Eteri Tutberidze palaa olympialavoille Valijeva-kohun jälkeen – kiistelty valmentaja taas parrasvaloissa
Venäläinen taitoluisteluvalmentaja Eteri Tutberidze on viime vuosien tunnetuimpia – ja kiistellyimpiä – nimiä kansainvälisessä taitoluistelussa. Kun hänen kylmäksi kuvailtu käytöksensä Kamila Valijevaa kohtaan Pekingin talviolympialaisissa 2022 nousi maailmanlaajuiseksi kohuksi, moni uskoi, ettei häntä enää nähtäisi olympialaisten suurimmalla näyttämöllä.
Neljä vuotta myöhemmin Tutberidze on kuitenkin takaisin Milan–Cortina 2026 -kisoissa. Paluu herättää vahvoja tunteita niin urheilumaailmassa kuin olympialiikkeen sisälläkin – osa puolustaa hänen oikeuttaan työhönsä, osa ei haluaisi nähdä häntä lähelläkään olympia-areenaa.
Peking 2022 ja Valijeva-kohu – mistä kaikki alkoi?
Pekingin talviolympialaisissa 2022 15-vuotias venäläistähti Kamila Valijeva oli ylivoimainen kultasuosikki. Kisojen keskellä paljastunut positiivinen dopingnäyte – sydänlääke trimetatsidiini – käynnisti kuitenkin valtavan kansainvälisen skandaalin, joka varjosti koko taitoluisteluturnauksen.
Kohu ei koskenut ainoastaan Valijevaa, vaan myös hänen taustajoukkojaan, etunenässä valmentaja Eteri Tutberidzeä. Kun Valijeva epäonnistui dramaattisesti vapaaohjelmassaan ja poistui jään laidalta kyynelissä, moni odotti lohduttavaa ja suojelevaa reaktiota valmentajaltaan. Sen sijaan Tutberidzen kerrottiin kysyneen oppilaaltaan: ”Miksi lopetit taistelemisen?”
IOC:n silloinen puheenjohtaja Thomas Bach kuvaili nähneensä tilanteessa ”valtavaa kylmyyttä” ja sanoi olleensa ”erittäin, erittäin järkyttynyt” valmentajan käytöksestä. Bachin mukaan näkemä ei lisännyt luottamusta Valijevan lähimpiin taustavoimiin – ei menneisyyden, eikä tulevaisuuden osalta.
Valijeva sai lopulta neljän vuoden kilpailukiellon, mutta Tutberidzeä tai muuta valmennustiimiä ei rangaistu. Wadan mukaan lasten doping on ”anteeksiantamatonta”, mutta toistaiseksi näyttöä valmennusryhmän suorasta osallisuudesta ei ole löytynyt riittävästi sanktioihin.
Takaisin olympialaisiin – uusi teinisensaatio valmennuksessa
Nyt tuo Bachin epäilemä tulevaisuus on koittanut: Tutberidze on jälleen olympialaisissa. Tällä kertaa hän liittyy erityisesti 18-vuotiaan Adeliia Petrosianin ympärillä käytävään keskusteluun. Petrosian edustaa kisoissa neutraalina urheilijana (AIN), sillä Venäjän joukkue on suljettu ulos Ukrainan sodan vuoksi.
Mielenkiintoista on, että Tutberidzeä ei ole virallisesti merkitty Petrosianin valmentajaksi kisojen mediaguidessa. Vielä ei ole varmaa, nähdäänkö hänet jään laidalla Petrosianin suoritusten aikana vai ei. Tästä huolimatta käytännössä kukaan taitoluistelupiireissä ei epäile, etteikö Tutberidze olisi ollut merkittävässä roolissa Petrosianin kehityksessä ja valmistautumisessa.
Petrosian on kolminkertainen Venäjän mestari, mikä on jatkanut Tutberidzen naisluistelijoiden hallintaa kotimaan kilpailuissa jo 11 vuoden ajan. Hän on myös ensimmäinen nainen, joka on onnistunut nelinkertaisessa loop-hypyssä kilpailussa. Viime kaudella loukkaantumiset ja virheet ovat kuitenkin häirinneet hänen nousuaan aivan maailman huipulle.
