Artemis II -tehtävän upeat Kuu-kuvat – tiedettä vai avaruusloman matkakuvia?

Nasa julkaisee tasaisena virtana häikäiseviä kuvia Kuusta ja Maasta Artemis II -kuulentonsa astronauttien ottamina. Sosiaalisessa mediassa miljoonia tykkäyksiä keräävät kuvat näyttävät Maapallon ja Kuun harvinaisista kuvakulmista, ennennäkemättömän tarkalla resoluutiolla.

Neljä astronauttia on matkalla kauemmas Maasta kuin yksikään ihminen sitten vuoden 1972. Kuvien dramaattisuus on kiistatonta – mutta kuinka paljon niillä on oikeasti tieteellistä arvoa, ja missä määrin ne ovat vain näyttäviä ”lomakuvia” avaruudesta?

Nasan strategia: tiede, politiikka ja yleisön hurmaaminen

Nasa tarvitsee amerikkalaisen yleisön tuen kalliille ja poliittisesti herkälle Artemis-ohjelmalle. Siksi 10 päivän mittaista lentoa lähetetään suorana, ja astronautit tekevät säännöllisiä videopäivityksiä, joissa he kuvailevat etenemistään innostunein ja voitonriemuisin sanankääntein.

Nasan mukaan miehistö on ollut niin haltioissaan ikkunasta avautuvasta Maapallon ja Kuun näytelmästä, että Orion-aluksen ikkuna likaantui, ja astronautit joutuivat saamaan lennonjohdolta yksityiskohtaiset ohjeet sen puhdistamiseen, jotta kuvien laatu säilyy.

Ensimmäistä kertaa digikamerat näin kaukana avaruudessa

Artemis II -lennolla on mukana ennätysmäärä kuvauslaitteita: Orion-aluksessa on yhteensä 32 kameraa ja tallennuslähetintä – 15 kiinteästi asennettua ja 17 miehistön käsikäyttöistä laitetta. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun digitaaliset kamerat viedään näin kauas avaruuteen.

Nasan mukaan astronautit käyttävät pääosin noin 10 vuotta vanhoja, mutta koeteltuja ja luotettavia laitteita: muun muassa Nikon D5 -järjestelmäkameroita, GoPro-toimintakameroita sekä älypuhelimia. Nasan virallinen Flickr-kuvavirta kertoo jokaisen julkaistun kuvan kohdalla, millä laitteella se on otettu – läpinäkyvyys lisää luottamusta ja ruokkii avaruusharrastajien kiinnostusta.

”Hello, World” – näyttävä, mutta ei tieteellisesti mullistava

Perjantaina maailma näki ensimmäisiä tuloksia miehistön intensiivisestä kuvaustyöstä. Yksi puhutuimmista otoksista on komentaja Reid Wisemanin ottama kuva, jonka Nasa otsikoi ”Hello, World”. Se ikuistettiin, kun alus oli lähes yhtä kaukana Maasta ja Kuusta: noin 228 500 kilometrin päässä Maasta ja 132 000 kilometrin päässä Kuusta.

Kuvassa näkyy kaksi revontulta samaan aikaan, kun Maapallo peittää Auringon ja planeetta Venus hehkuu kuvan alareunassa. Maapallo esiintyy ikään kuin ylösalaisin: vasemmalla näkyvät Sahara ja Iberian niemimaa, oikealla taas Etelä-Amerikan itäosa.

Kyseessä on poikkeuksellisen kaunis ja visuaalisesti vaikuttava otos – mutta tieteellisesti se ei tuo juuri mitään uutta. Nasa on jo vuodesta 2015 lähtien käyttänyt Deep Space Climate Observatory -satelliittia, jonka Earth Polychromatic Imaging Camera (EPIC) -kamera kuvaa Maata lähes miljoonan mailin (noin 1,5 miljoonan kilometrin) etäisyydeltä – siis paljon kauempaa kuin Artemis II.

Orientale-altaan kuva – ”historiaa tekevä” ihmiskatsojan näkökulma

Lauantaina Nasa julkaisi toisen voimakkaasti markkinoidun kuvan, tällä kertaa iskulauseella ”history in the making” – historiaa tehdään. Otoksessa näkyy Orientale-allas, valtava törmäyskraatteri Kuun etäpuolella. Tällä alueella Kuun kuori on paksumpi ja täynnä lukuisia törmäysjälkiä.

