Pakistanin korkean tason diplomatia: miten Islamabadista tuli Yhdysvaltain ja Iranin rauhanneuvottelujen näyttämö

Pakistan juhlii onnistumistaan kahden viikon mittaisen tulitauon välittäjänä Yhdysvaltojen ja Iranin välillä – ja valmistautuu samalla isännöimään historiallisia rauhanneuvotteluja pääkaupungissaan Islamabadissa. Taustalla on vuosia kytenyt kriisi, maailmanlaajuiset talousintressit ja korkean tason diplomatia, jossa Pakistanin armeijan johto sekä siviilipoliitikot ovat pelanneet poikkeuksellisen näkyvää roolia.

Islamabad valmistautuu historiallisiin neuvotteluihin

Kahden päivän kansallinen vapaapäivä on julistettu Islamabadissa ennen neuvottelujen alkua, joiden on määrä käynnistyä lauantaina. Vaikka lopullista varmistusta neuvottelujen toteutumisesta ei vielä ole, kaupunki on viritetty valmiustilaan: kadut ovat hiljentyneet ja noin 10 000 poliisia ja turvallisuusjoukkojen jäsentä on komennettu turvaamaan tilannetta.

Panokset ovat poikkeuksellisen suuret. Koko maailma toivoo taistelujen päättymistä ja Hormuzinsalmen avaamista. Tätä strategisesti kriittistä merireittiä pitkin kulki ennen sotaa noin 20 % maailman öljytoimituksista. Salmen pysyvä sulkeutuminen tai pitkittynyt häiriö nostaisi energiahintoja, syventäisi globaalia talouskriisiä ja lisäisi jännitteitä entisestään.

Pakistanin oma painajais-skenaario

Panokset ovat korkeat myös Pakistanille itselleen. Etelä-Aasian ydinasevalta tasapainoilee vaarallisella rajalla – onnistuminen voi nostaa maan kansainvälistä arvostusta, epäonnistuminen voi sysätä sen sotaan naapurinsa Iranin kanssa.

Nanyang Technological Universityn Etelä-Aasian asiantuntija Abdul Basit varoittaa mahdollisesta ”painajais-skenaariosta”, jos neuvottelut romahtavat ja Pakistan ajautuu Iranin kanssa avoimeen konfliktiin. Taustalla on viime vuonna Saudi-Arabian kanssa allekirjoitettu yhteinen puolustussopimus, jonka osalta Islamabad on Basitin mukaan ”tehnyt selväksi, että se aikoo pitää saudien suuntaan annetut sitoumuksensa”.

Tämä voisi johtaa tilanteeseen, jossa ”kolme Pakistanin rajaa kuumenee” – viittaus jo ennestään jännitteisiin suhteisiin Afganistaniin ja Intiaan. Samalla Pakistan käy kahta täysimittaista kapinaa neljästä provinssistaan. ”Pakistan ei yksinkertaisesti voi kestää tätä”, Basit painottaa.

Kansallinen ylpeys ja some-innostus

Vaikka riskit ovat valtavat, sosiaalinen media Pakistanissa täyttyy ylpeistä kommenteista ja viraaleista meemeistä. Monille tulitauon välittäminen on historiallinen näyttö maan diplomatiakyvystä.

”Se on voitto siinä mielessä, että yksikään muu maa ei kyennyt sopimaan tulitauosta, ja olimme mahdollisen katastrofin partaalla. Pakistan esti sen”, Basit tiivistää. Poliittisesti jakautuneelle ja taloudellisesti hauraalle maalle symbolinen onnistuminen on tervetullut hengähdystauko vuosien kriisien jälkeen.

Miksi juuri Pakistan? Luottamusta sekä Washingtonissa että Teheranissa

Pakistan on harvinainen toimija, johon luottavat sekä Yhdysvallat, Iran että Persianlahden monarkiat. Tämä tekee siitä luonnollisen välittäjän tilanteessa, jossa useimmat alueelliset valtiot nähdään vahvasti jonkun osapuolen liittolaisina.

Sovitteluprosessin kärjessä on Pakistanin armeijan komentaja, kenttämarsalkka Asim Munir. Hänestä on tullut poikkeuksellisen vaikutusvaltainen hahmo maassa, jossa armeija on perinteisesti näytellyt keskeistä roolia politiikassa. Pakistan Muslim League -puolueen senaattorin Mushahid Hussain Syedin mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kutsunut Muniria ”suosikkikenttämarsalkakseen” – kuvaava huomio siitä, kuinka läheiseksi suhde Washingtoniin on kehittynyt.

Asim Munirin rooli ja CIA-yhteistyö

Trumpin toisen presidenttikauden alkuvaiheessa Munir ryhtyi systemaattisesti rakentamaan luottamusta Valkoiseen taloon. Entisen Yhdysvaltain ja YK:n Pakistan-suurlähettilään Maleeha Lodhin mukaan Pakistan tarjosi Trumpille kaksi näkyvää ulkopoliittista ”varhaista voittoa”.