Virallinen rooli Georgian joukkueessa
Tutberidzen virallinen tehtävä Milan–Cortina 2026 -kisoissa liittyy Georgian taitoluistelumaajoukkueeseen. Hän toimii joukkueen valmentajana ja nähtiin Milano Ice Skating Arenalla joukkuekilpailussa seuraamassa pitkäaikaisen suojattinsa, Nika Egadzen, suorituksia.
Egadze on harjoitellut Tutberidzen alaisuudessa jo noin yhdeksän vuoden ajan. Hän voitti näyttävästi vuoden 2026 EM-kultaa Sheffieldissä, missä valmentajan ja oppilaan lämmin halauksensa palkintojenjaon jälkeen keräsi positiivista huomiota. Myös monet muut urheilijat puhuivat tuolloin Tutberidzestä arvostavaan sävyyn.
Milanossa tunnelma oli toisenlainen. Joukkuekilpailussa Egadze teki lyhytohjelmassaan kaksi varhaista virhettä epäonnistuttuaan kolminkertaisessa toe loop -yhdistelmässä. TV-kamerat poimivat samalla Tutberidzen hahmon jään laidalta – kädet ristissä, ilme sulkeutuneena.
Egadze onnistui paikkaamaan osan virheistään ja auttoi Georgian viidenneksi alkukilpailussa, mikä riitti finaalipaikkaan. Jään laidalla nähty halaus valmentajalta vaikutti kuitenkin etäiseltä. Kun Georgian joukkue odotti pisteitä, 11 luistelijaa ja taustahenkilöä istuivat lähes ilmeettöminä, vaikka monissa joukkueissa on tapana nauraa ja keventää tunnelmaa jopa putoamisen uhatessa.
Vapaaohjelmassa Egadze kamppaili entistä enemmän: kolmesta ensimmäisestä neljästä elementistä tuli miinuspisteitä, ja hän oli lähellä kaatua kolmoisakselissa. Tällä kertaa Tutberidze tyytyi taputtamaan suojattinsa kättä pisteiden tultua, eikä julkista ripitystä nähty, vaikka tulos – 154,79 pistettä – jäi 27 pistettä hänen kauden parhaastaan.
Jakautuneet mielipiteet: oikeus työhön vai moraalinen ongelma?
Tutberidzen läsnäolo Milanossa jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Kansainvälisen olympiakomitean (IOC) edustajat korostavat oikeudellista näkökulmaa: koska Tutberidzeä ei ole suoraan liitetty dopingrikkomuksiin eikä virallisia sääntöjä ole rikottu, hänellä on oikeus olla olympialaisissa.
IOC:n tiedottaja Mark Adams muistutti, että Pekingin jälkipyykissä tehtiin tutkinta, jossa ei löytynyt konkreettista näyttöä toimenpiteille yksittäistä henkilöä – kuten Tutberidzeä – vastaan. ”Jos aiot ryhtyä toimiin jotakuta vastaan, tarvitset todisteita, ja sen perusteella mitä olen kuullut, niitä ei ole”, Adams sanoi.
Maailman antidopingtoimisto Wadan puheenjohtaja Witold Banka on silti ilmaissut epämukavuutensa. Hän totesi, ettei tunne oloaan ”mukavaksi” Tutberidzen läsnäolon suhteen, vaikka myönsi, ettei oikeudellista perustaa sulkemiseen ole. Wadan mukaan päätös Tutberidzen akkreditoinnista Milan–Cortinaan ei ollut heidän tekemänsä.
Jyrkimmin Tutberidzen paluuta on kritisoinut muun muassa Britannian olympiavoittaja ja BBC:n asiantuntija Robin Cousins. Hänen mukaansa on ongelmallista, että kun joukkue – kuten Venäjä – on suljettu kisoista, joukkueen valmentaja voi silti työskennellä olympialaisissa.
