Valeamiraalina esiintynyt huijari paljastui – epäilyttävä miekka ja harvinainen kunniamitali veivät poliisin ovelle
Entiselle historianopettajalle Jonathan Carleylle hetki, jolloin poliisit koputtivat hänen komean rantajyrkänteellä sijaitsevan kotinsa ovelle, oli todennäköisesti pysäyttävä. Viranomaiset etsivät miestä, jonka epäiltiin esiintyneen laittomasti Ison-Britannian kuninkaallisen laivaston upseerina.
Talon sisältä poliisi löysi moitteettomasti säilytetyn laivaston paraatipuvun, kunniamitaleita sekä seremoniallisen miekan – juuri tuon aseen, joka oli alun perin herättänyt epäilykset. Raporttien mukaan Carley oli osallistunut muistojuhlaan Pohjois-Walesissa takataskussaan tarina, jota hänellä ei todellisuudessa ollut oikeutta kertoa.
Laiton univormu Remembrance Sunday -juhlassa
Carley oli ilmestynyt Llandudnon Remembrance Sunday -muistojuhlaan marraskuussa täydessä takapuketuksessa, takin hihoissa ja olkapäillä takalinjojen mukaan taka-amiraalin tunnukset. Hän laski seppeleen, suoritti sotilastervehdyksen ja liikkui seremoniaan osallistuvien veteraanien joukossa kuin olisi yksi heistä.
Ongelma oli, ettei hän ollut. 65-vuotias mies ei ollut saavuttanut Royal Navyn kolmanneksi korkeinta sotilasarvoa – rear admiral – eikä hänellä ollut lupaa käyttää Hänen Majesteettinsa asevoimien virallista univormua tai tunnuksia.
Oikeudessa Carley myönsi syyllistyneensä rikkomukseen, jossa henkilö käyttää ilman lupaa univormua tai vaatetusta, joka sisältää Ison-Britannian asevoimien tunnuksia. Hänet tuomittiin 500 punnan sakkoon. Kyseinen rikos perustuu 1800-luvulta peräisin olevaan lakiin, jonka tarkoituksena on estää sotilasarvojen ja -tunnusten väärinkäyttö.
Harvinainen mitali ja miekka herättivät epäilykset
Epäilykset Carleyn henkilöllisyydestä saivat alkunsa hänen varustuksestaan. Palveluksessa olevat ja entiset sotilaat Llandudnon tilaisuudessa kiinnittivät huomiota erityisesti kahteen asiaan: hänen kantamaansa suureen seremonialiseen miekkaan ja rintaansa koristaneeseen harvinaiseen kunniamitaliin, Distinguished Service Orderiin (DSO).
DSO on poikkeuksellisen arvostettu kunniamerkki, joka myönnetään poikkeuksellisen menestyksekkäästä johtamisesta ja komentamisesta aktiivisissa taistelutoimissa. Royal Navyn entinen kontra-amiraali, tohtori Chris Parry, kuvaili mitalia BBC:lle helpoksi tunnistaa, koska se on niin harvinainen ja arvostettu – se on vain pykälää alempana Victoria Crossista, joka on Ison-Britannian korkein sotilaallinen kunnianosoitus.
Parryn mukaan vain hyvin pieni osa laivastoon liittyvistä etenee koskaan taka-amiraalin arvoon: henkilö on tällöin kahdeksan sotilasarvoa ylhäällä ja kaksi alhaalla suhteessa laivaston komentajaan. Juuri siksi Carleyn näyttävä varustus ja korkea arvo herättivät kokeneissa sotilaissa välittömästi epäilyksiä.
Ensimmäiset merkit huijauksesta jo vuotta aiemmin
Carley ei kuitenkaan ollut ensimmäistä kertaa liikkeellä. Hän oli vuosien ajan ilmestynyt erilaisiin tilaisuuksiin taka-amiraalin olkalaattoja ja hihapitsejä kantavana upseerina. Monet olivat jo pitkään arvelleet, että jokin ei täsmää, ja odottivat sopivaa hetkeä saada hänet kiinni.
Ensimmäinen varsinainen käänne tapahtui jo vuoden 2024 Remembrance-päivän paraatissa Llandudnossa, vuotta ennen kuin tapaus nousi kansallisiin uutisiin. Valokuvaaja ja entinen Territorial Army -joukkoihin sekä Royal Air Forceen liittynyt Tony Mottram huomasi Carleyn poikkeuksellisen miekan.
