Ylinopeutta ajanut kuljettaja tappoi vanhempani – miksi tarvitsemme kulttuurimuutoksen tieliikenteessä
Claire Corkeryn elämä muuttui peruuttamattomasti yhden puhelinsoiton myötä. Hän oli juhlimassa ystävänsä kihlajaisia, kun poliisin numero ilmestyi puhelimen näyttöön – ja hetkeä myöhemmin arki romahti.
Hänen vanhempansa Sue ja Tom olivat kävelyllä maantiellä koiran kanssa, kun heidät yliajettiin ja tapettiin ylinopeutta ajaneen kuljettajan toimesta. Molemmat kuolivat heti.
Kohtalokas onnettomuus: 87 mailia tunnissa kylätiellä
Onnettomuudesta vastuussa ollut Scott Gunn ajoi vastikään ostamallaan BMW X5 -maasturilla Thurnham Lanella, Bearstedin kylässä Kentissä. Poliisitutkinta paljasti, että hän oli ajanut 87 mph (noin 140 km/h) nopeutta vain hetkeä ennen törmäystä kapealla maaseututiellä.
Gunn kiisti syyllistyneensä vaaralliseen ajamiseen ja kuolemantuottamukseen, mutta valamiehistö katsoi hänen syyllistyneen kahteen kuolemantuottamukseen vaarallisen ajon seurauksena. Hänet tuomittiin 16 vuoden vankeuteen.
Clairelle tuomio toi jonkinlaisen helpotuksen tunteen, mutta ei voinut poistaa jatkuvaa tuskaa.
“Se toi pienen helpotuksen, mutta kipu on aina läsnä. Häät, syntymäpäivät, juhlat – niiden pitäisi olla ilon hetkiä. Nyt ilo on aina katkeransuloista”, Claire kuvailee.
Päivä, jolloin kaikki muuttui
Tammikuun 2024 lauantai alkoi täysin tavallisena. Claire oli ystäviensä kanssa juhlimassa kihlajaisia, kun hän huomasi puhelimessaan vastaamattoman puhelun ja poliisin jättämän viestin.
Kun hän soitti takaisin, poliisi kertoi, että asia koski hänen vanhempiaan ja että hänen täytyi tulla käymään henkilökohtaisesti.
“Luulen, että sisimmässäni tiesin heti, että he olivat kuolleet”, Claire sanoo.
“Minulla oli heidät molemmat Find My Friends -sovelluksessa, enkä nähnyt heidän sijaintiaan. Yritin soittaa, mutta puhelut menivät vastaajaan.”
Kotona poliisi kertoi karuimman mahdollisen uutisen. Aluksi Claire ajatteli, että kyseessä oli ollut puhdas onnettomuus – tiellä oli jäätä, ja hän oletti, että sää oli ratkaisevassa roolissa.
Tutkinta kuitenkin paljasti toisenlaisen totuuden: kyse ei ollut pelkästä liukkaudesta, vaan raa’asta ja vastuuttomasta ylinopeudesta.
Rakastetut vanhemmat, joiden elämä katkesi kesken
Sue oli entinen lastensairaanhoitaja, jonka Claire muistaa lämpimänä, empaattisena ja aina muita ajattelevana ihmisenä.
Tom oli tilintarkastaja ja “hyvin älykäs mies”, joka nautti toisten auttamisesta. Hän oli juuri jäämässä eläkkeelle ja suunnittelemassa uutta elämänvaihetta yhdessä vaimonsa kanssa.
Pariskunta oli yhteisössään pidetty ja arvostettu – heidän hautajaisiinsa osallistui yli 300 ihmistä.
“Meidät on ryöstetty” – lapsenlapsi, jota isovanhemmat eivät koskaan tapaa
Onnettomuuden jälkeen Claire on joutunut rakentamaan elämäänsä uudelleen valtavan surun keskellä. Vuoden 2024 aikana hänestä tuli äiti, mutta elämän suurin ilonaihe oli samalla myös kipeä muistutus menetyksestä.
