Vuoden 2026 talviolympialaiset käännekohtana Britannian maajoukkueelle
Vuoden 2026 Milan–Cortinan talviolympialaiset jäävät historiaan hetkenä, jolloin Britannian olympiajoukkue nousi uudelle tasolle talvilajeissa. Kolme kultamitalia, kaikkien aikojen mitaliennätyksen sivuaminen ja laaja kirjo läpimurtoja eri lajeissa osoittivat, että Iso-Britanniasta on kehittymässä varteenotettava talviurheilumaa.
Historiallinen mitalisaalis ja kolme kultaa
Ennen näitä kisoja Britannia ei ollut koskaan voittanut enempää kuin yhtä kultamitalia yksissä talviolympialaisissa. Milan–Cortinassa tuo raja murskattiin vakuuttavasti. Joukkue saavutti viisi mitalia – kolme kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin – mikä sivuaa Sotshin 2014 ja Pyeongchangin 2018 mitaliennätystä, mutta tekee näistä kisoista kaikista menestyksekkäimmät kultamitalien määrällä mitattuna.
Kisojen symbolisiksi hahmoiksi nousseet Matt Weston ja Charlotte Bankes kantavat Britannian lippua päättäjäisissä Veronassa. Heidän nimensä liitetään jatkossa siihen hetkeen, jolloin Britannian talviurheilun tarina kääntyi uudelle, kunnianhimoisemmalle sivulle.
Westonin kultastartti ja Super Sunnuntai
Miesten skeletonin suuri ennakkosuosikki Matt Weston kesti valtavat paineet ja lunasti odotukset voittamalla olympiakultaa. Laji on ollut jo pitkään yksi Britannian vahvimmista talvilajeista, mutta tällä kertaa Weston osoitti, että maa pystyy hallitsemaan lajia myös silloin, kun paineet ovat poikkeuksellisen kovat.
Varsinaiseksi käännekohdaksi muodostui niin kutsuttu Super Sunnuntai. Snowboardcrossissa Charlotte Bankes ja Huw Nightingale voittivat Britannian historian ensimmäisen olympiakullan lumilajissa, sekajoukkueen snowboardcrossissa. Hetkeä myöhemmin Cortinan liukuradalla Weston ja Tabby Stoecker täydensivät kultaryntäystä voittamalla sekajoukkueen skeletonin.
Kisojen toiseksi viimeisenä iltana miesten curlingjoukkue, skipparinaan Bruce Mouat, otti toisen peräkkäisen olympiahopeansa. Päätöspäivänä freestyle-hiihtäjä Zoe Atkin täydensi mitalisadetta voittamalla pronssia halfpipessä.
”Historiaa tekevät kisat” – vahva viesti tulevaisuuteen
Team GB:n joukkueenjohtaja Eve Muirhead kuvaili kisoja BBC Sportille sanoilla: ”Nämä kisat ovat olleet uskomattomat ja historiaa tekevät.” Hänen mukaansa Milan–Cortinan menestys osoittaa, että Britannia on nousemassa aidoksi talviurheilumaaksi, ei enää satunnaiseksi haastajaksi.
Muirhead korosti, että neljän vuoden päässä odottavat seuraavat talviolympialaiset Ranskan Alpeilla voivat toimia luontevana jatkumona tälle kehitykselle. Sama eurooppalainen talviurheilukonteksti, jossa Britannia nyt menestyy, heijastuu myös laajemmin maanosan poliittisiin ja yhteiskunnallisiin jännitteisiin – esimerkiksi Ranskassa kiristyvä ilmapiiri Lyonin opiskelijan kuoleman ympärillä muistuttaa, että urheilu, talous ja politiikka kietoutuvat usein samaan eurooppalaiseen kokonaisuuteen.
Lukuisat nelossijat osoittavat leveyttä
Vaikka mitalit saavat suurimman huomion, Milan–Cortinassa nähtiin myös merkittävä määrä kirveleviä nelossijoja, jotka kertovat kilpailukyvyn leveyden kasvusta. Yhteensä viisi brittiurheilijaa tai joukkuetta sijoittui neljänneksi, usein äärimmäisen pienin marginaalein.
Freestyle-hiihtäjä Kirsty Muir jäi slopestylessä vain 0,41 pisteen päähän pronssista. Viimeisen hypyn pieni kyyristyminen alastulossa maksoi mitalin. Myöhemmin hän sijoittui neljänneksi myös big airissa, mikä kertoo tasaisesta maailman huipulla pysymisestä, vaikka palkintopalli jäi niukasti saavuttamatta.
Snowboard-tähti Mia Brookes puolestaan tiesi tarvitsevansa huippusuorituksen big airin viimeisellä laskullaan. Hän yritti kilpailuhistoriassa ennennäkemätöntä backside 1620 -temppua, joka sisältää neljä ja puoli pyörähdystä. Temppu onnistui lähes täydellisesti, mutta pieni ylikierähdys lopussa vei mahdollisen mitalin.
GB Snowsportin toimitusjohtaja Vicky Gosling muistutti, että ”nelossijat tekevät mestareita” ja korosti, että urheilijat kuten Muir ja Brookes ovat nousseet maailman huipulle lähtökohdista, joissa he harjoittelivat aluksi kuivaharjoittelurinteillä Aberdeenissa ja Manchesterissa.
