Yhdysvaltojen Maduro-operaatio jakaa liittolaiset ja vastustajat – kova arvostelu YK:n turvallisuusneuvostossa

Yhdysvaltojen suorittama Venezuelan presidenttinä pidetyn Nicolás Maduron kaappaus on herättänyt poikkeuksellisen kovaa arvostelua sekä Yhdysvaltojen liittolaisilta että sen vastustajilta YK:n turvallisuusneuvoston hätäkokouksessa. Useat maat pitivät Maduroa epälegitiiminä ja autoritaarisena johtajana, mutta tuomitsivat silti Yhdysvaltojen sotilaallisen operaation räikeänä kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan rikkomisena.

Kansainvälinen laki ja YK:n peruskirja keskiössä

Monet turvallisuusneuvoston jäsenet painottivat, että vaikka Maduroa on pitkään pidetty epädemokraattisena ja sortavana johtajana, tämä ei oikeuta yksipuolista sotilaallista väliintuloa. Useat maat vaativat demokraattista siirtymää, joka aidosti heijastaa Venezuelan kansan tahtoa, ei ulkovaltojen etuja.

Ranskan varaedustaja Jay Dharmadhikari oli liittolaismaista jyrkimmin Yhdysvaltoja arvostellut. Hänen mukaansa Maduron kaappaaminen on räikeässä ristiriidassa rauhanomaisen riidanratkaisun periaatteiden kanssa ja rikkoo voiman käytön kieltoa, joka on YK:n peruskirjan keskeinen peruspilari.

Dharmadhikari varoitti, että YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden jatkuvat loukkaukset – erityisesti silloin, kun niihin syyllistyvät turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet – murentavat koko kansainvälisen järjestyksen perustaa, heikentävät valtioiden itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta sekä rapauttavat YK:n uskottavuutta ja maailmanrauhaa.

Myös Tanskan varaedustaja Sandra Jensen Landi ilmaisi maansa syvän huolen tilanteen kehityksestä ja painotti, että tällaiset teot luovat vaarallisen ennakkotapauksen: kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaa on kunnioitettava kaikissa olosuhteissa, eikä niistä voida poiketa poliittisen tai turvallisuuspoliittisen opportunismin nimissä.

Eurooppalainen kritiikki kovenee – Britannia ja Kreikka pidättäytyvät tuomitsemasta

Ranskan ja Tanskan lausunnot merkitsivät selvää kiristymistä Euroopan maiden suhtautumisessa Yhdysvaltojen toimeenpanemaan Maduron kaappaamiseen. Useat EU-maat epäröivät aluksi ja välttelivät suoraa tuomiota, mutta keskustelun edetessä osa Euroopasta siirtyi selkeämmin kansainvälisen oikeuden puolustajien leiriin.

Jyrkimmästä eurooppalaisesta kritiikistä huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kreikan edustajat eivät kokouksessa tuominneet Yhdysvaltojen sotilasoperaatiota. Ison-Britannian väliaikainen YK-suurlähettiläs James Kariuki piti lyhyen ja varovaisen lausunnon, jossa hän ainoastaan ilmaisi toiveen turvallisesta ja rauhanomaisesta siirtymästä legitiimiin hallitukseen, joka heijastaa Venezuelan kansan tahtoa. Hän toisti yleisellä tasolla Yhdistyneen kuningaskunnan sitoutumisen kansainväliseen oikeuteen ja YK:n peruskirjan periaatteisiin, mutta jätti tarkoituksella sanomatta, oliko Yhdysvaltojen toiminta tämän sitoumuksen vastaista.

Kreikan varaedustaja Ioannis Stamatekos valitsi samanlaisen varovaisen linjan. Sen sijaan että hän olisi tuominnut Maduron kaappauksen, hän vetosi dialogin ja diplomatian puolesta Venezuelan kriisin ratkaisussa, välttäen suoran arvion Yhdysvaltojen toimien laillisuudesta.

Eurooppalaisten dilemmaa kuvaa hyvin se, että monet hallitukset tasapainoilevat kahden vastakkaisen paineen välissä: toisaalta ne ovat vuosikausia korostaneet valtioiden suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamista – esimerkiksi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan yhteydessä – mutta toisaalta ne eivät halua kärjistää suhteitaan Yhdysvaltoihin, jonka turvatakuihin ne osittain nojaavat, etenkin Ukrainan sodan varjossa.