“Raskausaika ilman äitiä ja isää oli todella vaikea”, hän kertoo.
“Tuntuu, että meidät on ryöstetty. Vanhemmistani olisi tullut uskomattoman hyviä isovanhempia. He olivat niin rakastavia ja avokätisiä ajallaan.”
Tilastot paljastavat karun totuuden: ylinopeus tappaa
Virallisten tilastojen mukaan ylinopeus on yleisin tekijä kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa Isossa-Britanniassa. Vuonna 2024 Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa raportoitiin noin 1 600 tieliikennekuolemaa – määrä laski vain 1 % edellisvuoteen verrattuna.
Liikenneministeriön (Department for Transport) luvut kertovat lisäksi, että vaikka henkilövahinkoja sattuu eniten kaupunkialueilla, maaseudun teillä onnettomuudet johtavat useammin kuolemaan.
Vuonna 2024 noin 60 % tieliikennekuolemista tapahtui maaseututeillä, vaikka niillä kulki vain 45 % kokonaisliikenteestä. Moottoritiet puolestaan vastasivat vain 6 % kuolemantapauksista.
Liikenneturvallisuusjärjestö I AM Roadsmartin edustaja Nicholas Lyes kuvaa Claren vanhempien kuolemaan johtanutta ylinopeutta “äärimmäisen vakavaksi ja vaaralliseksi ajamiseksi, yhtenä pahimmista esimerkeistä pitkään aikaan”.
Hänen mukaansa erityisesti maaseututeiden turvallisuuteen tarvitaan lisää investointeja – muun muassa parempaan suunnitteluun, selkeämpään viitoitukseen ja fyysisiin nopeutta hillitseviin ratkaisuihin.
“Menetetty vuosikymmen” liikenneturvallisuudessa
Lyes arvioi, että liikenneturvallisuuden kehitys on jumittunut paikalleen.
“Tuntuu, että meillä on takana menetetty vuosikymmen. Vakavien onnettomuuksien ja kuolemien määrä on jäänyt käytännössä tasaiselle uralle. Emme näe merkittävää parannusta luvuissa”, hän sanoo.
Hänen mielestään yksi syy voi olla “koettu valvonnan puute”: jos kuljettajat eivät usko jäävänsä kiinni, nopeusrajoituksia ei oteta vakavasti. Samalla hän korostaa, että tarvitaan myös kokonaan uudistettu, ajantasainen kansallinen liikenneturvallisuusstrategia.
Hallitus on ilmoittanut julkaisevansa uuden tieliikenneturvallisuusstrategian vuoden loppuun mennessä. Liikenneministeriön edustajan mukaan hallitus on “sitoutunut vähentämään kuolemia ja loukkaantumisia teillä, ja tuleva Road Safety Strategy – ensimmäinen yli vuosikymmeneen – esittelee uusia toimenpiteitä ihmisten turvallisuuden parantamiseksi”.
“Ylinopeus ei ole pikku rike – se voi tuhota kokonaisia perheitä”
Claire puhuu BBC:lle uudessa kodissaan Lounais-Lontoossa. Hänen suuttumuksensa kuljettajaa kohtaan on yhä käsin kosketeltavaa.
“Se, että joku voi olla niin itsekäs, järkyttää minua edelleen”, hän sanoo.
Hän toivoo, että hänen tarinansa saa ihmiset miettimään tarkemmin omaa ajotapaansa.
“Tarvitsemme kulttuurimuutoksen siinä, miten suhtaudumme ylinopeuteen ja liikenneturvallisuuteen ylipäänsä”, Claire painottaa.
“Kun puhumme ylinopeudesta, se usein vähätellään. Ihmiset sanovat ‘voi ei, sain ylinopeussakon’ ja kohauttavat olkiaan – ikään kuin se olisi sosiaalisesti hyväksyttävää. Mutta ei sen pitäisi olla.”
Hänen mukaansa ihmiset eivät hahmota, kuinka pienestä ajasta voi seurata peruuttamatonta tuhoa.