”Minun mielestäni hänellä ei pitäisi olla mitään asiaa Milanoon”, Cousins totesi, viitaten sekä Venäjän joukkueen pannaan että valmentajan käytökseen Pekingissä. Hänen mukaansa valmentaja on luistelijalle tärkein ihminen, jolle annetaan täysi luottamus – eikä Pekingissä nähty kohtelu vastannut sitä, miten oppilasta tulisi kohdella.
Tutberidze-metodi: menestystä ja murtuneita tähtiä
Vain muutama viikko ennen Milan–Cortina -kisoja Venäjällä julkaistiin televisiodokumentti ”The Tutberidze Method”, joka ylistää valmentajan menestystä mitalisteja tuottavana valmennusguruna. Todellisuus hänen ympärillään on kuitenkin huomattavasti ristiriitaisempi.
Viimeisten kahden olympiadin aikana Tutberidzen naisluistelijat ovat hallinneet lajia: hänen suojattinsa ovat voittaneet kultaa ja hopeaa sekä Pyeongchangissa 2018 että Pekingissä 2022. Menestyksen taustalla on kuitenkin ollut suurta draamaa ja henkistä kuormaa.
Pekingissä 2022 olympiavoittaja Anna Shherbakova kertoi tunteneensa voiton hetkellä lähinnä ”tyhjyyttä”, kun Valijevan dopingkohun varjo peitti hänen saavutuksensa. Hopealle sijoittunut Alexandra Trusova puolestaan romahti henkisesti ja sanoi ennen mitaliseremoniaa, ettei haluaisi enää koskaan luistella.
Neljä vuotta aiemmin Pyeongchangissa ennakkosuosikki Jevgenia Medvedeva murtui kyyneliin, kun 15-vuotias harjoittelukaveri Alina Zagitova nappasi kultamitalin hänen nenänsä edestä. Useat entiset ja nykyiset valmennettavat ovat kuvanneet valmennusympäristöä äärimmäisen vaativaksi – toisille se on tie huipulle, toisille kestämätön painekattila.
Media- ja asiantuntijaraporttien mukaan Tutberidzen valmennusmalli nojaa siihen, että naisluistelijat huipentavat uransa ennen murrosikää, jolloin kehon muutokset eivät vielä vaikeuta äärimmäisen vaativaa tekniikkaa. Tämän seurauksena monet hänen tähdistään ovat kärsineet loukkaantumisista ja teknisen tason nopeasta laskusta jo hyvin nuorina.
Pekingin kohun jälkeen kilpailijoiden alaikärajaa nostettiin 15 vuodesta 17 vuoteen. Päätöstä perusteltiin muun muassa nuorten urheilijoiden suojelulla – ja se osui kipeästi juuri sellaiseen valmennusjärjestelmään, jossa huippu saavutetaan ja usein myös ohitetaan ennen täysi-ikäisyyttä.
Valijevan kohtalo ja valmentajan vastuu
Kamila Valijeva oli Pekingissä 2022 yksi taitoluistelun kirkkaimmista tähdistä, jonka tekninen kyvykkyys ja taiteellisuus lumosivat yleisöt ympäri maailman. Dopingrikkomuksen seurauksena hänet kuitenkin hyllytettiin ja myöhemmin määrättiin neljän vuoden kilpailukieltoon.
Valijevan taustajoukot ovat johdonmukaisesti väittäneet, että positiivinen testitulos johtui vahingossa saastuneesta ruokailuvälineestä, joka olisi altistunut hänen isoisänsä sydänlääkkeelle. Wada on puolestaan korostanut, että lasten doping on anteeksiantamatonta ja vaatinut vastuullisia tahoja tilille, mutta toistaiseksi valmennusryhmää ei ole sanktioitu.
