Oikeus hylkäsi 50 miljoonan punnan kanteen Skotlannin pullojen palautusjärjestelmästä

Skotlannin korkein siviilioikeus on hylännyt jätehuoltoyhtiö Biffan 50 miljoonan punnan (noin 58 miljoonan euron) vahingonkorvauskanteen Skotlannin hallitusta vastaan. Kanne liittyi epäonnistuneeseen pullojen ja tölkkien panttipalautusjärjestelmään (Deposit Return Scheme, DRS), jonka oli tarkoitus olla yksi maan merkittävimmistä kiertotalousuudistuksista.

Taustalla kiistelty panttijärjestelmä

Skotlannin DRS-järjestelmällä oli tarkoitus periä kuluttajilta 20 pennin lisämaksu jokaisesta kertakäyttöisestä juomapullosta tai -tölkistä. Pantti olisi palautettu, kun pakkaus tuodaan takaisin palautusautomaattiin tai muuhun hyväksyttyyn palautuspisteeseen. Tavoitteena oli lisätä kierrätystä ja vähentää jätevuoria.

Järjestelmää valmisteltiin vuosia, ja sen käytännön toteutuksesta vastasi Circularity Scotland -niminen yhtiö, jonka kanssa Biffa solmi myöhemmin 10 vuoden sopimuksen logistiikkapalveluista. Skotlannin hallitus joutui kuitenkin luopumaan juuri Skotlantiin räätälöidystä panttijärjestelmästä kesäkuussa 2023 kiistan jälkeen Ison-Britannian keskushallituksen kanssa.

Biffan väite: kirje johti miljoonainvestointeihin

Biffa väitti oikeudessa, että silloinen kiertotalousministeri ja Skotlannin vihreiden entinen yhteispuheenjohtaja Lorna Slater antoi vuonna 2022 kirjeessään tosiasiallisesti takuun siitä, että DRS-järjestelmä toteutuu suunnitellusti. Kirje lähetettiin sen jälkeen, kun järjestelmän käynnistämistä oli jo jouduttu siirtämään vuodella eteenpäin.

Yhtiön mukaan kirje loi vaikutelman, että hallitus oli tehnyt kaikki tarvittavat toimet järjestelmän toimivuuden ja toteutettavuuden varmistamiseksi. Biffa katsoi kirjeen olleen suora syy sille, että se solmi 10 vuoden sopimuksen Circularity Scotlandin kanssa ja investoi kymmeniä miljoonia puntia uuteen logistiikkakokonaisuuteen.

Biffa vaati oikeudessa 51,4 miljoonan punnan vahingonkorvauksia väittäen, että kirjeen sisältö oli harhaanjohtava suhteessa hallituksen todelliseen tilanteeseen ja riskiarvioon.

Tuomarin mukaan Biffan tulkinta oli “toiveajattelua”

Oikeutta johtanut Lord Sandison hylkäsi Biffan vaatimukset ja luonnehti yhtiön tulkintaa kirjeestä “toiveajatteluksi”, joka oli verrattavissa yritykseen muuttaa “perusmetalli kullaksi”. Tuomarin mukaan mikään kirjeen sisällössä ei oikeuttaisi kohtuullista lukijaa uskomaan, että kyseessä olisi juridinen tai poliittinen takuu järjestelmän lopullisesta läpimenosta.

Lord Sandison totesi päätöksessään, että “kohtuullinen henkilö” ei olisi voinut uskoa kirjeen antavan mitään varmaa lupausta järjestelmän lainsäädännöllisestä riittävyydestä tai siitä, että kaikki mahdolliset oikeudelliset esteet olisi ratkaistu.

Tuomarin mukaan, jos Biffa olisi halunnut tarkempaa tietoa mahdollisista oikeudellisista riskeistä ja etenkin Ison-Britannian sisämarkkinalakiin (Internal Market Act) liittyvistä kysymyksistä, sen olisi pitänyt erikseen pyytää lisäselvityksiä. Näin ei kuitenkaan tehty.

Kiista sisämarkkinalain poikkeuksesta kaatoi hankkeen

Yksi keskeisistä kiistakysymyksistä oli, että Skotlannin oma panttijärjestelmä olisi poikennut muun Yhdistyneen kuningaskunnan käytännöistä. Tämän vuoksi Skotlannin hallitus tarvitsi poikkeusluvan Ison-Britannian sisämarkkinalaista, jotta järjestelmä olisi voitu toteuttaa täydessä laajuudessaan.

