Yoweri Museveni tavoittelee seitsemättä kautta – Ugandan pitkäaikaisen johtajan valta ja vastustus

Uganda on elänyt lähes neljä vuosikymmentä saman johtajan alaisuudessa. Yli 75 % ugandalaisista on alle 40-vuotiaita, eikä heistä yksikään ole nähnyt ketään muuta presidenttiä kuin Yoweri Musevenin. Aseellisen kapinan kautta vuonna 1986 valtaan noussut Museveni, nyt 81-vuotias, ei osoita merkkejä halukkuudesta väistyä.

Hänen kannattajansa korostavat pitkää rauhan kautta, talouskasvua ja suhteellista vakautta. Kriitikot taas näkevät hänen valtakautensa esimerkkinä siitä, miten Afrikan johtajat takertuvat valtaan: oppositiota on järjestelmällisesti heikennetty, riippumattomia instituutioita murennettu ja perustuslakia muokattu istuvalle presidentille sopivaksi.

Vallankumouksellisesta johtajasta vallassa pysymisen mestariksi

Yoweri Museveni syntyi vuonna 1944 Ankolessa, Länsi-Ugandassa, karjankasvattajaperheeseen. Hän varttui siirtomaavallan päättymisen ja Ugandan itsenäistymiskamppailun keskellä. Itsenäisyyttä seurasivat Milton Oboten ja Idi Aminin väkivaltaiset ja kaoottiset hallintokaudet, jotka muovasivat Musevenin poliittista ajattelua.

Oman syntymäpäivänsä hän kertoo oppineensa myöhään. Muistelmissaan hän kirjoitti: ”Meillä oli hengenvaarallisia haasteita, kuten laittomia teloituksia ja ryöstelyä… meillä ei ollut aikaa murehtia yksityiskohdista, kuten syntymäpäivistä.”

Vuonna 1967 Museveni lähti opiskelemaan taloustiedettä ja valtiotiedettä Dar es Salaamin yliopistoon Tansaniaan. Siellä hän solmi suhteita poliittisesti aktiivisiin opiskelijoihin eri puolilta Itä-Afrikkaa, mikä vahvisti hänen rooliaan alueellisessa vapautusliikeverkostossa.

Taistelu Idi Aminia ja Obotea vastaan

1970-luvulla Musevenin nimi nousi esiin, kun hän oli mukana perustamassa Front for National Salvation -liikettä, joka oli yksi kapinallisryhmistä, jotka Tansanian tuella kaatoivat Idi Aminin. Amin muistetaan erityisesti toisinajattelijoiden murskaamisesta ja Aasian yhteisön karkottamisesta Ugandasta. Hänen kahdeksanvuotisen valtakautensa aikana arviolta 400 000 ihmistä tapettiin.

Museveni kuvaili tuoreessa haastattelussa Idi Aminia ”tietämättömäksi” ja ”hieman šovinistiseksi”, ja katsoi tämän olleen ”osa siirtomaajärjestelmää”. Aminin kaatumisen jälkeen entinen presidentti Milton Obote palasi valtaan vaalien kautta, mutta Museveni väitti vaaleja vilpillisiksi eikä hyväksynyt tulosta.

Vuonna 1981 hän käynnisti sissisodan Oboten hallintoa vastaan. Viiden vuoden taistelujen jälkeen hänen liikkeensä, National Resistance Movement (NRM), valtasi vallan, ja Musevenista tuli Ugandan johtaja.

Talouskasvu, terveyskampanjat ja lännen suosikki

Musevenin alkuvuodet vallassa toivat Ugandaan huomattavan taloudellisen piristymisen. BKT kasvoi noin kymmenen vuoden ajan keskimäärin yli 6 % vuodessa. Peruskoulujen oppilasmäärä kaksinkertaistui, ja HIV-tartuntatasot laskivat merkittävästi presidentin johtaman Aids-vastaisen kampanjan ansiosta.

