Ellie Kildunne paljastaa: tunsin oloni todella yksinäiseksi rugbyn MM-kullan jälkeen
Englannin tähtipuolustaja Ellie Kildunne kertoo kokeneensa yllättävän tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteen heti rugbyn maailmanmestaruuden jälkeen. Red Roses -joukkueen takalinjojen johtohahmo oli yksi turnauksen kirkkaimmista tähdistä, mutta hurjan huipennuksen jälkeen arki iski vasten kasvoja.
26-vuotias Kildunne on pelannut Englannin paidassa kahdessa edellisessä naisten rugbyn MM-finaalissa. Viimeisimmässä turnauksessa hän lunasti ennakko-odotukset tehden näyttävän soolotryn Englannin voittoon päättyneessä finaalissa Kanadaa vastaan loppuunmyydyllä, 82 000 katsojan Allianz Stadiumilla syyskuussa.
Jättiyleisöstä arkeen – henkinen pudotus oli raju
Vain neljä viikkoa maailmanmestaruuden jälkeen Kildunne palasi seurajoukkue Harlequinsin riveihin. Vastassa oli Loughborough Lightning ja näyttämönä Twickenham Stoop, jossa ottelua seurasi 2 929 katsojaa – murto-osa MM-finaalin yleisöstä.
– Pelaat loppuunmyydyllä Allianzilla, olet juuri voittanut maailmanmestaruuden, ja seuraavassa hetkessä olet takaisin tien toisella puolella pelaamassa hyvin pienelle yleisölle. Siinä tuli sellainen pieni pudotus, että miksi teen tätä, Kildunne kuvailee BBC Sportille.
Hänen mukaansa rugby ei ole koskaan ollut pelkkää tulostaulua, vaan kyse on onnellisuudesta ja ihmisten inspiroimisesta jokaisessa tilassa, johon hän astuu. Silti odotukset itseä kohtaan ovat nousseet jatkuvasti.
– Jos pelaan mielestäni 8/10, tuntuu kuin olisin pelannut 2/10. Pidän itselleni todella korkeaa vaatimustasoa, jotta jaksan koko ajan pyrkiä paremmaksi, hän sanoo.
Yksinäisyys iski mestaruusjuhlien jälkeen
MM-turnauksen aikana Englannin joukkue eli tiiviisti yhdessä – harjoitteli, matkusti ja rentoutui. Kildunne kertoo viettäneensä illat usein joukkuekavereiden kanssa Guitar Hero -pelin äärellä. Kun turnaus päättyi ja arki alkoi, kontrasti oli raju.
– Menin siitä, että pelasin Guitar Heroa joka ilta joukkuekavereideni kanssa, siihen, että palasin yksin asumaan Readingiin. Yhtäkkiä olin vain, että vau, tunnen oloni todella yksinäiseksi, Kildunne myöntää.
Huipulta väistämättä seuraava henkinen notkahdus sai hänet pohtimaan, kenen kanssa näistä tunteista voisi puhua.
– Huippua seuraa luonnollisesti notkahdus. Siihen liittyy sekä hyviä että huonoja tunteita ja asioita, joista haluaisin puhua – mutta kenelle? Se sai minut arvostamaan entistä enemmän niitä hetkiä, jotka saan viettää ihmisten kanssa.
Urheilijoiden henkinen kuorma ja mestaruuksien jälkeinen tyhjyys on noussut viime vuosina yhä näkyvämmäksi puheenaiheeksi monissa lajeissa. Esimerkiksi suomalaisessa urheilussa ja populaarikulttuurissa on nähty vastaavia ilmiöitä, kun massiiviset yleisötapahtumat ja tempaukset, kuten Kouvolan torille droonilla lennätetty Janni Hussi -patsas, luovat hetkellisesti valtavan huomion – jota seuraa väistämättä hiljaisempi arki.
Paineet, aivotärähdys ja paluu huipulle
Vuoden 2024 World Rugby -gaalassa maailman parhaaksi naispelaajaksi valittu Kildunne piti tasonsa korkealla läpi viime vuoden, mutta kohtasi myös takaiskuja. Hän joutui jättämään väliin Englannin MM-puolivälierän Skotlantia vastaan kärsittyään aivotärähdyksen lohkovaiheen päätösottelussa Australiaa vastaan.
Wallaroosia vastaan pelattu ottelu oli Kildunnelle poikkeuksellisen vaikea: hän teki useita virheitä, jotka eivät ole hänelle tyypillisiä, ja joutui poistumaan kentältä pian toisen jakson alun jälkeen.