Kuvaluvun ajoitus ei ole sattumaa: se julkaistiin juuri ennen maanantain läheltä sivuavaa Kuun ohilentoa, jolloin miehistö kiertää Kuun salaperäisen etäpuolen ja käy vain noin 4 066 kilometrin päässä pinnasta.

Nasan mukaan kyseessä on ”ensimmäinen kerta, kun koko Orientale-allas on nähty ihmisen silmin”. Apollo-lennoilla astronautit eivät nähneet allasta kokonaisuudessaan kiertoratojen ja valaistusolosuhteiden vuoksi. Nasa korostaa nyt erityisesti ihmisen näköaistin merkitystä verrattuna pelkkiin robottitutkijoihin.

”Ihmisen silmät ja aivot ovat erittäin herkkiä hienovaraisille värin, tekstuurin ja muiden pintapiirteiden muutoksille”, Nasa perustelee. Tämän sanotaan voivan ”paljastaa uusia havaintoja ja tarjota vivahteikkaamman ymmärryksen Kuun pinnan ominaisuuksista”.

Astrofysiikan professori: arvo on taiteellinen, ei tieteellinen

Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita siitä, että Artemis II -kuvat mullistavat Kuu-tiedettä. Oxfordin yliopiston astrofysiikan professori ja BBC:n The Sky at Night -ohjelman juontaja Chris Lintott arvioi kuvien merkitystä avoimesti.

”Artemis-tehtävän ja sen miehistön kuvien arvo on taiteellinen, ei tieteellinen”, Lintott sanoo. Hänen mukaansa Kuuta – myös sen etäpuolta – on kartoitettu perusteellisesti jo Apollo-ohjelman ajoista lähtien erilaisten luotain- ja satelliittimissioiden avulla.

Vuonna 2023 Intia lähetti Chandrayaan-3-luotaimen, joka kuvasi yksityiskohtaisesti samoja alueita Kuun etäpuolella. Vuonna 2024 Kiinan Chang’e-6 -tehtävä haki ensimmäiset näytteet koskaan Kuun etäpuolelta, jatkona sille, että Kiina laskeutui alueelle jo vuonna 2019 ensimmäisenä maana maailmassa.

”Ellei jotakin poikkeuksellista tapahdu, Artemis-astronauteilla ei ole mitään varsinaisesti uutta löydettävää”, Lintott arvioi. ”On toki mahdollista, että he näkevät törmäysvälähdyksen, jos meteori osuu Kuun pimeälle puolelle, mutta sen pitäisi olla aika suuri.”

Jotta ilmiöistä olisi tieteellistä hyötyä, havaintoja pitäisi Lintottin mukaan tehdä järjestelmällisesti ja pitkäkestoisesti, mieluiten videokameroilla, ei vain tuijottamalla ulos ikkunasta. Hänen johtopäätöksensä on kuitenkin sovitteleva:

”Kuvat, jotka olemme jo saaneet, ovat kauniita, häikäiseviä ja ikonisia – ne on ottanut ihminen, ei robotti. Kyse on tutkimusmatkasta, ei kuutieteestä, ja se on ihan hyvä niin.”

Avaruuskisa, politiikka ja Nasan maine

Kun Nasa julkaisee näitä kuvia ja puhuu lennon tieteellisestä merkityksestä, taustalla on myös kovaa suurvaltapolitiikkaa. Yhdysvallat käy uutta avaruuskilpaa erityisesti Kiinan kanssa. Molemmat tavoittelevat kunnianhimoisesti asemaa ensimmäisenä maana, joka vie ihmiset takaisin Kuun pinnalle.

Onnistunut Artemis II -lento olisi vahva viesti siitä, että Yhdysvallat pitää ainakin toistaiseksi selkeää etumatkaa miehitetyissä kuulennoissa. Samalla Nasa pyrkii vahvistamaan asemaansa Yhdysvaltain poliittisessa päätöksenteossa aikana, jolloin liittovaltion tutkimus- ja tiedeviranomaiset ovat olleet kovien säästöpaineiden kohteena.