Britannian sisäisessä keskustelussa huomiota on herättänyt myös pääministeri Keir Starmerin haluttomuus vastata suoraan, rikkoiko Yhdysvaltojen Venezuelan-isku kansainvälistä oikeutta. Starmer totesi ympäripyöreästi, että kansainvälinen oikeus on kehys, jonka perusteella muiden hallitusten toimia arvioidaan, ja että Yhdysvaltojen tehtävänä on itse perustella oma toimintansa. Samassa yhteydessä on uutisoitu myös siitä, että Starmer on painottanut Britannian olleen sivussa Yhdysvaltain Venezuelan-operaatiosta, mikä korostaa Lontoon pyrkimystä erottautua suoran osallistumisen epäilyistä, kuitenkaan tuomitsematta Washingtonia.

Latinalaisen Amerikan ja globaalin etelän huoli

Venezuelan naapurit ja useat globaalin etelän maat varoittivat kokouksessa, että Maduron kaappaus voi lisätä alueellista epävakautta ja luoda vaarallisen kansainvälisen ennakkotapauksen. Panaman suurlähettiläs Eloy Alfaro de Alba ilmaisi huolensa Yhdysvaltojen suunnitelmista jatkaa yhteistyötä Venezuelan nykyisen vallanpitäjäverkoston kanssa ilman todellista oppositiota tai uusia vapaita vaaleja.

Hän varoitti, että mikä tahansa yritys luoda pysyvä hallinto sellaisen henkilön ympärille, joka kuuluu Venezuelan sortokoneistoon – kuten Delcy Rodríguezin kaltaisen toimijan nostaminen johtoon – merkitsisi järjestelmän jatkumista, ei aitoa poliittista siirtymää. Tällainen kehitys voisi hänen mukaansa sementöidä autoritaarisen vallan uudenlaisessa, ulkoa ohjatussa muodossa.

Kolumbian suurlähettiläs Leonor Zalabata Torres painotti, ettei ole olemassa oikeutusta yksipuoliselle voimankäytölle, kun kyse on hyökkäystekona toteutetusta operaatiosta toisen valtion aluetta vastaan. Hänen mukaansa tällaiset teot ovat vakava loukkaus kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaa vastaan, ja ne rapauttavat sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen uskottavuutta erityisesti globaalin etelän silmissä.

Venäjän ja Kiinan jyrkkä tuomio

Yhdysvaltojen perinteiset vastustajat käyttivät tilaisuutta hyväkseen tuomitakseen toimet kovin sanoin. Venäjän YK-suurlähettiläs Vassili Nebenzia syytti Yhdysvaltoja ”kansainvälisestä rosvoudesta”, uuskolonialismista ja imperialismista. Hänen mukaansa Venezuelan tapaus on osa laajempaa pyrkimystä ylläpitää Yhdysvaltojen voimadominanssia ja oikeutta puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin.

Nebenzia arvosteli myös Yhdysvaltojen liittolaisia kaksinaismoralismista: maat, jotka tuomitsevat Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vedoten alueellisen koskemattomuuden periaatteeseen, vaikenevat hänen mukaansa silloin, kun Yhdysvallat rikkoo samoja periaatteita.

Kiinan asiainhoitaja YK:ssa, Sun Lei, ilmoitti Pekingin olevan ”syvästi järkyttynyt” ja ”jyrkästi tuomitsevan” Yhdysvaltojen yksipuoliset, laittomat ja kiusaamiseen rinnastettavat toimet Venezuelaa kohtaan. Kiinan mukaan kyseessä on selkeä esimerkki siitä, miten suurvalta käyttää sotilaallista voimaa ilman YK:n valtuutusta ja kansainvälisen oikeuden tukea.

YK:n pääsihteeri António Guterres ilmaisi kirjallisessa lausunnossaan syvän huolensa siitä, ettei kansainvälisen oikeuden sääntöjä ole noudatettu Yhdysvaltojen operaatiossa. Hän muistutti, että ”lain voiman” on voitettava ”voiman laki” – toisin sanoen kansainvälisten sääntöjen tulee olla tärkeämpiä kuin yksittäisten valtioiden sotilaallinen ylivoima.

Yhdysvallat puolustaa operaatiota rikollisena johtajana pidettyä Maduroa vastaan

Yhdysvaltojen YK-suurlähettiläs Mike Waltz puolusti Maduron kaappausta laillisen lainvalvontaoperaationa epälegitiimiä johtajaa vastaan. Waltzin mukaan Maduro on vastuussa laajamittaisesta huumekaupasta ja terrorismia tukevista järjestelmistä, ja Venezuela on hänen kuvauksessaan muuttunut solmukohdaksi Iranille, Hizbollahille, rikollisjengeille, Kuuban tiedustelulle ja muille haitallisille toimijoille.

