Trumpin tullimuutokset lisäävät epävarmuutta yrityksille ja kuluttajille – näin globaalit markkinat horjuvat

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin uusimmat tullipäätökset ovat lisänneet merkittävästi epävarmuutta yritysten ja kuluttajien keskuudessa eri puolilla maailmaa. Talousasiantuntijoiden mukaan äkilliset muutokset kauppapolitiikassa vaikeuttavat hintojen ennakointia, sopimusten tekoa ja pitkän aikavälin investointeja.

Korkeimman oikeuden päätös ja uusi lainsäädäntöperusta

Perjantaina Yhdysvaltain korkein oikeus linjasi, ettei Trump voi käyttää vuoden 1977 lakia, International Emergency Economic Powers Actia, asettaakseen tulliveroja lähes kaikista maista tuleville tuontituotteille. Tämän seurauksena Valkoinen talo joutui vaihtamaan lainsäädäntöperustaa.

Lauantaina Trump allekirjoitti julistuksen, jossa hän turvautui vuoden 1974 Trade Act -kauppalakiin kuuluvaan Section 122 -pykälään. Sen nojalla hän ilmoitti ensin 10 prosentin väliaikaisesta tullista kaikkien maiden tuonnille – mutta vain muutamaa tuntia myöhemmin sosiaalisessa mediassa hän kertoi korottavansa tullin 15 prosenttiin.

Uusimman ilmoituksen myötä epäselvyys lisääntyi etenkin sellaisten maiden kannalta, kuten Yhdistynyt kuningaskunta ja Australia, jotka olivat hiljattain neuvotelleet 10 prosentin tullitason Yhdysvaltoihin suuntautuvalle viennilleen.

Aiemmat kauppasopimukset vaakalaudalla

Trumpin viime vuonna lanseeraamien niin kutsuttujen “Liberation Day” -tullien jälkeen monet maat ryhtyivät neuvottelemaan alempia tullitasoja Yhdysvaltoihin suuntautuvalle viennilleen. Esimerkiksi Britannia onnistui sopimaan 10 prosentin tullista maasta Yhdysvaltoihin vietäville tuotteille.

Perjantaina virkamies kuitenkin totesi, että aiemmin sovitut tullitasot korvautuisivat nyt Section 122:n mukaisella globaalilla tullilla – eli käytännössä 15 prosentin tasolla. Valkoinen talo painotti samalla, että se “kunnioittaa edelleen oikeudellisesti sitovia vastavuoroisia kauppasopimuksiaan”, mikä lisää entisestään tulkinnanvaraa.

Tällä hetkellä ei ole selvää, odottaako Yhdysvallat maiden maksavan korkeampia tulleja, mutta säilyttävän silti joitakin vanhojen sopimusten etuja. Epävarmuutta lisää se, ettei uusia tarkennuksia ole annettu sen jälkeen, kun Trump ilmoitti tullien nostosta 15 prosenttiin.

Capital Economicsin Pohjois-Amerikan pääekonomisti Paul Ashworth huomauttaa, että Section 122 edellyttää tullien asettamista syrjimättömällä tavalla, mikä todennäköisesti horjuttaa aiemmin neuvoteltuja erillisratkaisuja. Hänen mukaansa “osa Yhdysvaltojen suurimmista kauppakumppaneista, kuten EU ja Japani, on nyt käytännössä samassa tilanteessa kuin vielä viikko sitten – ilman selkeää erikoiskohtelua”.

Section 122: rajat ja aikarajat

Section 122 antaa presidentille valtuudet asettaa enintään 15 prosentin suuruisia tulleja enintään 150 päivän ajaksi. Tämän määräajan jälkeen kongressin on puututtava asiaan ja joko jatkettava, muokattava tai kumottava toimet.

Britannian kauppakamarien (British Chambers of Commerce, BCC) kauppapolitiikasta vastaavan johtajan William Bainin mukaan 15 prosentin tullitaso nostaa Yhdysvaltoihin vietävien brittiläisten tuotteiden tullikustannuksia arviolta 2–3 miljardilla punnalla (noin 2,7–4 miljardia dollaria).