”Hänellä oli valtava miekka mukanaan, sellaista emme olleet aiemmin nähneet”, Mottram kertoi. Miekka, mitalit ja se, että Carley liikkui yksin, lisäsivät epäluuloja. Hän pysytteli taka-alalla, vältti keskustelua ja vaikutti ulkopuoliselta, vaikka muut tilaisuuden veteraanit tunsivat toisensa nimeltä.
Mottram yritti vuonna 2024 saada mahdollisimman paljon valokuvia tuntemattomasta taka-amiraalista, mutta tämä katosi nopeasti väkijoukon sekaan. Entisissä sotilaissa heräsi kuitenkin suuttumus ja päätös: jos mies ilmestyisi paikalle uudestaan, he olisivat valmiita toimimaan.
Paluu paraatiin ja ratkaiseva yhteenotto
Näin myös kävi. Vuoden 2025 Remembrance Sunday -tilaisuudessa Carley ilmestyi jälleen Llandudnoon, tällä kertaa ilman miekkaa mutta edelleen taka-amiraalin univormussa ja vaikuttavassa mitalirivistössä. Mottram oli valppaana ja tarkasteli nyt aiempaa huolellisemmin yksityiskohtia: kauluksen rakennetta, takin leikkausta ja pituutta sekä helman viimeistelyä.
Hänen mukaansa mikään ei ollut aivan kohdallaan – univormun mittasuhteet ja ompeleet eivät vastanneet aitoa, tarkasti säädeltyä paraatipukua. ”Paraatiin mennään joko täysin oikein varustautuneena tai ei ollenkaan”, hän kuvasi tilannetta.
Myös kokeneet merivoimien veteraanit olivat varuillaan. Ylipursimies (Chief Petty Officer) Terry Stewart, joka oli palvellut Royal Navyssa 27 vuotta, oli etukäteen kuullut vuoden 2024 epäilyttävästä taka-amiraalista. Kun hän näki Carleyn uudelleen vuonna 2025, hän päätti selvittää asian.
Stewart poistui paraatiosastosta voidakseen seurata ja kohdata Carleyn. Hän marssi tämän luokse, teki sotilastervehdyksen, esittäytyi ja ilmoitti, etteivät alueen entiset merivoimien veteraanit tunteneet häntä. Carley väitti tulleensa paikalle Lord Lieutenantin kutsumana ja kertoi nimensä rauhallisesti, vaikuttaen itsevarmalta eikä lainkaan huolestuneelta.
Stewart oli silti vakuuttunut siitä, että kyseessä oli huijari. Hänen epäilynsä ja muiden veteraanien keräämä näyttö johtivat lopulta poliisit Carleyn ovelle ja siitä oikeussaliin.
Laki suojasi univormua, ei mitaleita
Carley tuomittiin siis rikkomuksesta, joka koskee luvattoman sotilasunivormun käyttöä. Yllättävää kyllä, vastaavaa lakia ei ole mitaleiden väärinkäytöstä: henkilö voi kantaa kunniamerkkejä ilman, että siihen välttämättä suoraan puututaan, kunhan hän ei riko muita lakeja tai käytä univormua luvatta.
Carley on kahdeksas ihminen kymmeneen vuoteen, joka on Iso-Britanniassa viety oikeuteen nimenomaan tämän univormulain nojalla. Hänen motiivinsa esiintyä korkeana merivoimien upseerina ovat edelleen tuntemattomat, eikä hän ole vastannut BBC:n pyyntöihin kommentoida tapausta.
Vuosien valeura muistotilaisuuksissa ja tapahtumissa
Verkossa ja sosiaalisessa mediassa jaetut kuvat ja videot osoittavat, ettei Llandudno ollut ensimmäinen paikka, jossa Carley esiintyi taka-amiraalina. Häntä on kuvattu useissa muissakin Remembrance-tilaisuuksissa Pohjois-Walesissa vuodesta 2018 alkaen, pian sen jälkeen kun hänen uskotaan muuttaneen alueelle.