UK-hallitus kuitenkin kieltäytyi myöntämästä täyttä poikkeusta. Vain rajatumpi versio järjestelmästä, josta oli jätetty lasipakkaukset pois, sai hyväksynnän. Tämä heikensi olennaisesti suunnitelman laajuutta ja taloudellista pohjaa.

Myöhemmin kävi ilmi, että Skotlannin virkamiehet olivat jo vuonna 2021 tietoisia mahdollisesta ristiriidasta sisämarkkinalain kanssa ja tiesivät maaliskuuhun 2022 mennessä, että poikkeuslupaa tarvittaisiin. Biffa piti “äärimmäisen harhaanjohtavana” sitä, ettei Slater maininnut tätä riskiä kirjeessään.

Syytökset salailusta hylättiin

Biffa väitti, että Skotlannin hallitus olisi tahallisesti jättänyt kertomatta sisämarkkinalakiin liittyvistä ongelmista ja että riskejä oli vähätelty. Lord Sandison hylkäsi myös tämän väitteen.

Tuomarin mukaan ei ollut näyttöä siitä, että hallitus olisi “tietoisesti pyrkinyt salaamaan” sisämarkkinalakiin liittyviä haasteita. Hän totesi, että Slater uskoi vilpittömästi – ja ainakin jossain määrin perustellusti – siihen, että sisämarkkinalain aiheuttamat ongelmat olivat epätodennäköisiä tai ratkaistavissa eivätkä estäisi hankkeen etenemistä.

Lord Sandison totesi uskovansa, että sekä Lorna Slater että entinen Skotlannin ministeri Alister Jack antoivat todistuksensa “totuudenmukaisesti ja hyvässä uskossa”.

Poliittinen vastakkainasettelu ja vallan rajat

Skotlannin vihreät kommentoivat ratkaisun osoittavan heidän mielestään “Westminsterin vallan pimeän puolen”. Puolue muistutti, että Skotlannin parlamentti (Holyrood) oli äänestänyt panttijärjestelmän puolesta, ja yritykset olivat investoineet siihen merkittäviä summia.

Vihreiden mukaan se, että yksi Westminsterissä istuva ministeri saattoi käytännössä pysäyttää koko hankkeen Skotlannin parlamentin tahdosta huolimatta, korostaa tarvetta laajemmalle itsehallinnolle ja samoille valtaoikeuksille kuin itsenäisillä valtioilla.

Biffan edustaja kommentoi lyhyesti, että yhtiö arvioi päätöstä yhdessä oikeudellisten neuvonantajiensa kanssa ja pohtii jatkotoimia. Skotlannin hallitukselta odotetaan yhä virallista kommenttia ratkaisun johdosta.

Laajempi konteksti: riskit, investoinnit ja julkiset hankkeet

Tapaus nostaa esiin laajemman kysymyksen siitä, miten yritykset arvioivat poliittisiin päätöksiin sidottuja investointiriskejä. Suuret kiertotalous- ja ympäristöuudistukset vaativat usein pitkäaikaisia sopimuksia, mittavia investointeja ja luottamusta siihen, että lainsäädäntö ja poliittinen tahto pysyvät riittävän vakaina.

Samankaltaisia jännitteitä voidaan nähdä myös muualla, kun viranomaiset, pelastushenkilöstö ja yksityiset toimijat kohtaavat odottamattomia riskejä ja oikeudellisia epävarmuuksia. Esimerkiksi tapauksessa, jossa ensihoitaja ja poliisi loukkaantuivat vakavasti kahdessa peräkkäisessä onnettomuudessa Essexissä, korostuu omalta osaltaan, miten nopeasti olosuhteet voivat muuttua ja miten tärkeää on ennakoida riskejä niin julkisessa kuin yksityisessäkin toiminnassa.

Skotlannin DRS-projektin kariutuminen ja Biffan hävitty oikeusjuttu muodostavat varoittavan esimerkin siitä, miten monimutkaisia suurten ympäristöhankkeiden oikeudelliset ja poliittiset reunaehdot voivat olla – ja kuinka kallista on, jos näitä riskejä ei arvioida riittävän kriittisesti.

Ei sisällä instagram post:eja