Iranin naisten jalkapallojoukkueen pelaajan turvapaikkapäätös muuttui Australiassa – mitä kulisseissa tapahtui?
Yksi Iranin naisten jalkapallodelegaation jäsenistä, joka oli aiemmin päättänyt jäädä Australiaan, on muuttanut mielensä ja päättänyt palata muun joukkueen mukana. Tapauksen ympärillä käyty keskustelu paljastaa, kuinka kovan paineen alla iranilaiset urheilijat voivat toimia, kun kyse on turvapaikasta, turvallisuudesta ja mahdollisista seurauksista kotimaassa.
Pelaaja perui oleskelupäätöksensä viime hetkellä
Australian maahanmuuttoministeri Tony Burke kertoi parlamentille keskiviikkona, että yksi kahdesta joukkueen jäsenestä – toinen pelaaja ja toinen taustahenkilö – oli ensin hyväksynyt tarjouksen jäädä maahan, mutta muutti päätöstään keskusteltuaan joukkuekavereidensa kanssa.
Burken mukaan nainen oli puhunut sellaisten joukkuetovereiden kanssa, jotka olivat jo päättäneet palata Iraniin. Näiden keskustelujen jälkeen hän vetäytyi aiemmasta päätöksestään ja ilmoitti haluavansa lähteä muiden mukana.
Australian viranomaiset korostivat, että päätös tarkistettiin huolellisesti: virkamiehet varmistivat, että kyseessä oli aidosti hänen oma ratkaisunsa, ja että kaikki keskeiset kysymykset käytiin läpi tulkin avulla ja ilman ulkopuolista painostusta.
Yhteys Iranin suurlähetystöön nosti turvallisuushuolta
Burke paljasti, että joukkuekaverit ja valmentaja olivat neuvoneet pelaajaa ottamaan yhteyttä Iranin suurlähetystöön ja järjestämään noudon. Tällä oli kuitenkin vakava seuraus: suurlähetystö sai samalla tietoonsa myös niiden iranilaisten sijainnin, jotka olivat päättäneet jäädä Australiaan ja hakea suojelua.
Ministeri kertoi antaneensa välittömästi määräyksen siirtää nämä henkilöt toiseen, turvalliseen paikkaan. Hänen mukaansa toimenpiteet toteutettiin kiireellisesti, jotta heidän turvallisuutensa ei vaarantuisi.
Seitsemälle naiselle humanitaariset viisumit – osa päätti palata
Osa Iranin naisten jalkapallojoukkueen delegaatiosta sai Australiassa turvapaikan ja humanitaariset viisumit sen jälkeen, kun oli herännyt huoli heidän turvallisuudestaan. Huoli kiihtyi erityisesti sen jälkeen, kun pelaajat jättivät laulamatta Iranin kansallislaulun Aasian Cupin ottelussa Etelä-Koreaa vastaan.
Viidelle pelaajalle myönnettiin ensin humanitaariset viisumit ja heidät siirrettiin poliisin toimesta turvaan. Myöhemmin vielä kaksi joukkueen jäsentä – pelaaja Mohaddeseh Zolfi ja taustahenkilö Zahra Soltan Meshkeh Kar – erotettiin muusta ryhmästä hotellilla Gold Coastilla, kun he ilmaisivat halunsa jäädä Australiaan. Heidät siirrettiin Brisbaneen poliisin tiloihin.
Burken mukaan kaikki naiset, jotka päättivät jäädä, oli tarkoitus nopeutetusti ohjata pysyvään oleskelulupaan Australian humanitaarisen viisumiohjelman kautta. Ohjelma tarjoaa pysyvän suojelun pakolaisille ja humanitaarista apua tarvitseville, ja sen puitteissa viisumin saajat voivat asua, työskennellä ja opiskella maassa pysyvästi.
Tarjous jäädä esitettiin myös lentokentällä
Ministerin mukaan suurimmalle osalle muusta delegaatiosta toistettiin mahdollisuus jäädä Australiaan vielä Sydney Kingsfordin Smithin lentokentällä tiistai-iltana, ennen heidän lähtöään. Paikalla oli huomattava poliisivahvuus, jotta pelaajat voitiin erottaa valvojistaan ja keskustella viranomaisten kanssa kahden kesken, tulkin avulla.
Pelaajille tarjottiin mahdollisuus soittaa perheilleen ennen päätöksen tekoa. Yksikään heistä ei lopulta hyväksynyt tarjousta jäädä, vaikka yhden kerrottiin nousseen koneeseen viime hetkellä pitkien perhepuheluiden jälkeen. Burke korosti, että päätökset tehtiin ilman painostusta ja että jokainen sai valita itse, jääkö vai lähteekö.
