’Jättiläinen miehenä’ – kunnianosoituksia MND-tautia sairastaneelle näyttelijälle Michael Campbellille

Motor neuron -tautia (MND) sairastanut, palkittu pohjoisirlantilainen näyttelijä Michael Campbell – taiteilijanimeltään usein Michael Patrick – on kuollut 35-vuotiaana. Campbell muistetaan erityisesti Shakespeare’n Richard III -tragedian pysäyttävästä tulkinnasta, jossa hän näytteli nimiroolin pyörätuolista käsin.

Campbell sai parantumattoman MND-diagnoosin helmikuussa 2023 ja menehtyi tiistaina NI Hospice -saattohoitokodissa Belfastissa.

Perhe: ”Hän eli elämän, joka oli täysi jokaisella tasolla”

Campbellin puoliso Naomi kertoi sosiaalisessa mediassa perheen sydämen olevan särkynyt menetyksen vuoksi.

”Hän eli elämän, joka oli niin täysi kuin ihmisen elämä voi olla”, Naomi kirjoitti. Hänen mukaansa Mick – joksi ystävät ja perhe häntä kutsuivat – oli inspiraation lähde kaikille, joilla oli etuoikeus kohdata hänet, ei vain viimeisten sairastamisvuosien aikana vaan jokaisena hänen elämänsä päivänä.

Naomi kuvaili miestään sanoilla: ”Iloa, ylitsevuotavaa elämänvoimaa, tarttuvaa naurua. Jättiläinen, punatukkainen mies.”

Lyric Theatre: ”Nämä saaret ovat menettäneet suuren taiteilijan”

Belfastin Lyric Theatre, jossa Campbell esitti Richard III:n pääroolia, kertoi olevansa järkyttynyt ja syvästi surullinen uutisesta. Teatterin vastaava tuottaja Jimmy Fay kuvasi lausunnossaan Campbellia poikkeukselliseksi taiteilijaksi:

”Nämä saaret ovat menettäneet suuren taiteilijan, ja taivas on tänä iltana kirkkaampi hänen tähtensä vuoksi.”

Fayn mukaan Belfastista kotoisin ollut Campbell oli kuulunut Lyric Theatren ”perheeseen” monien vuosien ajan. Hän korosti, että MND-diagnoosista huolimatta Campbell osoitti valtavaa voimaa ja arvokkuutta.

”Mick pysyi lannistumattomana ja keskittyneenä, luoden dynaamista taidetta vaikeuksistaan huolimatta. Lyric kunnioittaa hänen poikkeuksellista lahjakkuuttaan ja esittää syvimmät osanottonsa hänen puolisolleen Naomille, äidilleen ja siskoilleen sekä kaikille ystäville, perheelle ja kollegoille tässä surun ajassa.”

MAC-teatteri: koskettava tarinankertoja, joka käsitteli kuolemaa ja surua pelottomasti

Myös Belfastin the MAC -teatteri muisteli Campbellia lämpimästi. Teatterin mukaan jokainen, joka näki hänen työnsä, ”kantaa osan hänestä mukanaan”.

”Michael oli uskomaton näyttelijä, kirjoittaja, luoja ja ystävä kaikille, joilla oli onni tuntea hänet. Hän valaisi näyttämöt koskettavalla tarinankerronnallaan, jossa hän paljasti oman elämänkokemuksensa”, teatterin lausunnossa todettiin.

Campbell käsitteli teoksissaan muun muassa kuolemaa, surua ja viimeisintä MND-diagnoosiaan rohkeasti, yhdistäen niihin vahvan, usein terävän huumorin.

Palkittu Richard III -tulkinta pyörätuolissa

Tammikuussa 2025 Campbellin työ sai korkean tunnustuksen, kun hänen oma sovituksensa The Tragedy of Richard III -näytelmästä palkittiin arvostetussa The Stage Awards -gaalassa Lontoon Royal Opera Housessa. Hänelle myönnettiin tuomariston erikoispalkinto, ja yleisö osoitti hänelle seisaaltaan kunnioitusta.

Campbell kertoi BBC News NI:lle, että hän ja kirjoituskumppani Oisín Kearney sovittivat Shakespeare’n näytelmän uudelleen nimenomaan hänen oman sairautensa näkökulmasta.

Alkuperäisessä näytelmässä Richard III on syntymästään asti fyysisesti epämuodostunut, ja myöhemmät löydökset – kuten pysäköintialueelta löydetty luuranko – viittaavat skolioosiin. Campbellin ja Kearneyn versiossa tarinaa muutettiin niin, että näytelmän alussa Richard saa tiedon parantumattomasta sairaudesta, MND:n kaltaisesta tilasta, joka tulee etenemään vääjäämättä.

Campbellin pyörätuolista käsin esittämä Richard III:n hahmo sai laajaa huomiota ja sitä kuvailtiin yhdeksi Lyric Theatren historian vaikuttavimmista roolityöskentelyistä.

Mikä on motor neuron -tauti (MND)?

MND on hermoston rappeuttava sairaus, joka vaikuttaa aivoissa ja selkäytimessä sijaitseviin liikehermoihin. Nämä hermot välittävät käskyjä lihaksille, ja niiden vaurioituminen heikentää lihasten kykyä toimia.