Näiden saavutusten myötä Musevenista tuli länsimaiden suosikki. Uganda nähtiin esimerkkinä Afrikan maasta, jossa sisällissodan runtelema valtio kääntyi vakauteen ja talouskasvuun. Samaan aikaan kuitenkin kasvoi huoli siitä, että hänellä ei ollut todellista aikomusta luopua vallasta.

Vuonna 1998 Musevenin maine kärsi, kun Uganda ja Ruanda tunkeutuivat Kongon demokraattiseen tasavaltaan tukeakseen kapinallisia, jotka pyrkivät kaatamaan maan hallituksen. Operaatio aiheutti laajaa tuhoa ja kärjisti kuvaa Ugandasta alueellisena voimankäyttäjänä.

”Afrikan ongelma on johtajat, jotka haluavat pysyä vallassa” – kunnes perustuslakia muutettiin

Vuonna 1986 julkaistussa esseekokoelmassa Museveni totesi: ”Afrikan yleinen ongelma ja erityisesti Ugandan ongelma ei ole kansa, vaan johtajat, jotka haluavat viipyä vallassa liian pitkään.” Tuolloin hän näyttäytyi miehenä, joka vastusti elinikäistä vallassa pysymistä.

Myöhemmät teot kertovat toista. Kun hän oli varmistanut asemansa voitettuaan viidennet presidentinvaalit, hän totesi BBC:lle: ”Emme usko [presidentin] kausirajoihin.” Jo vuotta myöhemmin perustuslaista poistettiin presidentin ikäraja, mikä avasi tien Musevenille jatkaa valtakauttaan mahdollisesti elinikäisesti.

Vuonna 2005 perustuslakia muutettiin toistamiseen, ja presidentin kausirajoitukset poistettiin kokonaan. Vuonna 2017 poistettiin myös yläikäraja presidenttiehdokkailta, mikä johti kaoottiseen istuntoon parlamentissa – kansanedustajat heittelivät tuoleja ja tappelivat salissa. Monien mielestä nämä muutokset rakensivat Musevenille institutionaalisen ”turvaverkon”, joka mahdollistaa vallassa pysymisen ilman todellista poliittista kilpailua.

Riippumattomien instituutioiden murentaminen

Musevenia on laajasti syytetty siitä, että hän on heikentänyt Ugandan keskeisten instituutioiden riippumattomuutta. Erityisesti oikeuslaitoksen on väitetty rekrytoineen niin sanottuja ”kaderituomareita”, joiden uskollisuus kohdistuu hallitukseen eikä lakiin.

Kun tuomioistuimet ovat uskaltaneet asettua hallitusta vastaan, seuraukset ovat olleet rajuja. Joulukuussa 2005 aseistautuneet turvallisuusjoukot tunkeutuivat pääkaupunki Kampalan korkeimpaan oikeuteen ja pidättivät uudelleen epäillyn kapinallisryhmän jäseniä, jotka oli juuri vapautettu maanpetossyytteistä. Tapaus jäi symboliksi siitä, miten oikeusvaltioperiaate voidaan ohittaa poliittisen tahdon tieltä.

Myös media on joutunut paineen alle. Päällisin puolin Ugandassa toimii monipuolinen ja elävä mediakenttä, mutta useita toimituksia on ratsattu, lähetyksiä keskeytetty ja toimittajia pidätetty. Kriittinen journalismi voi johtaa oikeusprosesseihin, ahdisteluun tai henkiseen pelotteluun.

Opposition järjestelmällinen heikentäminen

Yksi Musevenin vallassa pysymisen keskeisistä tekijöistä on ollut mahdollisten kilpailijoiden ”neutralointi”. Kun kävi selväksi, ettei presidentillä ole aikomusta luopua vallasta, monet hänen entiset liittolaisensa alkoivat irtautua ja perustaa omia poliittisia liikkeitään. Tämän jälkeen turvallisuusviranomaiset kohdistivat entistä enemmän huomiota näihin uusiin vastavoimiin.

Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on Kizza Besigye, opposition Forum for Democratic Change -puolueen johtohahmo ja Musevenin entinen lääkäri. Hän haastoi Musevenin ensimmäisen kerran vuoden 2001 vaaleissa. Sen jälkeen häntä on pidätetty ja syytetty toistuvasti, usein maanpetoksesta. Vuonna 2024 hän katosi mystisesti Nairobista, ja ilmaantui neljä päivää myöhemmin Ugandan sotilastuomioistuimeen. Hän on yhä vangittuna kiistämiensä maanpetossyytteiden vuoksi.

Viime vuosina poptähdestä poliitikoksi noussut Bobi Wine (Robert Kyagulanyi) on ollut näkyvin Musevenin haastaja. 43-vuotias oppositiojohtaja vetää puoleensa valtavia nuoria yleisöjä, mikä on tehnyt hänestä erityisen uhkaavan vallanpitäjille. Hänet on pidätetty, vangittu ja syytetty muun muassa maanpetoksesta – syytteet on sittemmin kerta toisensa jälkeen peruttu.

Vuoden 2021 vaalikampanjan aikana poliisi käytti kyynelkaasua ja ampui kohti Bobi Winen kannattajia väittäen heidän rikkoneen koronarajoituksia. YK:n raportin mukaan turvallisuusjoukot ovat kampanjoiden aikana käyttäneet ”tuliaseita ja kovia panoksia hajottaakseen rauhanomaisia kokoontumisia” sekä siepanneet opposition jäseniä tunnuksettomilla pakettiautoilla.

Tässä ilmapiirissä Museveni antoi synkän muistutuksen Ugandan kansalle: ”Yhdellä sotilaalla on mukanaan 120 luotia.” Samalla hän kuitenkin käski poliisia olemaan hakkaamatta opposition kannattajia ja käyttämään kyynelkaasua väkivallan sijaan – viesti, jota kriitikot pitävät kaksijakoisena.

Vakautta ja pakolaisia, mutta myös autoritaarisia piirteitä

Musevenin tukijat korostavat, että Uganda on nauttinut suhteellisesta vakaudesta hänen pitkän valtakautensa aikana. NRM-puolueen puhemies Emmanuel Lumala Dombo muistuttaa, että yli 1,7 miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaiden konflikteja Ugandaan.

”Neljäkymmentä vuotta sitten olimme yksi suurimmista pakolaisten viejämaista alueella”, Dombo sanoo BBC:lle. ”Nyt Uganda on Afrikan suurin pakolaisten vastaanottajamaa.” Ugandan avoin pakolaispolitiikka on tuonut maalle kansainvälistä kiitosta, vaikka resurssipaineet ovat samalla kasvaneet.

Hallitus on viime vuosina pyrkinyt vauhdittamaan ulkomaisia investointeja ja solminut sopimuksia muun muassa Kiinan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Arabiemiraattien kanssa. Museveni on asettanut tavoitteeksi, että Uganda nousisi keskituloiseksi maaksi vuoteen 2040 mennessä. Tämä linjaus muistuttaa monia muita globaalin etelän valtioita, joissa talouskasvun toivotaan vakauttavan poliittista järjestelmää – joskus demokratian kustannuksella.

Ugandan rooli alueellisessa turvallisuuspolitiikassa ja energiavirroissa tuo mieleen myös tapaukset, joissa suurvallat ovat puuttuneet raaka-aineisiin liittyviin kuljetusketjuihin. Esimerkiksi Yhdysvaltain toimet Venezuelan öljyyn liitettyä niin sanottua varjolaivastoa vastaan osoittavat, miten geopoliittiset intressit, turvallisuus ja talous kietoutuvat yhteen – ilmiö, josta myös Musevenin Uganda on ollut osa Itä-Afrikassa.