Ensimmäinen niistä oli Kabulin lentoaseman vuoden 2021 itsemurhaiskun oletetun pääsuunnittelijan kiinniotto ja luovutus. Iskussa, joka tapahtui Yhdysvaltain vetäytyessä Afganistanista, kuoli vähintään 170 afgaania ja 13 yhdysvaltalaissotilasta. Munir toimi CIA:n tiedustelun pohjalta, ja Trump oli Lodhin mukaan niin kiitollinen, että mainitsi tapauksen ensimmäisessä kongressipuheessaan.

Toinen ”voitto” liittyi Intian ja Pakistanin välisen laajamittaisen sodan estämiseen. Islamabad viestitti vahvasti, että Trumpilla oli keskeinen rooli jännitteiden laimentamisessa. Pakistan onkin yksi harvoista maista, joka on ehdottanut Trumpia Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi – palkinnon, jota hän on avoimesti tavoitellut.

Kriittiset mineraalit ja kryptosopimukset vahvistavat siteitä

Yhdysvaltojen ja Pakistanin suhteita on syventänyt myös talous- ja turvallisuusyhteistyö. Washington näkee kriittiset mineraalit kansallisen turvallisuuden kysymyksenä, ja Pakistanin mineraalivarannot ovat herättäneet suurta kiinnostusta.

Syyskuussa 2025 Pakistanin armeijan alainen Frontier Works Organisation – maan merkittävin kriittisten mineraalien kaivosyhtiö – solmi 500 miljoonan dollarin sijoitussopimuksen yhdysvaltalaisen yrityksen kanssa. Seremonia järjestettiin pääministerin talossa, ja Asim Munir oli näkyvästi läsnä. Tämä alleviivasi, kuinka tiiviisti taloudellinen yhteistyö kytkeytyy sotilasjohtoon.

Tammikuussa Pakistan allekirjoitti lisäksi sopimuksen World Liberty Financialsin tytäryhtiön kanssa. Kyseessä on kryptovaluuttahanke, jota Trump ja hänen perheensä ovat olleet perustamassa. Suunnitelmana on integroida yhtiön stablecoin osaksi Pakistanin digitaalista maksujärjestelmää, mikä on entisestään lujittanut Islamabadin suhteita Trumpin lähipiiriin.

Tasapainoilua Yhdysvaltojen, Iranin ja Saudi-Arabian välillä

Tiiviit suhteet Washingtoniin eivät ole estäneet Pakistania ottamasta julkisesti kriittistä kantaa Yhdysvaltojen ja Israelin sotilaallisiin iskuihin Iranissa. Islamabad tuomitsi ensimmäiset US–Israelin iskut, mutta reagoi yhtä jyrkästi myös Iranin hyökätessä Saudi-Arabian öljykentille – Saudi-Arabia on Pakistanin sotilaallinen liittolainen ja merkittävä taloudellinen tukija.

Huhtikuun 7. päivänä Pakistan pidättyi äänestämästä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta, joka kehotti valtioita koordinoimaan toimia Hormuzinsalmen avaamiseksi. Senaattori Syed kutsui päätöslauselmaa ”yksipuoliseksi”, koska siinä ei mainittu Yhdysvaltojen ja Israelin iskuja, joiden Pakistan katsoo aloittaneen kriisin.

Syedin mukaan tämä ”periaatteellinen linja” ja ”tasapainoinen lähestymistapa” ovat vahvistaneet Iranin ja Persianlahden maiden luottamusta Pakistaniin. Islamabad pyrkii näyttämään, ettei se ole kenenkään sokea liittolainen, vaan itsenäinen alueellinen toimija.

Pääministeri Shehbaz Sharif diplomaattisen kiertueen keulakuvana

Vaikka armeija on ollut prosessin ytimessä, pääministeri Shehbaz Sharif on noussut siviilijohtajaksi, joka on kasannut laajan kansainvälisen tukiverkon neuvottelujen ympärille. Entisen ulkoministeriön valtiosihteerin Aizaz Chaudhryn mukaan Sharif ja hänen varapääministerinsä, ulkoministeri Ishaq Dar, ovat viime viikkojen aikana keskustelleet yli tusinan maailman johtajan ja korkean tason virkamiehen kanssa.

Kontaktit ovat ulottuneet Washingtonista Moskovaan ja Pekingistä keskeisiin Euroopan pääkaupunkeihin sekä Turkin, Egyptin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) maihin kuten Saudi-Arabiaan ja Qatariin. Tavoitteena on ollut luoda mahdollisimman laaja kansainvälinen selkänoja US–Iran-tulitauolle ja tuleville neuvotteluille.

