Haluavatko Yhdysvallat Venezuelan öljyn? Näin todelliset tavoitteet näkyvät taustalla
Venezuelan johtaja Nicolás Maduro väittää, että Yhdysvaltojen kasvava painostus johtuu yhdestä asiasta: Washington haluaa kaapata Etelä-Amerikan maan valtavat öljyvarat. Taustalla on kuitenkin monimutkaisempi kokonaisuus, jossa kietoutuvat yhteen politiikka, turvallisuus, talous ja energia.
Takavarikoitu öljytankkeri ja sotilaallinen painostus
Viimeisimpänä esimerkkinä kiristyneistä väleistä Yhdysvaltain armeija takavarikoi tällä viikolla öljytankkerin, jonka väitetään kuljettaneen Venezuelan öljyä Yhdysvaltain pakotteiden vastaisesti. Samalla Washington uhkasi ryhtyä toimiin myös muita vastaavia aluksia vastaan.
Takavarikko seurasi sarjaa sotilaallisia iskuja Venezuelan aluksia vastaan. Yhdysvallat väittää näiden olevan huumekauppaan kytkeytyviä veneitä. Presidentti Donald Trump on vaatinut Maduron eroamista ja syyttänyt tätä huumeiden ja rikollisten lähettämisestä Yhdysvaltoihin.
Onko Venezuelan öljy todella Yhdysvaltojen päätavoite?
Venezuelalla on arviolta 303 miljardia barrelia todettuja öljyvarantoja – enemmän kuin millään muulla maalla maailmassa. Silti maan nykyinen tuotanto on vain varjo entisestään.
Öljyntuotanto on romahtanut jyrkästi 2000-luvun alusta lähtien. Entisen presidentin Hugo Chávezin ja sittemmin Maduron hallinnon kiristettyä otetta valtion öljy-yhtiöstä PDVSA:sta kokeneet asiantuntijat ja insinöörit lähtivät joukolla. Tämä vaikutti suoraan tuotantokykyyn, ylläpitoon ja investointeihin.
Vaikka osa länsimaisista öljy-yhtiöistä – mukaan lukien yhdysvaltalainen Chevron – toimii yhä Venezuelassa, niiden toiminta on supistunut rajusti Yhdysvaltojen laajennettujen pakotteiden ja öljyvientiin kohdistuneiden rajoitusten vuoksi. Washingtonin tavoitteena on heikentää Maduron taloudellista elämänlankaa.
Pakotteet ovat kuristaneet investointeja ja infrastruktuuria
Yhdysvallat otti ensimmäiset merkittävät pakotteet käyttöön jo vuonna 2015 Barack Obaman hallinnon aikana, viitaten ihmisoikeusloukkauksiin Venezuelassa. Sittemmin pakotteita on laajennettu ja kiristetty.
Pakotteet ovat käytännössä katkaisseet Venezuelan pääsyn useisiin kriittisiin investointeihin, teknologiaan ja varaosiin, joita sen öljysektori kipeästi tarvitsee. Tämä on jättänyt maan öljyinfrastruktuurin rapistumaan.
Investecin hyödykepäällikkö Callum McPherson tiivistää ongelman: suurin haaste on infrastruktuuri – vanhentuneet laitokset, huonokuntoiset putkistot ja puutteellinen huolto.
Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) uusimpien arvioiden mukaan Venezuela tuotti marraskuussa noin 860 000 barrelia öljyä päivässä. Se on vain noin kolmannes siitä, mitä maa tuotti kymmenen vuotta sitten, ja alle 1 % maailman öljynkulutuksesta.
Liiketoimintamahdollisuus vai geopoliittinen vipuvarsi?
Osa Yhdysvalloissa on perustellut mahdollista interventiota Venezuelassa nimenomaan liiketoimintamahdollisuuksilla. Floridan republikaaniedustaja María Elvira Salazar totesi Fox Business -kanavan haastattelussa, että Venezuelasta tulisi yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille “kultakaivos”.
Hänen mukaansa yhdysvaltalaiset yritykset voisivat tulla maahan, korjata koko öljyinfrastruktuurin, putket, öljynporauslaitteet ja jalostusketjun. Ajatus on, että yksityinen pääoma ja teknologia palauttaisivat Venezuelan öljysektorin tuottokuntoon.
