Neljännes poliisivoimista ilman perusohjeita seksuaalirikosten tutkintaan – Sarah Everard -selvitys vaatii kiireellisiä toimia
Yli neljännes Englannin ja Walesin poliisivoimista ei ole ottanut käyttöön edes perustason ohjeistusta seksuaalirikosten tutkimiseen, paljastaa uusi raportti, joka on laadittu neljä vuotta Sarah Everardin järkyttävän raiskauksen ja murhan jälkeen.
Angiolini-selvitys: väkivalta naisia kohtaan ei ole vielä todellinen kansallinen prioriteetti
Angiolini-selvityksen uusin vaihe varoittaa, että kiireellisiä ja järjestelmällisiä toimia tarvitaan, jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuvia väkivaltaisia ja seksuaalisia hyökkäyksiä voidaan ehkäistä tehokkaasti. Selvitystä johtava Lady Elish Angiolini KC korostaa, että poliisin suhtautumisessa väkivaltaan naisia kohtaan on selkeä epäsuhta verrattuna muihin korkean prioriteetin rikoksiin, joihin kohdistetaan automaattisesti rahoitusta ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.
Väkivalta naisia ja tyttöjä kohtaan (Violence Against Women and Girls, VAWG) on luokiteltu niin sanotuksi ”kansalliseksi uhaksi”. Vuonna 2023 Britannian hallitus edellytti, että poliisivoimien on koordinoitava toimintaansa ja resurssejaan tämän uhan torjumiseksi samalla vakavuudella kuin muita kansallisia turvallisuusuhkia.
Lady Elish kuitenkin toteaa raportissa, että niin kauan kuin tämä epäsuhta rahoituksessa, resursseissa ja priorisoinnissa jatkuu, väkivaltaa naisia ja tyttöjä kohtaan ei voida uskottavasti kutsua todelliseksi kansalliseksi prioriteetiksi.
Sarah Everardin murha paljasti poliisin vakavat puutteet
33-vuotias Sarah Everard siepattiin ja murhattiin maaliskuussa 2021, kun hän käveli kotiin Etelä-Lontoossa. Tekijä oli virassa ollut poliisi Wayne Couzens, jolla oli takanaan lähes 20 vuoden ura poliisissa ennen kuin hän syyllistyi tähän rikokseen.
Couzensiä vastaan oli esitetty väitteitä siveettömästä paljastelusta kahdella eri kerralla vain kuukausia ennen hyökkäystä, mutta näitä signaaleja ei käsitelty riittävän vakavasti. Tapaus nosti pintaan syvät ongelmat poliisin rekrytoinnissa, valvonnassa, sisäisessä kulttuurissa ja siinä, miten valta-asemassa olevien viranomaisten epäasiallista käytöstä seurataan ja puututaan siihen.
Angiolini-selvitys tarkastelee näitä rakenteellisia epäonnistumisia ja kysyy, miksi varoitusmerkkejä ei huomioitu ajoissa – ja mitä on tehtävä, jotta samanlaiset tragediat voidaan jatkossa estää.
Peruspolitiikat puuttuvat – tiedonkeruu rikki
Raportin mukaan merkittävä osa poliisivoimista Englannissa ja Walesissa ei noudata yhtenäisiä, perusluonteisia käytäntöjä seksuaalirikosten tutkimisessa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että:
- rikosilmoitusten käsittely ja kirjaaminen vaihtelee suuresti alueittain
- uhreille tarjottu tuki ja ohjaus ei ole yhdenvertaista
- tiedonkeruu ja tilastointi ovat puutteellisia ja epäyhtenäisiä
Lady Elish kiinnittää erityistä huomiota kansallisen datan aukkoihin. Monelta alueelta puuttuvat tarkat ja vertailukelpoiset tiedot siitä, kuinka moni nainen raportoi raiskauksista ja muista seksuaalisesti motivoituneista rikoksista julkisissa tiloissa.
Ilman johdonmukaista ja kattavaa datankeruuta poliisi ei pysty havaitsemaan rikollisuuden trendejä, toistuvia tekijöitä tai riskialueita. Tämä vaikeuttaa sekä ennaltaehkäisyä että resurssien oikeaa kohdentamista.