Arviolta 40 000 brittiyritystä vie tuotteita Yhdysvaltoihin. Bain korostaa, että 5 prosenttiyksikön lisäys tullitasossa näkyy väistämättä joko viejäyritysten tuloksessa tai Yhdysvalloissa toimivien asiakkaiden maksamissa hinnoissa. Tämä puolestaan viilentää halukkuutta käydä kauppaa Yhdysvaltain markkinoilla entiseen tapaan.

Epävarmuus koskee erityisesti elintarvike- ja juomateollisuutta, tekstiilejä, teollisuustuotteita sekä sähkölaitteita – aloja, joilla yritykset joutuvat yllättäen kohtaamaan merkittävästi kasvaneet vientikustannukset yön yli.

Kustannukset valuvat kuluttajien maksettavaksi

Tim Doggett, Chemical Business Associationin toimitusjohtaja ja Britannian Trade Association Forumin johtaja, muistuttaa, että tullikorotusten kustannukset päätyvät useimmiten loppukäyttäjien ja kuluttajien maksettavaksi.

“Lisäkustannukset siirtyvät ketjussa eteenpäin, mikä nostaa hintoja ja kiihdyttää lopulta inflaatiopaineita”, Doggett arvioi. Tullien talousvaikutukset eivät siis rajoitu vain yritysten tuloksiin, vaan näkyvät suoraan kuluttajahintojen nousuna ja ostovoiman heikkenemisenä.

Korkeimman oikeuden päätös ja mahdolliset tullipalautukset

Korkeimman oikeuden päätös, jonka mukaan Trumpin niin sanotut vastavuoroisuustullit olivat lainvastaisia, avaa periaatteessa tien yrityksille hakea takaisin noin 130 miljardin dollarin (noin 96 miljardin punnan) edestä jo maksettuja tullimaksuja viime vuoden huhtikuusta alkaen.

Päätös ei kuitenkaan ota suoraan kantaa palautuksiin, ja mahdollinen prosessi olisi joka tapauksessa pitkä ja monimutkainen. Jo nyt satojen yritysten kerrotaan jättäneen kanteita saadakseen paikan jonossa mahdollisia hyvityksiä varten.

Valkoinen talo ei ole kommentoinut tullipalautuksia suoraan. Doggettin mukaan asia on juridisesti ja sopimusteknisesti erittäin hankala: “Tilanne luo lisää oikeudellista ja sopimuksellista epävarmuutta, kun toimittajat ja asiakkaat yrittävät selvittää, kenelle vastuu lopulta kuuluu. Prosessista voi tulla kallis ja vuosia kestävä.”

Oxford Economicsin vanhempi ekonomisti Bob Schwartz katsoo, että Trumpin hallinto voi pyrkiä hyödyntämään muita käytettävissä olevia tullityökaluja – kuten juuri Section 122:n mukaista korvaavaa tullia – minimoidakseen laajamittaisten palautusten tarpeen.

Tullivapaat tuotteet ja pelko uusista sektorikohtaisista tulleista

Valkoisen talon mukaan osa tuotteista jätetään uusien tullien ulkopuolelle, koska ne ovat kriittisiä Yhdysvaltain taloudelle. Näihin kuuluvat muun muassa tietyt kriittiset mineraalit, energian tuotannossa keskeiset tuotteet, Yhdysvalloissa tuottamattomat raaka-aineet sekä osa maataloustuotteista – esimerkiksi naudanliha, tomaatit ja tietyt ajoneuvot.

Yrityksissä pelätään kuitenkin, että hallinto voi turvautua muihin Trade Act -lain pykäliin nostaakseen tulleja tuotteille, jotka ovat toistaiseksi olleet suojassa. Yhdysvaltalainen ekonomisti Bernard Yaros huomauttaa, että Trump on jo aiemmin käyttänyt vuoden 1962 Trade Expansion Actin Section 232 -pykälää asettaakseen sektorikohtaisia tulleja muun muassa autoille, teräkselle ja alumiinille.