”Bazukulu” ja M7 – presidentti ja nuori enemmistö

Museveni näkee itsensä paitsi vakauden takaajana, myös nuorten sukupolvien ”kasvattajana”. Hän kutsuu nuoria kannattajiaan hellittelynimellä Bazukulu (lugandan kieltä, tarkoittaa ”lapsenlapsia”), ja he puolestaan puhuvat hänestä lempinimillä M7 tai Sevo.

Nuorten haastaja Bobi Wine on kuitenkin suunnilleen puolet Musevenin iästä, ja tämän suosio on pakottanut presidentin korostamaan omaa elinvoimaisuuttaan. Koronasulkujen aikaan vuonna 2020 Museveni julkaisi videon, jossa hän tekee punnerruksia kannustaakseen kansalaisia liikkumaan. Hän toisti tempun useaan otteeseen, muun muassa opiskelijoiden edessä.

Terveyttään hän on käsitellyt julkisuudessa usein. ”Olen ollut täällä kanssanne 40 vuotta. Oletteko koskaan kuulleet minun olleen sairaalassa? Paitsi kun minulla oli [koronavirus] 21 päivän ajan”, hän sanoi myöhään viime vuonna. Viesti on selvä: iästä huolimatta hän haluaa näyttäytyä toimintakykyisenä ja korvaamattomana johtajana.

Perhevaltion pelko ja mahdollinen vallanperimys

Musevenin ikääntyessä kriitikot pelkäävät, että Uganda on muuttumassa hänen perheensä läänitykseksi. Hänen vaimonsa Janet Museveni toimii koulutusministerinä, ja hänen poikansa, kenraali Muhoozi Kainerugaba, on armeijan ylipäällikkö. Vuonna 2024 Musevenin pojanpoika liittyi armeijaan, mitä on tulkittu merkkinä mahdollisen dynastian jatkumisesta.

NRM-puolue on sanonut hyvin vähän siitä, miten se aikoo hoitaa Musevenin seuraajakysymyksen. Silti spekulaatiot 51-vuotiaan kenraali Kainerugaban nousemisesta valtaan ovat vilkkaita. Mikäli näin tapahtuisi, se voisi vaarantaa Musevenin peräänkuuluttaman vakauden.

Kenraali Kainerugaba tunnetaan arvaamattomista ja provokatiivisista ulostuloistaan erityisesti sosiaalisessa mediassa. Hän on X-palvelussa muun muassa vitsaillut Kenian valtaamisesta, suututtanut Etiopian tukemalla Egyptiä maiden välisessä kiistassa ja myöntänyt pitäneensä Bobi Winen henkivartijaa vangittuna kellarissaan. Tällaiset lausunnot herättävät huolta siitä, millaista politiikkaa hän mahdollisena tulevana presidenttinä ajaisi.

Seitsemäs kausi näkyvissä – mitä seuraavaksi Ugandalle?

Tällä hetkellä, lähes neljän vuosikymmenen kokemuksella, Museveni on vakuuttunut siitä, että hän on matkalla kohti seitsemättä vaalivoittoaan. Uudenvuoden puheessaan hän kehotti ugandalaisia: ”Uganda on turvassa. Menkää ja äänestäkää. Ugandan NRM on pysäyttämätön.”

Uganda seisoo tienhaarassa. Toisella puolella on Musevenin kannattajien korostama vakaus, pakolaisten vastaanottamisen humanitaarinen maine ja talouskasvun lupaus. Toisella puolella ovat opposition, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten tarkkailijoiden varoitukset demokratian rapautumisesta, vallan periytymisestä ja ihmisoikeusloukkauksista.

Se, onnistuuko Uganda siirtymään kohti aidompaa vallanvaihtoa vai juurtuuko maahan entistä tiukempi perhevaltainen järjestelmä, määrittelee pitkälti Musevenin todellisen perinnön – ei vain hänen omien puheidensa, vaan nuorten ”Bazukulu”-sukupolvien näkökulmasta.

Ei sisällä instagram post:eja