– Kun sain aivotärähdyksen, paineet kasvoivat heti. Pääsenkö takaisin? Ehdinkö välierään, vai vasta finaaliin? Meidän piti ensin nähdä, kuinka pitkälle etenemme turnauksessa, Kildunne muistelee.
Hän sanoo kuitenkin, ettei romahda paineen alla – päinvastoin.
– En murru paineessa, vaan nousen sen myötä. Se johtuu ihmisistä ympärilläni. Kyllä, varmaan minussa on myös jotain geneettistä, jotain aivoissa ja sydämessä, joka oudon paljon rakastaa tuollaista tilannetta, hän pohtii.
Kildunne palasi kentälle MM-välierässä Ranskaa vastaan ja vastasi epäilijöilleen kahdella maalilla, joista toinen oli jälleen näyttävä soolotry. Esitys pyyhki pois epäilyt hänen kunnostaan ja peli-ilostaan ennen finaalia.
Harlequins ja katse kohti kuudensia
Seurajoukkue Harlequins kamppailee tällä hetkellä tiukasti paikasta Premiership Women’s Rugby -liigan pudotuspeleissä. Joukkue on neljän pisteen päässä playoff-viivasta, ja Kildunne kertoo löytäneensä uudelleen sisäisen palonsa menestyä myös seuratasolla.
– Jouduin miettimään uudelleen, miten aion puskea itseäni sisältäpäin ja pysyä täysin fokusoituneena. Siitä tämä kausi on pitkälti koostunut, hän toteaa.
Joulukuussa Kildunne johdatti Harlequinsin voittoon Bristol Bearsista Allianz Stadiumilla – samalla areenalla, jossa hän voitti maailmanmestaruuden. Ottelussa nähtiin jälleen yksi hänen tunnusomaisista yksilösuorituksistaan, kun hän karkasi puolustukselta ja viimeisteli näyttävän maalin.
Kuudensien avausottelu Allianzilla – erikoislaatuinen paluu
Englannin naisten maajoukkue Red Roses avaa tämän vuoden Women’s Six Nations -turnauksensa kotiottelulla Irlantia vastaan Allianz Stadiumilla lauantaina 11. huhtikuuta. Ottelu alkaa kello 14.25 Suomen aikaa, ja sitä voi seurata suorana BBC One -kanavalla, iPlayerissa ja verkossa. BBC Radio 5 Live ja BBC Sounds tarjoavat radioseurannan, ja BBC Sportin verkkosivuilta ja sovelluksesta löytyy live-teksti sekä videokoosteita.
Otteluun on myyty jo yli 70 000 lippua, mikä vahvistaa Englannin naisten rugbyn hurjaa nousua. Kildunnelle paluu Allianz Stadiumille maajoukkueen paidassa on tunteikas.
– On todella erityistä päästä takaisin pelaamaan juuri siellä, missä voitimme maailmanmestaruuden. Stadion, yleisö ja tunnelma – ne ovat osa minua, hän sanoo.
Unelmana uusi MM-kulta ja mestaruus seurajoukkueessa
John Mitchellin valmentaman Englannin tavoitteena on napata jo kahdeksas peräkkäinen Six Nations -mestaruus. Kildunne katsoo kuitenkin vielä pidemmälle tulevaisuuteen – aina vuoden 2029 MM-kisoihin Australiaan saakka.
– Haluan edelleen olla maailman paras pelaaja ja jatkaa rugbyn pelaamista niin pitkään kuin mahdollista. Haluan voittaa vielä yhden maailmanmestaruuden. Haluan voittaa myös liigan mestaruuden. Minulla on vielä valtavasti tavoitteita, joista en ole luopumassa, Kildunne linjaa.
Kildunnella on jo 57 Englannin A-maaottelua tilillään, mutta hänen mukaansa matka on vasta alussa. Mestaruuden jälkeinen yksinäisyys on tehnyt hänestä entistä tietoisemman henkisestä hyvinvoinnistaan – ja siitä, kuinka tärkeää on pitää kiinni ihmisistä ympärillä.
– Se, että sain kokea sen tyhjyyden, on lopulta vahvistanut minua. Tiedän paremmin, miksi pelaan, keitä varten pelaan ja miten haluan kasvaa ihmisenä, hän kiteyttää.
Ei sisällä instagram post:eja