Yaros muistuttaa myös, että kauppaministeriö on käynnistänyt Section 232 -tutkintoja useilla aloilla, kuten lääketeollisuudessa, puolijohteissa, kriittisissä mineraaleissa ja lentokoneissa. “Lisää sektorikohtaisia tulleja Section 232:n nojalla voidaan nähdä entistä näkyvämmässä roolissa vuonna 2026”, Yaros arvioi.

Kuka lopulta maksaa tullit?

Teoriassa korkeampia tuontitulleja maksavat sekä viejäyritykset että Yhdysvaltain markkinoilla toimivat maahantuojat ja kuluttajat. Käytännössä kustannusten jakautumisen arviointi on monimutkaista, sillä hinnoittelu, sopimukset ja valuuttakurssit vaikuttavat lopputulokseen.

Yalen yliopiston Budget Lab -tutkimuskeskus on arvioinut, että Yhdysvaltalaiset kuluttajat ovat jo maksaneet merkittävän osan viime vuonna käyttöön otettujen tullien lisäkustannuksista. Sen ennen korkeimman oikeuden päätöstä tekemän arvion mukaan 31–63 prosenttia tullilisäkustannuksista on siirtynyt kuluttajahintoihin.

New Yorkin keskuspankin tuore analyysi tukee tätä näkemystä: sen mukaan yhdysvaltalaiset yritykset ja kuluttajat maksavat lähes 90 prosenttia ylimääräisistä tullikustannuksista. Vaikka uusien 15 prosentin globaalien tullien tarkkoja vaikutuksia ei vielä tunneta, on todennäköistä, että valtaosa kustannuksista kaatuu jälleen Yhdysvaltain markkinoiden päälle.

Vaikutukset kansainväliseen kauppaan ja toimitusketjuihin

Yritykset ympäri maailmaa joutuvat nyt arvioimaan uudelleen toimitusketjujaan ja markkinavalintojaan. Trumpin äkilliset ja vaikeasti ennakoitavat tullipäätökset lisäävät poliittista riskiä Yhdysvaltain markkinalla, mikä voi pitkällä aikavälillä vähentää maan houkuttelevuutta vientikohteena.

William Bainin mukaan monet yritykset pohtivat jo nyt viennin suuntaamista muille markkinoille. “Yritykset tarkastelevat kaupan hajauttamista, esimerkiksi enemmän Euroopan markkinoille sekä nopeasti kasvaville Indo-Tyynenmeren alueen markkinoille. Tästä voi tulla pysyvä seuraus siitä vaihtelusta, jota olemme nähneet kauppapolitiikassa jo pelkästään viimeisten neljän viikon aikana”, Bain toteaa.

Niille yrityksille, jotka jatkavat vientiä Yhdysvaltoihin, tullikorotukset tarkoittavat joko katteiden pienentymistä tai hintojen nostamista. Molemmat vaihtoehdot heikentävät kilpailukykyä ja voivat johtaa markkinaosuuksien menetyksiin.

Epävarmuus heijastuu myös koulutukseen ja perheiden arkeen

Kauppapolitiikan jatkuva ailahtelevuus ei vaikuta vain yrityksiin ja talouslukuihin, vaan myös perheiden arkeen, koulutusmahdollisuuksiin ja julkisiin palveluihin. Kun taloudellinen epävarmuus kasvaa, paine julkisiin menoihin ja tukijärjestelmiin lisääntyy. Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa tarkastella, miten esimerkiksi Iso-Britanniassa on käynnissä iso remontti Englannin SEND-järjestelmään, jossa perheet ja opettajat vaativat selkeämpiä, ennakoitavampia ratkaisuja tuen ja palveluiden järjestämiseen. Sama ennakoitavuuden tarve näkyy nyt myös globaalissa kauppapolitiikassa.

Kun yritykset ja kuluttajat eivät pysty luottamaan pysyviin pelisääntöihin, investoinnit lykkääntyvät, hinnat heiluvat ja pitkän aikavälin suunnittelu vaikeutuu. Trumpin viimeisimmät tullimuutokset ovat tästä konkreettinen esimerkki – ja niiden vaikutukset tulevat näkymään niin kauppavirroissa, hinnoissa kuin poliittisessa ilmapiirissä vielä pitkään.

Ei sisällä instagram post:eja