Ennätyksiä ilman mitalejakin
Monissa lajeissa Britannia teki olympiahistoriaansa, vaikka mitaleja ei vielä tullut. Maastohiihdossa Andrew Musgrave ja James Clugnet sijoittuivat pariviestissä viidenneksi, mikä on maan paras olympiatulos lajissa. Se paransi Musgraven aiempaa 10 km vapaan kisassa saavutettua kuudetta sijaa.
Naisten puolella Anna Pryce teki brittihistoriaa sijoittumalla sprintin perinteisellä tyylillä 32:nneksi, mikä on paras brittiläisen naishiihtäjän olympiasijoitus tähän mennessä.
Myös skeletonissa laaja taso näkyi vahvana. Tabby Stoecker, Freya Tarbit ja Amelia Coltman sijoittuivat kaikki naisten skeletonissa kymmenen parhaan joukkoon. Kaikkiaan yli 20 brittiurheilijaa saavutti top 10 -sijoituksen eri lajeissa.
UK Sportin suorituskykydirektori Kate Baker korosti, että menestys ei perustu enää yksittäisiin lajeihin tai sattumanvaraisiin menestystarinoihin, vaan laajaan osaamiseen useissa eri talvilajeissa. Hänen mukaansa Britannia ei ole enää ”yksitemppuinen poni”, vaan taistelee tasavertaisesti maailman parhaiden kanssa.
Rahoitus, tulokset ja tulevaisuuden suunnitelma
Milan–Cortinan kisat olivat myös testi UK Sportin ja lajiliittojen rahoitus- ja kehitysmallille. Neljän vuoden jaksolla ennen kisoja Britannia sijoitti 25,5 miljoonaa puntaa olympiaohjelman talvilajeihin, kun Beijing 2022 -syklin rahoitus oli 22,2 miljoonaa puntaa.
Seuraavan olympiadin, kohti vuoden 2030 talviolympialaisia suuntautuvan rahoituskauden, tarkemmat luvut julkaistaan kesällä. Lajiliitot ovat kuitenkin jo saaneet alustavat suuntaviivat, jotta pitkän aikavälin suunnittelu voi jatkua keskeytyksettä.
Rahoitus ei kuitenkaan ole pelkkää mitalien ”palkitsemista”. UK Sport arvioi myös tulevaa potentiaalia sekä sitä, miten urheilijoiden suoritukset resonoivat yleisön ja veronmaksajien keskuudessa. Bakerin mukaan brittiurheilijat ovat menneet ”yli ja ohi” siitä, mitä vastineeksi rahoituksesta voitiin odottaa, ja kehitystyö seuraavia kisoja varten on ollut käynnissä jo pitkään.
Yhteistyö ja resurssien jakaminen
UK Sportin budjetti ei kasva rajattomasti, joten lajiliittoja kannustetaan jakamaan resursseja ja tekemään tiivistä yhteistyötä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä valmennuskeskuksia, data-analyysin jakamista tai yhteisiä henkisen valmennuksen ohjelmia.
GB Snowsport sai 7,3 miljoonaa puntaa 2026-ohjelmaansa, mutta on joutunut täydentämään rahoitustaan kaupallisella yhteistyöllä. Gosling painottaa, että lahjakkuutta ja kyvykkyyttä on jo osoitettu, mutta potentiaalia on vielä enemmän kuin nykyiset tulokset kertovat.
Hänen mukaansa Milan–Cortina ei ole Britannian talviurheilun huipentuma, vaan vasta alku. Monet niukasti mitaleista jääneet urheilijat ovat edelleen nuoria, kehityskelpoisia ja matkansa alkuvaiheessa. Tästä syystä katse on jo vahvasti vuodessa 2030, jolloin tavoitteena on muuttaa tämänhetkiset niukat tappiot kirkkaiksi mitaleiksi.
Miksi 2026 on todellinen käännekohta
Vuoden 2026 talviolympialaisia voidaan pitää käännekohtana kolmesta syystä. Ensinnäkin tulokset – kolme kultaa ja laaja kirjo finaalipaikkoja – osoittavat, että Britannia voi menestyä useissa lajeissa samanaikaisesti. Toiseksi urheilijoiden ikäjakauma ja kehitysvaihe viittaavat siihen, että parhaat vuodet ovat monella vasta edessä.
Kolmanneksi rakenteet – rahoitus, huippu-urheilun johtaminen ja lajien välinen yhteistyö – ovat nyt paremmin linjassa kuin koskaan aiemmin. Tämä mahdollistaa sen, että seuraavien olympiadien aikana Britannia voi vakiinnuttaa asemansa talviurheilun kestomenestyjänä, ei vain satunnaisena yllättäjänä.
Milan–Cortina osoitti, että brittiurheilijoilla on sekä tekninen osaaminen että henkinen vahvuus menestyä, kun panokset ovat korkeimmillaan. Seuraavien neljän ja kahdeksan vuoden aikana ratkaisevaa on, kuinka hyvin tämä potentiaali pystytään muuttamaan pysyväksi, järjestelmälliseksi menestykseksi.
Ei sisällä instagram post:eja