Trumpin oma retoriikka – kuten kampanjaslogan “drill, baby, drill” – tukee näkemystä, että hän haluaa lisätä öljyntuotantoa ja pitää polttoaineen hinnat amerikkalaisille matalina. Tämä luo helposti mielikuvan, että Venezuelan öljy olisi houkutteleva kohde.
Valkoisen talon virallinen linja: huumeet ja Maduron laillisuus
Venezuelan osalta Valkoinen talo on kuitenkin korostanut toisia painotuksia. Hallinnon mukaan keskiössä ovat huumekaupan torjunta ja Maduron hallinnon koettu epälegitiimiys.
Kun Valkoisen talon lehdistösihteeri Karoline Leavittilta kysyttiin, onko Yhdysvaltain alueellinen kampanja enemmän kyse huumeista vai öljystä, hän vastasi hallinnon olevan huolissaan “monista asioista”. Hän kuitenkin korosti, että laittoman huumevirran pysäyttäminen Yhdysvaltoihin on “ykkösprioriteetti”.
Think tank -järjestö Center for Strategic and International Studiesin energia- ja turvallisuusasiantuntija Clayton Siegle sanoo ottavansa nämä julkilausumat pitkälti nimellisarvona. Hän viittaa myös siihen, että alueella on pitkään ollut vahva kiinnostus, erityisesti keskeisillä poliittisilla toimijoilla, kuten ulkoministeri Marco Rubiolla.
Siegle toteaa, ettei ole nähnyt riittävää näyttöä siitä, että öljy olisi Yhdysvaltain tavoitteiden ehdoton ydin – vaikka se onkin tärkeä osa kokonaisuutta.
Chevron ja muut öljy-yhtiöt Venezuelassa
Yhdysvaltalaisista öljy-yhtiöistä vain Chevron on yhä merkittävästi aktiivinen Venezuelassa. Se sai vuonna 2022 erityisluvan jatkaa toimintaansa maassa presidentti Joe Bidenin hallinnon aikana, pakotteista huolimatta.
Trumpin hallinto on sittemmin jatkanut Chevronin poikkeuslupaa, mutta samalla se on poistanut vastaavia vapautuksia muilta yhtiöiltä, kuten espanjalaiselta Repsolilta. Tavoite on ollut rajoittaa Maduron hallinnolle virtaavia tuloja.
Tällä hetkellä Chevron tuottaa arviolta noin viidenneksen Venezuelan öljystä. Asiantuntijoiden mukaan juuri Chevron ja muut vastaavat yhtiöt olisivat parhaassa asemassa hyötymään, mikäli Yhdysvallat löysentäisi pakoterajoituksiaan ja avaisi ovia laajemmalle yhteistyölle.
Miksi Venezuelan raskas öljy kiinnostaa Yhdysvaltoja?
Yhdysvaltain Meksikonlahden rannikon jalostamot ovat perinteisesti suosineet raskaampaa raakaöljyä, jollaiseksi myös Venezuelan öljy luokitellaan. Raskas öljy on usein halvempaa, mutta vaatii kehittyneempää jalostusteknologiaa – mikä tekee siitä jalostajille potentiaalisesti hyvin kannattavaa.
Öljyanalyytikko Matt Smith (Kpler) muistuttaa, että Venezuelan tuotannon lasku ja pakotteet ovat viime vuosina aiheuttaneet merkittäviä haasteita yhdysvaltalaisille jalostamoille. Raskaasta raakaöljystä on ollut niukkuutta, mikä on heikentänyt jalostamoiden marginaaleja.
Smithin mukaan Yhdysvaltain jalostamot olisivat innokkaita ostajia Venezuelan öljylle, vaikka ne eivät osallistuisikaan suoraan tuotantoon tai kenttäinvestointeihin. Tämä tekee Venezuelasta houkuttelevan potentiaalisen kauppakumppanin, mikäli poliittiset esteet poistuisivat.
Voisiko Venezuelan öljy todella laskea Yhdysvaltain polttoainehintoja?
Lyhyellä aikavälillä Venezuelan nykyinen tuotantotaso on liian matala, jotta se voisi merkittävästi vaikuttaa maailmanmarkkinahintoihin tai Yhdysvaltojen polttoainekustannuksiin. 860 000 barrelia päivässä on pieni osuus globaalista kysynnästä.