Sairaus aiheuttaa vähitellen pahenevaa lihasheikkoutta, joka voi vaikuttaa kävelyyn, puhumiseen, nielemiseen ja hengittämiseen. MND voi lyhentää elinajanodotetta merkittävästi, vaikka sairauden eteneminen vaihtelee yksilöllisesti.

MND on suhteellisen harvinainen ja sitä esiintyy useimmin yli 50-vuotiailla, mutta se voi kohdata aikuisia missä iässä tahansa. Tällä hetkellä parantavaa hoitoa ei ole, mutta erilaiset hoidot ja tukitoimet voivat helpottaa oireita ja parantaa elämänlaatua.

Myös muissa maissa on nähty, miten vakavat sairaudet, vankilaolot ja viranomaistoiminta kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi Intiassa kuolemaan tuomitut poliisit Covid-aikana tapahtuneista vankilakuolemista -tapaus nosti esiin, kuinka haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten – myös vakavasti sairaiden – oikeudet voivat vaarantua suljetuissa olosuhteissa.

Diagnoosista pyörätuoliin – taide jatkui loppuun asti

Campbell alkoi huomata ensimmäisiä oireita kolme vuotta sitten esiintyessään Dublin Fringe Festival -festivaalilla. Tuolloin hän oli jo tehnyt rooleja muun muassa palkitussa poliisidraamassa Blue Lights, jossa hän osoitti monipuolisuutensa näyttelijänä.

Alle vuodessa MND-diagnoosista hänen liikuntakykynsä heikkeni niin, ettei hän enää pystynyt seisomaan. Pyörätuolista tuli välttämätön apuväline, mutta se ei pysäyttänyt hänen taiteellista työtään. Päinvastoin, sairaus antoi hänen rooleilleen ja kirjoituksilleen uuden, entistä syvemmän tason.

Rohkea päätös: ei tekotrakeaa, enemmän aikaa kodin ulkopuolella

Helmikuussa julkaisemassaan sosiaalisen median päivityksessä Campbell kertoi neurologinsa arvioineen, että hänellä olisi noin vuosi elinaikaa. Hän paljasti samalla tehneensä vaikean päätöksen olla ottamatta trakeostomiaa – keinotekoista hengitystietä, joka asennetaan kaulalle hengityksen tukemiseksi.

Campbellin mukaan päätöksen taustalla oli halu käyttää jäljellä oleva aika mahdollisimman vapaasti, ilman pitkäaikaista sairaalassaoloa. Hän halusi viettää aikansa läheistensä kanssa ja säilyttää mahdollisimman paljon itsenäisyyttä ja normaaliutta arjessaan.

Samassa viestissä hän kiitti lukuisia ihmisiä, jotka olivat tukeneet häntä MND:n kanssa elämisessä, ja kertoi olevansa syvästi liikuttunut saamastaan avusta ja myötätunnosta.

Kirjoittaminen kivusta, huumorista ja toivosta

Campbell kertoi BBC:lle, että oman sairautensa käsitteleminen kirjoittamisen kautta oli yhtä aikaa raskasta ja vapauttavaa.

”Joudut todella sukeltamaan siihen, mitä tunnet ja mitä käyt läpi, mikä on vaikeaa. Mutta samaan aikaan se antaa mahdollisuuden löytää asioista myös humoristisen puolen”, hän selitti.

Kirjoittaminen auttoi häntä jäsentämään kokemuksiaan ja lievittämään henkistä kuormaa. Hän koki, että avoimuus, itseironia ja rehellinen katse kuolevaisuuteen voivat tuoda lohtua myös yleisölle, joka kamppailee omien pelkojensa, surunsa ja sairauksiensa kanssa.

Perintö: ”Yksi Lyricin historian suurimmista roolisuorituksista”

Lyric Theatren lausunnossa Jimmy Fay korosti, että Campbellin vaikutus näyttämötaiteeseen tulee näkymään pitkään hänen kuolemansa jälkeen.

”Michael Patrickin tulkinta Richard III:sta nyt jo legendaarisessa tuotannossa oli yksi kaikkien aikojen suurimmista esityksistä Lyricin näyttämöllä”, Fay sanoi.

Hänen mukaansa esityksen voima oli sen kielellisessä tarkkuudessa, nokkeluudessa ja ”kummittelevassa rohkeudessa”. Campbellin tapa tuoda oma sairautensa ja haavoittuvuutensa osaksi klassikkotekstiä teki tuotannosta ainutlaatuisen ja inhimillisesti koskettavan.

Michael Campbellin elämä ja ura – lyhyeksi jääneestä ajasta huolimatta – osoittavat, miten taide voi antaa äänen niille kokemuksille, joista on vaikea puhua. Hänen työnsä MND:n kanssa elämisen kuvaajana, rohkeana tarinankertojana ja voimakkaana näyttämöpersoonana jää elämään niissä ihmisissä, jotka näkivät hänet lavalla tai lukivat hänen tekstejään.

Ei sisällä instagram post:eja