Valijeva, nyt 19-vuotias, on vasta hiljattain palannut kilpajäille Venäjän sisäisissä kilpailuissa. Hän sijoittui kuudenneksi Venäjän hyppymestaruuskisojen välierissä tammikuussa 2026. Häntä ei enää valmenna Tutberidze, mikä symboloi tietyn aikakauden päättymistä – mutta ei valmentajan vaikutusvallan hiipumista.
Georgian joukkue paineessa – ja olympialaisten laajempi ilmapiiri
Georgian osalta kisat alkoivat muutenkin vaikeissa merkeissä, kun maan joukkue buuattiin näkyvästi San Siro -stadionilla avajaisissa. Taustalla on alueellisia ja poliittisia jännitteitä, jotka heijastuvat urheilun puolelle.
Kun tähän yhdistetään taitoluistelujoukkueen sisäinen paine ja Tutberidzen ristiriitainen julkisuuskuva, kokonaisuus on kaukana ihanteellisesta. Joukkueen ilmeettömyys ja jännittynyt tunnelma pisteitä odotettaessa voivat kertoa joko kurinalaisesta keskittymisestä – tai ilmapiiristä, jossa virheisiin ei ole varaa.
Italialainen yksinluistelija Daniel Grassl, joka siirtyi harjoittelemaan Moskovaan Tutberidzen ryhmään vuonna 2023, on kuvannut valmentajaa ”erittäin hyväksi”. Hänen mukaansa Tutberidze voi olla ”hieman kylmä”, mutta on ollut omille luistelijoilleen tukeva ja lämmin. Tämä alleviivaa sitä, että kokemus Tutberidzen valmennuksesta vaihtelee suuresti urheilijasta toiseen.
Mitä Tutberidzen paluu kertoo huippu-urheilusta?
Eteri Tutberidzen paluu olympialavoille Valijeva-skandaalin jälkeen kiteyttää monta urheilun ja olympialiikkeen peruskysymystä: missä kulkee valmentajan vastuun raja, miten nuoria urheilijoita suojellaan, ja milloin menestystä tavoitellaan liian kovalla hinnalla?
Yhtäällä on juridinen todellisuus: ilman riittävää näyttöä yksittäistä valmentajaa ei voida sulkea pois kilpailuista. Toisaalla taas on eettinen ja inhimillinen näkökulma, jossa Pekingissä nähdyt tilanteet ja urheilijoiden kertomukset kylmästä valmennuskulttuurista herättävät huolta.
Milan–Cortina 2026 -kisoissa jokainen Tutberidzen ele, reaktio ja urheilijan suorituksen jälkeinen hetki tullaan tutkimaan suurennuslasin alla. Valijevan tapaus ja venäläisten naisluistelijoiden lyhytkestoiset, mutta intensiiviset huippu-urat eivät katoa mielistä – ne luovat taustan, jonka varjossa myös uudet tähdet, kuten Petrosian, joutuvat luistelemaan.
Samalla kun taitoluistelu kamppailee oman tulevaisuutensa, sääntöjensä ja moraalinsa kanssa, urheilumaailma seuraa laajemmin, miten kansainväliset lajiliitot ja IOC suhtautuvat valmentajavastuuseen ja nuorten urheilijoiden suojeluun. Kysymykset eivät rajoitu yhteen lajiin tai yhteen valmentajaan – ne koskettavat koko huippu-urheilun rakennetta.
Olympialaisten draama kiinnostaa myös muiden lajien faneja
Taitoluistelun rinnalla myös muut lajit tarjoavat Milan–Cortina 2026 -kisoissa suuria tarinoita ja jännitteitä. Esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon ystäville on tarjolla oma jättiluokan spektaakkelinsa, sillä Super Bowl 60:n Patriots–Seahawks-ottelun ennakko, ennätykset, tähdet ja kohut kokoavat yhteen toisenlaisen huippu-urheilun draaman ja paineet. Yhteistä lajeille on se, että kulissien takana käydään usein kovempaa henkistä ja fyysistä taistelua kuin mitä katsoja koskaan näkee.
Ei sisällä instagram post:eja