Tulitauon julkistamispäivänä Sharif kertoi käyneensä ”lämpimän ja asiallisen keskustelun” Iranin presidentti Masoud Pezeshkianin kanssa. Pezeshkian vahvisti Iranin osallistumisen tuleviin neuvotteluihin ja kiitti Pakistania sen välitystyöstä.

Pakistanin ja Iranin pitkä yhteinen historia

Pakistanin entisen Iran-suurlähettilään Asif Durranin mukaan Islamabad on onnistunut hyödyntämään tällä kertaa pitkäaikaista, joskin ajoittain jännitteistä, suhdettaan Teheraniin. Maiden välinen raja on 920 kilometriä pitkä, ja yhteistyötä on tehty vuosikymmenten ajan niin turvallisuus-, energia- kuin rajakysymyksissä.

Pakistan ja Iran jakavat myös yhteisiä huolia. Molemmat kärsivät ääriliikkeiden väkivallasta ja ”epävakaasta” Afganistanista, jonka tilanne heijastuu rajojen yli pakolaisvirtoina ja turvallisuusuhkina. ”Viimeisen viiden vuosikymmenen ajan molemmat maat ovat kohdanneet epävakautta pakolaisten muodossa”, Durrani muistuttaa.

Myös uskonnolla on ollut keskeinen rooli luottamuksen rakentamisessa. Pakistan on sunnienemmistöinen valtio, mutta siellä asuu yksi maailman suurimmista shiiavähemmistöistä. Joka vuosi tuhannet pakistanilaiset matkustavat Iraniin – maailman suurimpaan shiiavaltioon – pyhiinvaellukselle. Tämä luo ihmisten välisiä yhteyksiä, joita poliittiset jännitteet eivät ole täysin katkaisseet.

Rauhanneuvottelujen epävarma tulevaisuus

Vaikka Pakistan on saanut aikaan kahden viikon tulitauon ja luonut puitteet rauhanneuvotteluille, lopputulos on kaikkea muuta kuin varma. Tulitauko on jo nyt kovalla koetuksella, ja epäselvää on, saapuvatko molemmat osapuolet lopulta Islamabadin neuvottelupöytään.

”Seuraava vaihe – kattavan sopimuksen aikaansaaminen – on vaikea, ja Pakistanin on jatkettava prosessin helpottamista”, Aizaz Chaudhry arvioi. Hänen mukaansa Islamabad ei voi jäädä pelkäksi seremoniamestariksi, vaan sen on tarvittaessa tarjottava luovia kompromissiehdotuksia ja jatkettava painostusta osapuolten suuntaan.

Israel, Libanon ja Trumpin vastuu

Maleeha Lodhin mukaan yksi merkittävä uhka tulitauolle on Israelin toiminta Libanonissa. Israelin keskiviikkoiset ilmaiskut tappoivat yli 300 ihmistä Libanonissa, ja Tel Aviv on todennut, ettei Iranin kanssa sovittu tulitauko koske Libanonia. Tämä viesti on herättänyt syvää huolta Pakistanin johdossa.

”Israel yrittää jo horjuttaa tulitaukoa toteuttamalla raivokkaan hyökkäyksen Libanonissa”, Lodhi sanoo. Hän lisää, että Pakistanissa viranomaistasolla on selvä huoli siitä, että konflikti leviää alueellisesti ja vetää myös muita maita mukaansa. Lodhin mukaan vastuu tulitauon säilyttämisestä on nyt pitkälti Trumpilla: ”Hänen tehtävänään on pidätellä Israelia.”

Pakistan välittäjänä: hevonen voi viedä veden äärelle, ei juomaan

Asif Durrani katsoo, että Pakistan on jo ”tehnyt osuutensa” rauhan edistämiseksi. Hänen mukaansa välittäjän rooli on aina rajallinen: se voi tarjota puitteet ja mahdollisuuden, mutta ei voi pakottaa osapuolia sopuun.

”Välittäjän, sovittelijan tai helpottajan tehtävä on viedä hevonen veden äärelle. Et voi pakottaa sitä juomaan. On osapuolten vastuulla käyttää hyväkseen mahdollisuus, jonka Pakistan on tarjonnut”, Durrani kiteyttää.

Maalle, joka on pitkään kärsinyt poliittisesta epävakaudesta, talouskriiseistä ja kiristyneistä suhteista Intiaan, onnistunut välitystehtävä voisi merkitä diplomatian supervoiman maineen vahvistumista. Samalla Pakistanin tilanne muistuttaa, kuinka haavoittuva digitaalinen ja geopoliittinen infrastruktuuri on – aivan kuten yksittäinen julkisuuden henkilö voi menettää sosiaalisen median kanavansa hakkeroinnin seurauksena, mistä esimerkiksi Armi Toivasen Instagram-tilin kaappaus ja uusi alku somessa tarjoavat konkreettisen muistutuksen.

Ei sisällä instagram post:eja