Omaisten viesti: löydösten on johdettava todellisiin muutoksiin
Sarah Everardin perhe painottaa lausunnossaan, että he toivovat selvityksen uusimmilla löydöksillä olevan ”kauaskantoisia seurauksia”. Heidän mukaansa raportti paljastaa, kuinka paljon työtä on vielä tehtävänä seksuaalisesti motivoitujen rikosten ehkäisemiseksi julkisissa tiloissa ja kaikkien riskiryhmien suojelemiseksi.
”Sarah on aina ajatuksissamme, ja koemme, että selvitys kunnioittaa hänen muistoaan. Se muistuttaa meitä siitä, miten kiireellisesti tarvitsemme myönteisiä ja konkreettisia muutoksia”, perhe toteaa.
Hyvän samarialaisen laki, parempi valistus ja turvallisempi kaupunkiympäristö
Angiolini-selvityksen toisen osan suositukset ulottuvat poliisitoiminnasta koko yhteiskuntaan. Raportti esittää muun muassa:
- laajempaa Hyvän samarialaisen lakia, joka rohkaisisi ihmisiä puuttumaan häiritsevään, uhkaavaan tai seksuaalisesti latautuneeseen käytökseen turvallisesti ja ilman pelkoa seuraamuksista
- johdonmukaista ja velvoittavaa tiedonkeruuta ja -jakamista sekä kansallisella että paikallisella tasolla
- kaupunkiympäristön parantamista, kuten parempaa katuvalaistusta ja turvallisten reittien suunnittelua
- kohdennettua viestintää ja koulutusta siitä, miten rikokset – kuten paljastelut ja muu seksuaalinen häirintä – voidaan ilmoittaa helposti ja matalalla kynnyksellä
- tiedon lisäämistä myönteisestä maskuliinisuudesta miehille ja pojille, jotta haitallisia sukupuolinormeja ja väkivaltaisia käyttäytymismalleja voidaan purkaa
Hyvän samarialaisen lakia on ajanut näkyvästi myös Farah Naz, vuonna 2022 Itä-Lontoossa seksuaalisesti pahoinpidellyn ja murhatun Zara Aleenan täti. Naz toivoo, että laki otetaan vakavasti ja että sen valmistelua kiirehditään.
”Veljentytärtäni Zara Aleenaa yhdisti Sarah Everardiin se, että he vain kävelivät kotiin. Se oli kaikki, mitä he tekivät. Tämä raportti ei tarkastele vain yksittäisiä epäonnistumisia Sarahin ja Zaran tapauksissa, vaan myös laajempia rakenteita, kulttuurisia malleja ja operatiivisia heikkouksia, jotka altistavat naiset ja tytöt väkivallalle julkisessa tilassa”, Naz toteaa.
Tarve kokonaisvaltaiselle turvallisuuspolitiikalle
Selvitys alleviivaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on osa laajempaa turvallisuuskysymystä, joka kytkeytyy rikollisuuden torjuntaan, yhteiskunnalliseen luottamukseen ja viranomaisten legitimiteettiin. Kun poliisivoimien sisältä on tullut vakavia rikoksia – kuten Sarah Everardin murha – luottamus viranomaisiin on monin paikoin romahtanut.
Raportin mukaan tarvitaan:
- läpinäkyvämpää ja tiukempaa seulontaa poliisin rekrytoinnissa
- selkeitä menettelyjä ja nollatoleranssia seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle poliisiorganisaation sisällä
- riittävää rahoitusta ja koulutusta, jotta seksuaalirikoksia tutkitaan ammattimaisesti ja uhrilähtöisesti
Turvallisuus, maahanmuuttopolitiikka ja rikollisuuden torjunta kietoutuvat usein yhteen, kuten on nähty myös Yhdysvalloissa, missä Trumpin hallinnon vihreän kortin haltijoihin kohdistamat turvallisuustarkistukset nostivat esiin kysymyksiä kansallisesta turvallisuudesta, riskiarvioinnista ja perusoikeuksista. Angiolini-selvitys muistuttaa, että myös poliisin sisäiset käytännöt ja prioriteetit ovat keskeinen osa naisten ja tyttöjen arjen turvallisuutta.
Raportti lähettää selkeän viestin: ilman yhtenäisiä käytäntöjä, luotettavaa dataa ja aitoa poliittista tahtoa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta pysyy kroonisesti aliresursoituna kriisinä – eikä yksikään nainen voi olla varma, että hänen kokemustaan otetaan vakavasti riippumatta siitä, missä päin maata hän asuu.
Ei sisällä instagram post:eja