Waltz korosti, että Yhdysvallat ei voi hyväksyä tilannetta, jossa maailman suurimmat öljyvarat ovat maan vihamielisinä pidettyjen voimien hallussa. Hänen mukaansa operaatio oli välttämätön Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten turvallisuuden turvaamiseksi ja kansainvälisen rikollisuuden torjumiseksi.

Yhdysvaltojen perusteluissa korostuu ajatus, että Maduro on menettänyt kaiken legitimiteettinsä sekä kotimaassa että kansainvälisesti, mikä Washingtonin mukaan oikeuttaa poikkeukselliset toimet. Suurin osa turvallisuusneuvoston jäsenistä ei kuitenkaan hyväksynyt tätä argumenttia perusteeksi yksipuoliselle voimankäytölle.

EU ja kaksoisstandardien riski

Euroopan maille Maduron kaappaus on muodostunut vaikeaksi diplomatiatestiksi. Monet hallitukset ovat jakautuneet kahden periaatteen väliin: niiden on toisaalta puolustettava YK:n peruskirjan keskeistä sääntöä, jonka mukaan valtiot eivät saa käyttää voimaa toistensa suvereniteettia vastaan, mutta toisaalta ne eivät halua vaarantaa suhteitaan Yhdysvaltoihin.

Euroopan unionin oma lausunto korosti yleisellä tasolla, että kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan periaatteita on noudatettava kaikissa olosuhteissa, mutta jätti tarkoituksella auki, sovelletaanko tätä periaatetta myös Venezuelan tapaukseen. EU pitää Maduroa epälegitiiminä johtajana ja katsoo hänen johtamansa huumekaupan olevan merkittävä globaali turvallisuusuhka, mutta ei ottanut kantaa Yhdysvaltojen ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo ”johtaa” Venezuelan tulevaa kehitystä.

Ranskan ja Tanskan nyt esittämä tiukka kritiikki asettaa ne lähemmäs Espanjaa, joka oli pitkään ainoa eurooppalainen maa, joka selvästi kyseenalaisti Maduron kaappauksen laillisuuden. Espanjan pääministeri Pedro Sánchez totesi, ettei hänen hallituksensa voi hyväksyä väliintuloa, joka rikkoo kansainvälistä oikeutta ja sysää koko alueen kohti epävarmuutta ja konfliktin uhkaa.

Monet Euroopan johtajat pelkäävät, että jos he suhtautuvat Yhdysvaltojen Venezuelan-toimiin hiljaisella hyväksynnällä, heitä syytetään kaksinaismoralismista. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on vastustettu nimenomaan siksi, että se rikkoo kansainvälisiä sääntöjä alueellisesta koskemattomuudesta. Monet kehittyvät maat ovat kuitenkin jo pitkään huomauttaneet lännen sotilaallisista seikkailuista Vietnamista Irakiin – ja nyt Venezuela voidaan lisätä tähän listaan esimerkkinä lännen valikoivasta periaatteellisuudesta.

Muuttuuko Euroopan turvallisuusajattelu?

Venezuelan kriisi nostaa esiin laajemman strategisen kysymyksen: miten Euroopan tulisi pitkällä aikavälillä suhtautua Yhdysvaltojen sotilasoperaatioihin, kun Washingtonia pidetään yhä useammin epäluotettavana liittolaisena? Maduron tapaus voi joidenkin arvioiden mukaan vauhdittaa keskustelua siitä, että Euroopan on otettava enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan ja vähennettävä riippuvuuttaan Yhdysvalloista.

Puolan pääministeri Donald Tusk ilmaisi sosiaalisessa mediassa toiveensa, että Eurooppa kasvaa vahvemmaksi ja yhtenäisemmäksi turvallisuustoimijaksi. Hänen mukaansa heikkoa ja jakautunutta Eurooppaa ei ota vakavasti sen enempää vihollinen kuin liittolainenkaan. Tusk vetosi siihen, että Euroopan on uskottava omaan voimaansa, jatkettava varustautumista ja pysyttävä yhtenäisempänä kuin koskaan – muuten seurauksena on poliittinen ja turvallisuuspoliittinen marginalisoituminen.

Venezuelan tapaus toimii näin testinä paitsi kansainvälisen oikeuden uskottavuudelle myös Euroopan strategiselle itsenäisyydelle. Mikäli Eurooppa ei pysty johdonmukaisesti puolustamaan periaatteitaan myös Yhdysvaltojen toimia arvioidessaan, sen on entistä vaikeampi vakuuttaa muuta maailmaa siitä, että sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys on aidosti universaali eikä vain lännen valikoivasti soveltama väline.

Ei sisällä instagram post:eja