Nasa joutuu lisäksi todistamaan relevanssinsa tilanteessa, jossa yksityiset toimijat, kuten SpaceX, kehittävät raketteja ja alustoja ennennäkemättömällä vauhdilla. Artemis-ohjelma onkin yhtä aikaa tieteellinen, teknologinen, taloudellinen ja imagollinen hanke – ja upeat kuvat ovat tärkeä osa tätä julkisuusstrategiaa.

Kuvien voima: Earthrise ja uudet ikoniset hetket

Avaruushistorian tunnetuimpia valokuvia on Apollo 8 -lennon astronautin Bill Andersin vuonna 1968 ottama Earthrise-kuva, jossa Maapallo nousee Kuun horisontin takaa. Kuva teki Maasta pienen ja haavoittuvan näköisen, ja kylmän sodan jännitteiden keskellä se muistutti katsojia siitä, että jaamme lopulta yhden yhteisen planeetan.

Earthrise osoitti, että yksi voimakas kuva voi vaikuttaa siihen, miten ihmiset kokevat oman paikkansa maailmankaikkeudessa – ja sillä oli vaikutusta myös ympäristöliikkeen nousuun. Nasa toivoo nyt, että Artemis II tuottaa vastaavanlaisen symbolisen hetken 2000-luvulle: kuvan tai videon, joka jää pysyvästi ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.

Vaikka tieteellinen lisäarvo olisi rajallinen, kuvien emotionaalinen ja kulttuurinen merkitys voi olla valtava. Ne inspiroivat nuoria hakeutumaan luonnontieteiden ja tekniikan aloille, vahvistavat avaruusohjelmien julkista tukea ja muistuttavat jälleen, kuinka pieni ja ainutlaatuinen Maapallo on.

Artemis II -kuvat, turvallisuuskeskustelu ja ihmisen rooli tutkimuksessa

Artemis II -tehtävä nostaa esiin myös laajemman kysymyksen: miksi lähettää ihmisiä vaarallisiin ympäristöihin, jos robotit ja luotaimet voivat jo mitata, kartoittaa ja kuvata? Nasan vastaus korostaa ihmisen aisteja, tilannetajua ja kykyä tehdä intuitiivisia havaintoja – ja samalla se muistuttaa, että miehitetty avaruuslento on aina myös riskialtis.

Samankaltaista keskustelua käydään myös aivan toisenlaisissa yhteyksissä täällä Maassa, esimerkiksi voimakkaiden koirarotujen ja turvallisuusriskien ympärillä. Kun ihmisen ja teknologian, tai ihmisen ja eläimen, suhde muuttuu, joudutaan arvioimaan sekä hyötyjä että uhkia uudelleen. Tästä näkökulmasta on kiinnostavaa tarkastella myös XL bully -koirien hyökkäyksiä ja vaarallisten koirien tarhoja käsittelevää taustajuttua, jossa pohditaan ihmisen vastuuta ja riskien hallintaa aivan eri ympäristössä.

Lopulta – nautitaan matkasta ja kuvien kauneudesta

Artemis II -kuvat ovat ennen kaikkea tarinoita ihmisistä avaruudessa. Ne muistuttavat, että vaikka robottien ja satelliittien tuottama data on tieteelle korvaamatonta, ihmisellä on yhä ainutlaatuinen rooli tutkimusmatkailussa. Kuvien ensisijainen arvo onkin ehkä juuri siinä, että ne koskettavat meitä tunteiden tasolla ja saavat katsomaan tuttuja taivaankappaleita uusin silmin.

Vaikka tutkijat suhtautuvat niiden tieteelliseen uutuusarvoon pidättyväisesti, kuvat ovat jo nyt innoittaneet miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Siinä missä jotkut näkevät niissä vain näyttäviä matkakuvia, toiset näkevät niissä alkusoiton uudelle miehitetyille kuulennoille ja mahdollisesti myöhemmin myös Marsin tutkimukselle.

Siihen asti voimme seurata astronauttien matkaa, ihailla heidän välittämiään kuvia ja pohtia, mitä kaikkea seuraavat Artemis-lennot vielä tuovat tullessaan – tieteessä, teknologiassa ja ihmiskunnan yhteisessä mielikuvituksessa.

Ei sisällä instagram post:eja