Eräässä videossa Carley pitää puheen Rorke’s Drift -muistotilaisuudessa täydessä amiraalin asussa, miekka kupeellaan. Ironista kyllä, hän ylistää puheessaan paikalla olevia sotahistoriaa elävöittäviä reenaktoreita – henkilöitä, jotka avoimesti kertovat esittävänsä roolia, eivät aitoja sotilasarvoja.
Kuorosta kasarmille – miten tausta ei tukenut tarinaa
Carley oli onnistunut rakentamaan vakuuttavan, joskin lopulta valheellisen kuvan itsestään myös siviilissä. Hän oli esiintynyt lehtihaastatteluissa kertomassa opinnoistaan ja soutu-urastaan sekä Oxfordin että Harvardin yliopistoissa. Lisäksi hän kertoi opettaneensa historian ja politiikan kaltaisissa arvostetuissa oppilaitoksissa, kuten Eton Collegessa, Cheltenham Collegessa ja Shiplake Collegessa.
Kaikki ei kuitenkaan ollut sepitettyä. Cheltenham College vahvisti, että Carley työskenteli oppilaitoksessa historian ja politiikan opettajana vuosina 1988–1992. Tältä ajalta löytyi myös hänen ainoa todellinen kosketuksensa sotilasmaailmaan: hänen nimensä mainitaan London Gazette -julkaisussa vuonna 1991 oppilaitoksen Combined Cadet Forcen yhteydessä.
Opettajauransa jälkeen Carley siirtyi soutuvalmennukseen ja toimi useita vuosia Christ Church Collegessa, Oxfordin yliopistossa, miesten soutujoukkueiden päävalmentajana ja toiminnan koordinaattorina. Entiset opiskelijat kuvaavat häntä lämpimäksi, hauskaksi ja innostavaksi valmentajaksi, jonka puheet kuulostivat lähes valmiiksi käsikirjoitetuilta ja motivoivat soutajia antamaan kaikkensa.
Moni hänen entisistä oppilaistaan kertoi olleensa täysin ällistynyt, kun näki entisen valmentajansa otsikoissa valeamiraalina. Heidän kokemuksensa perusteella Carley oli uskottava, pidetty ja arvostettu henkilö, jonka he eivät olisi koskaan uskoneet ryhtyvän tällaiseen.
Eton College ja Oxfordin yliopisto eivät ole kommentoineet asiaa julkisuudessa.
Miksi joku haluaa esiintyä sankarina?
Vaikka Carleyn tarkat motiivit ovat hämärän peitossa, tapaus nostaa esiin laajemman ilmiön: miksi jotkut ihmiset haluavat omia itselleen sotilaallisen sankarin roolin, jota he eivät ole ansainneet? Korkeat sotilasnimikkeet, harvinaiset kunniamerkit ja näyttävät univormut tuovat mukanaan arvostusta, auktoriteettia ja symbolista sankaruutta – etenkin muistotilaisuuksissa, joissa kunnioitetaan sodissa palvelleita.
Monet aidot veteraanit ja heidän läheisensä kokevat tällaisen esiintymisen syvästi loukkaavana. Se vähättelee oikeita uhrauksia ja vaarantaa luottamuksen niihin, joilla on aito palvelustausta. Llandudnon tapauksen kaltaiset paljastukset toimivat muistutuksena siitä, kuinka tarkasti sotilasyhteisö valvoo omia tunnuksiaan ja historiaansa.
Myös Suomessa julkisuuden henkilöt ja tavalliset ihmiset joutuvat usein punnitsemaan, mitä he kertovat menneisyydestään ja miten. Esimerkiksi silloin, kun kerrotaan perheestä, saavutuksista tai lapsista, yleisö odottaa rehellisyyttä ja aitoutta – aivan kuten eräässä toisessa uutisessa, jossa Auri Kananen avasi avoimesti, miten hänen tyttärensä Adelia Aurora sai nimensä. Kontrasti avoimen tarinankerronnan ja sotilasarvojen valheellisen omimisen välillä on jyrkkä.
Carleyn tarina päättyi sakkoihin ja julkiseen häpeään, mutta se jää muistutukseksi siitä, että todelliset arvot – rehellisyys, palvelus ja uhraukset – eivät synny univormun lainaamisesta, vaan teoista sen sisällä.
Ei sisällä instagram post:eja
