harvoille, mutta näkyville kommenteille – niistä seurasi aaltoilmiö, jossa minulle tuli, en liioittele, satoja tuhansia viestejä.”

Tuki oli niin massiivista, että Evans joutui lopulta sulkemaan puhelimensa. ”Tunnin sisällä minun oli pakko laittaa puhelin kiinni, en vain pystynyt käsittelemään sitä kaikkea.”

Evansin tarina kytkeytyy laajempaan ilmiöön, jossa urheilijoiden yksityiset ratkaisut, ulkonäkö ja elämäntapa joutuvat suurennuslasin alle. Samankaltaista painetta on kuvannut myös suomalainen some- ja YouTube-tähti Aapo Olervo, jonka muutto Aasiaan ja irtiotto perinteisistä odotuksista herätti vilkasta keskustelua siitä, kuka saa elää omannäköistään elämää ja millä ehdoilla.

Olympiatason voimistelija Ruby Evans: ulkonäkö osana suoritusvarmuutta

Myös olympiavoimistelija Ruby Evans kertoo, että ulkonäkö ja oma olo ovat hänelle erottamaton osa suoritusta. Maailmanmestaruuskisojen hopeamitalisti sanoo, että meikillä on suora vaikutus hänen itsevarmuuteensa: ”Jos minulla on huono meikkipäivä ja joudun kilpailemaan, siitä tulee huono päivä.”

Kun kaikki osuu kohdalleen – harjoittelu, koreografia ja oma ulkonäkö – tunne on hänen mukaansa ”paras ikinä”. ”Olen treenannut viikkoja, ja kun kaikki menee nappiin, se tuntuu uskomattomalta. Ja vaikka suoritus ei olisi täydellinen, jos näytän hyvältä, ajattelen: no, ei se mitään, tämä on silti ok.”

Ruby kertoo, että suurin osa hänen saamastaan palautteesta on positiivista, mutta hän on huomannut, että myös hänen ulkonäköään tarkkaillaan. Yhdessä kilpailussa hän päätti olla käyttämättä suihkurusketusta – ja yleisö huomasi sen heti. ”Sinä kertana, kun en käyttänyt rusketusta, ihmiset kiinnittivät siihen huomiota”, hän muistelee. ”Silloin tajusin, että okei, ihmiset tosiaan seuraavat tarkasti, miltä näytän.”

Hän sanoo, että etenkin osa miehistä verkossa voi käyttäytyä ”melko oudosti”. Koska hänen yleisönsä on pääasiassa nuoria tyttöjä, hän poistaa epäasialliset kommentit suojellakseen seuraajiaan. ”Haluan, että nuoret tytöt voivat katsoa sisältöäni turvallisesti. Haluan olla heille hyvä roolimalli.”

Tutkimus: yhä harvempi tyttö unelmoi huippu-urheilijan urasta

Vuosi 2025 on ollut naisten urheilulle historiallinen monella tavalla – näkyvyys, palkinnot ja katsojamäärät ovat kasvaneet. Silti tuore Women in Sport -järjestön tutkimus paljastaa huolestuttavan kehityksen: yhä harvempi tyttö unelmoi huippu-urheilijan urasta.

Kyselyn mukaan vuonna 2024 vielä 38 % tytöistä haaveili urheilun huipulle pääsemisestä. Vuonna 2025 vastaava luku oli pudonnut 23 prosenttiin – matalimmalle tasolle sitten vuoden 2020. Samaan aikaan 53 % pojista kertoi unelmoivansa huippu-urheilijan urasta.

Järjestön mukaan yksi keskeinen syy on sitkeät sukupuolistereotypiat: tyttöjen osaamista, kehoja ja ulkonäköä arvostellaan yhä eri tavalla kuin poikien. Naisurheilijoiden kohdalla keskustelu kääntyy usein taitojen sijaan ulkonäköön, pukeutumiseen tai siihen, ovatko he ”tarpeeksi naisellisia” tai ”liian maskuliinisia”.

Gwennan Harries: sosiaalinen media pahentanut naisurheilijoiden saamaa kohtelua

Entinen Evertonin ja Walesin maajoukkueen hyökkääjä Gwennan Harries, joka toimii nykyään jalkapallokommentaattorina ja liikunnanopettajana, näkee sosiaalisen median kaksiteräisenä miekkana. Se on tuonut naisurheilulle valtavasti näkyvyyttä, mutta samalla lisännyt häirintää ja arvostelua.

Harriesin mukaan naisurheilijoihin kohdistuva kielteinen huomio – oli kyse sitten ulkonäöstä, yksityiselämästä tai persoonasta – voi horjuttaa nuorten tyttöjen uskoa siihen, että urheilu-ura on heitä varten. Siksi hän peräänkuuluttaa paitsi parempaa moderointia ja puuttumista verkossa, myös naisten urheilun näkyvyyden lisäämistä kaikilla tasoilla.

”Mitä enemmän näemme televisiossa inspiroivia naisia, jotka näyttävät taitonsa ja menestyvät, sitä paremmin se valuu alas seuraaville sukupolville”, Harries sanoo. ”Jos et näe sitä, et voi olla sitä. Siksi on todella tärkeää, että naisten urheilun mahdollisuudet ja esikuvat ovat esillä säännöllisesti – ja että heitä kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti.”

Esikuvien voima: ”Sinun ei tarvitse muuttua”

Georgia Evans jatkaa kentällä kirkkaiden pinkkien rusettien kanssa – juuri siksi, että haluaa näyttää nuorille urheilijoille, ettei omaa identiteettiä tarvitse piilottaa mahtuakseen urheilun muottiin. Hän tietää, että monille tytöille ja pojillekin ulkonäköön kohdistuvat kommentit voivat olla este jatkaa rakastamaansa lajia.

”Pidän ajatuksesta, että ne nuoret tytöt, jotka saavat ehkä samoja kommentteja kuin minä aikoinaan, voivat nähdä, ettei heidän tarvitse muuttua”, Evans sanoo. ”Jokaisella on oikeus näyttää tietyltä, olla tietynlainen. Ja parasta rugbyn kaltaisessa lajissa on se, että se on aidosti inklusiivinen – sinne mahtuu jokainen.”

Naisten urheilun tulevaisuus riippuu siitä, miten yhteiskunta päättää vastata näihin haasteisiin. Jos nuoret tytöt näkevät, että huipulle pääsevät naiset voivat olla omannäköisiään ja tulla kohdelluiksi kunnioittavasti, yhä useampi uskaltaa unelmoida urheilijan urasta – riippumatta siitä, onko hiuksissa rusetti, kynsissä väriä tai meikkiä kasvoilla.

Ei sisällä instagram post:eja