“Muutama sekunti riittää. Minun elämäni on peruuttamattomasti muuttunut niiden sekuntien takia.”
“Ylinopeus, vaikka vain hetken, ei ole sen arvoista. Saavut määränpäähäsi viisi minuuttia myöhemmin – se ei ole mikään hinta verrattuna siihen, mitä voit menettää.”
Vastuullinen kuljettaja oppii virheestään – muut eivät saisi olla ratissa
Claire haluaa, että kuljettajat suhtautuvat vakavasti kaikkiin seuraamuksiin – olivat ne sitten sakkoja, huomautuksia tai valistuskursseja.
“Jos jäät kiinni ylinopeudesta ja joudut nopeusvalvontakurssille tai saat kolme pistettä ajokorttiisi, ota se todella vakavasti ja opi siitä”, hän sanoo.
“Ja jos et pysty oppimaan siitä, silloin sinun ei pitäisi olla ratissa.”
Hän uskoo, että asenteiden muutos on yhtä tärkeää kuin lainsäädäntö ja valvonta. Ylinopeuden pitäisi hänen mielestään olla sosiaalisesti yhtä tuomittavaa kuin rattijuopumuksen.
Talvi, liukkaus ja pysähtymismatkat – miksi nopeus on aina ratkaiseva
Kentin poliisin liikennepoliisiyksikön pääylikonstaapeli Craig West muistuttaa, että sääolosuhteet eivät poista kuljettajan vastuuta, vaan korostavat sitä.
“Muistutamme tienkäyttäjille, että pysähtymismatka kaksinkertaistuu märällä tiellä ja voi olla jopa kymmenkertainen lumella ja jäisellä kelillä. Ajakaa vastuullisesti, erityisesti talvisään saapuessa”, West sanoo.
Yhdistelmä liukasta tietä ja ylinopeutta on erityisen hengenvaarallinen – ja juuri siksi nopeusrajoitukset on asetettu keskimääräisen, ei täydellisen, kuljettajan mukaan. Jokainen lisäkilometri tunnissa kasvattaa törmäysenergiaa ja pidentää pysähtymismatkaa.
Kulttuurimuutosta tarvitaan myös Suomessa
Claren tarina on brittiläinen, mutta sen opetus koskee myös Suomea. Myös Suomessa maanteiden ja taajamien ylinopeudet ovat edelleen keskeinen riskitekijä kuolemaan johtavissa onnettomuuksissa, erityisesti pimeänä vuodenaikana ja liukkailla keleillä.
Liikenneturvallisuuden parantaminen ei ole vain poliisin, lainsäätäjien tai viranomaisten tehtävä – se on jokaisen kuljettajan vastuulla. Asenteet nopeusrajoituksia kohtaan, turvavälin pitäminen, keliin sopeutettu ajotapa ja muiden tielläliikkujien kunnioittaminen ratkaisevat sen, kuinka monta vastaavaa tarinaa joudumme tulevaisuudessa kuulemaan.
Samalla kun keskustelemme liikenneturvallisuudesta maanteillä, on hyvä muistaa, että nopeus ja riskienhallinta ovat keskiössä myös laajemmassa mittakaavassa. Esimerkiksi avaruuslentojen ja satelliittien turvallisuudessa on kyse samasta perusperiaatteesta: kun liikutaan suurilla nopeuksilla, pienikin virhe voi olla kohtalokas. Tästä näkökulmasta on kiinnostavaa, miten Intian Aditya-L1 -aurinkomissio ja Auringon aktiivisimman vuoden 2026 ennakointi korostavat tarkkaa suunnittelua ja riskien ennakointia – samoja periaatteita, joita tarvitsemme myös päivittäisessä liikenteessä.
Viesti, jonka Claire haluaa välittää, on yksinkertainen mutta painava: ylinopeus ei ole koskaan harmiton pikku rike. Se voi yhdellä ohikiitävällä hetkellä viedä hengen, rikkoa perheitä ja jättää pysyvän jäljen niille, jotka jäävät elämään.
Ei sisällä instagram post:eja
