Sukupolvi, joka etsii merkitystä
Lapsuuteni ei ollut erityisen iloinen, ainakaan läntisten standardien mukaan. Pääasiassa vietin nuoruusvuoteni kuunnellen aikuisten keskusteluita keittiössä, ruokasalissa, olohuoneessa – kuulostaako tutulta?
Tarinat isovanhemmilta
Vanhempieni ja isovanhempieni juttutuokioissa kuulin tarinoita menneisyydestämme. Nämä eivät olleet kiehtovia tarinoita. Ne eivät olleet inspiroivia. Ei, ne eivät olleet rohkaisevia. Mutta niiden tarkoitus ei ollutkaan viihdyttää, vaan opettaa.
Miksi nämä tarinat ovat tärkeitä?
Eikö lasten kuuluisi saada pitää hauskaa? Eikö elämän tarkoitus ole ilo, nautinto, hauskanpito? Miksi aikuiset ylikuormittavat nuoren mielen kertomalla kauhuja menneisyydestä? Miksi nykylasten pitäisi lukea ”Gulag Archipelago”, katsella ”Schindlerin lista”? Ne eivät ole hauskoja. Vasta myöhemmin, kun näin mitä lännelle tapahtui, ymmärsin miksi: jos emme kerro lastemme traagisista todellisuuksista, he toistavat ne.
Yllättyneisyys
Pidän tätä ajatellen, on yllättävää että ihmiset ovat yllättyneitä siitä, että Gen Z on löytänyt Osama Bin Ladenin ”Kirjeen Amerikalle” TikTokista ja muualta, ja että se on avannut heidän silmänsä Amerikan ”pahuudelle”. Mitä ihmiset odottivat tapahtuvaksi?
Näytä alkuperäinen artikkeli täällä.