Venezuelan öljyteollisuuden palauttaminen entiseen loistoonsa olisi valtava urakka. Konsulttiyhtiö Wood Mackenzien raportin mukaan parempi johtaminen ja maltilliset lisäinvestoinnit voisivat nostaa Venezuelan tuotannon noin kahteen miljoonaan barreliin päivässä parissa vuodessa. Tämä olisi merkittävä hyppäys, mutta sekin jäisi selvästi aiemmista huippulukemista.
Asiantuntijat varoittavat, että huomattavasti suurempi tuotannon kasvu vaatisi kymmeniä miljardeja dollareita investointeja ja jopa vuosikymmenen pitkäjänteistä työtä. Lisäksi poliittinen epävarmuus, heikko oikeusvaltiokehys ja maan Opec-jäsenyys voivat jarruttaa investointihalukkuutta.
Opec, energiamurros ja investointiriskit
Venezuela on Opecin jäsen, mikä tarkoittaa, että sen tuotantoa säädellään osana laajempaa kartellistrategiaa. Tämä voi rajoittaa sitä, kuinka nopeasti ja kuinka paljon maa voisi lisätä tuotantoaan, vaikka infrastruktuuri ja investoinnit sen mahdollistaisivat.
Toinen keskeinen kysymys liittyy öljyn pitkän aikavälin kysyntänäkymiin. Capital Economicsin ilmasto- ja hyödyke-ennusteista vastaava ekonomisti David Oxley muistuttaa, että öljyn kysyntä ei romahda yhdessä yössä, mutta se ei myöskään kasva entiseen tapaan.
Oxleyn mukaan öljyn kysynnän kasvu pysyy vaimeana tulevina vuosina ja alkaa todennäköisesti laskea 2030-luvun lopulla, kun energiamurros, sähköautot ja uusiutuva energia etenevät. Tämä saa sijoittajat pohtimaan, kannattaako Venezuelan kaltaiseen korkeariskiseen kohteeseen sitoa kymmeniä miljardeja pitkällä aikavälillä.
Mahdolliset sijoittajat joutuvat kysymään itseltään: onko riski–tuotto-suhde riittävän houkutteleva, jos öljyn kysyntä alkaa laskea samaan aikaan, kun Venezuelan tuotanto saataisiin vasta kunnolla ylös?
Mitä tapahtuisi, jos Maduro syrjäytettäisiin?
Vaikka Maduro syrjäytettäisiin tai Yhdysvallat purkaisi merkittävän osan pakotteista, mikään ei takaa, että länsimaiset öljy-yhtiöt ryntäisivät Venezuelaan. Pitkän aikavälin poliittinen vakaus, omistusoikeuksien turva ja selkeä lainsäädäntö ovat olennaisia, ennen kuin yksityinen pääoma sitoutuu mittaviin investointeihin.
Oxley korostaa, että öljysektorin elvyttäminen vaatisi “paljon, paljon investointeja – varmasti miljardeja dollareita”. Iskulause “drill, baby, drill” kuulostaa houkuttelevalta poliittisessa puheessa, mutta yksityiset yhtiöt tulevat mukaan vain, jos projektit ovat kannattavia ja riskit hallittavia.
Yhdysvaltain strategia: turvallisuus, vaikutusvalta ja energia
Yhdysvaltojen Venezuelan-politiikassa kietoutuvat yhteen useat tavoitteet: alueellinen turvallisuus, huumekaupan vastainen taistelu, demokratian ja ihmisoikeuksien retorinen edistäminen sekä energiapoliittiset ja taloudelliset intressit. Öljy on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta se ei yksin selitä Washingtonin toimia.
Tilanne muistuttaa osittain muidenkin maiden strategisia kiistoja, joissa luonnonvarat, geopoliittinen asema ja sisäpoliittinen paine sekoittuvat. Esimerkiksi urheilun ja politiikan rajapinnassa on nähty vastaavaa symbolista kamppailua, josta kertoo myös artikkeli Michael Vaughan ruoskii Englantia: taistelutahto katosi Ashes-testin kolmantena päivänä, jossa käsitellään henkistä kovuutta ja tahtotilaa – teemoja, jotka toistuvat myös suurvaltojen välisessä valtapelissä.
Lopulta kysymys “haluaako Trump Venezuelan öljyn” on liian yksinkertaistava. Öljy on merkittävä palkinto, mutta samalla se on kallis, riskialtis ja aikaa vievä projekti. Yhdysvaltojen todelliset tavoitteet muodostuvat mosaiikista, jossa energia, politiikka ja turvallisuus ovat kaikki keskeisiä palasia.
Ei sisällä instagram post:eja