Osa matkaseurueesta – todennäköisesti Iranin hallintoa edustaneet valvojat eli niin kutsutut minders – ei ministerin mukaan saanut tarjousta jäädä. Burke kommentoi, että ”on joitakin, joiden lähtöä Australiasta en sure”.
Australialais-iranilainen yhteisö tuki pelaajia
Joukkue saapui Gold Coastilta Sydneyyn tiistai-iltana. Lentokentälle kokoontui australialais-iranilaisia tukijoita, jotka pyrkivät rohkaisemaan pelaajia jäämään ja vastustivat heidän palauttamistaan Iraniin. Aktivistien mukaan osa pelaajista oli elein ja viestein ilmaissut tarvitsevansa apua.
Paikallisen median mukaan vähintään yksi henkilö kieltäytyi nousemasta myöhemmälle lennolle, joka oli matkalla Malesian kautta Iraniin. Toisaalta jotkut pelaajista, jotka liikkuivat saattajien kanssa, kertoivat toimittajille haluavansa palata kotimaahansa.
Myöhemmin viisi ensimmäisenä viisumin saanutta naista – Fatemeh Pasandideh, Zahra Ghanbari, Zahra Sarbali, Atefeh Ramazanzadeh ja Mona Hamoudi – siirrettiin poliisin toimesta salaiseen, turvalliseen sijaintiin. BBC:n mukaan heidän poistuttuaan osa joukkueen valvojista juoksi hotellissa etsien heitä, mikä korostaa jännitteitä joukkueen ja virallisten edustajien välillä.
Kansainvälinen huomio ja poliittinen paine
Iranin naispelaajien kohtalo sai suuren huomion myös kansainvälisellä tasolla. Australian pääministeri Anthony Albanese sanoi tiistaina, että australialaiset ovat ”liikuttuneet näiden rohkeiden naisten tilanteesta” ja että heidän tulisi tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi Australiassa.
Asia nousi esille myös Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump vaati Truth Social -alustallaan, että Australia antaisi naisille turvapaikan, ja lisäsi, että Yhdysvallat olisi valmis ottamaan heidät, mikäli Australia ei niin tekisi. Pian tämän jälkeen Trump väitti puhuneensa Albanesen kanssa ja totesi, että ”viisi on jo turvassa ja loput ovat tulossa perässä”.
Samalla Yhdysvaltain virallinen politiikka turvapaikka-asioissa on kiristynyt: edellinen hallinto jäädytti monet turvapaikkapäätökset ja lopetti maahanmuuttoviisumien myöntämisen useiden maiden, mukaan lukien Iranin, kansalaisille. Viime vuonna Yhdysvalloista karkotettiin kaksi iranilaisryhmää, joiden joukossa kerrottiin olevan myös ihmisiä, joiden turvapaikkahakemukset oli hylätty sekä HLBTQ+-yhteisön jäseniä, joita voi Iranissa odottaa vakava oikeudellinen ja sosiaalinen vaino.
Mahdolliset seuraukset Iranissa huolestuttavat
On epäselvää, millaisia seurauksia joukkueen jäsenet ja heidän perheensä voivat kohdata Iranissa, erityisesti ne, jotka jättivät aluksi kansallislaulun laulamatta. Iranin valtiollisessa mediassa esiintynyt konservatiivinen kommentaattori leimasi pelaajat ”sodanajan pettureiksi” ja vaati heille ankaria rangaistuksia.
Myöhemmissä Aasian Cupin otteluissa joukkue lauloi kansallislaulun, mikä on herättänyt epäilyjä siitä, että hallituksen edustajat olisivat painostaneet pelaajia. Monet kriitikot uskovat, että pelaajat pakotettiin laulamaan, jotta Iranin viranomaiset voisivat osoittaa ulospäin joukkueen ”lojaalisuutta”.
Tilanne muistuttaa laajemmin siitä, miten autoritaariset hallinnot pyrkivät kontrolloimaan paitsi kansalaisiaan, myös urheilijoita ja kulttuurivaikuttajia maan rajojen ulkopuolella. Vastaavanlaista poliittista ja oikeudellista jälkipuintia on nähty myös muissa tapauksissa, joissa valtiollisen väkivallan tai terrorismin uhrit ovat hakeneet oikeutta ulkomaisissa tuomioistuimissa, kuten IRA:n pommi-iskujen uhrien siviilikanteessa Gerry Adamsia vastaan Lontoossa.
Urheilijat poliittisen paineen puristuksessa
Iranin naisten jalkapallojoukkueen tapaus on vain yksi esimerkki siitä, miten urheilijat joutuvat poliittisen paineen ja turvallisuusuhkien keskelle. Useat iranilaiset urheilijat ovat viime vuosina raportoineet painostuksesta, uhkailusta ja suorasta valvonnasta kansainvälisten kilpailujen yhteydessä.
Australiassa viranomaiset painottivat, että jokaisella pelaajalla oli aito mahdollisuus hakea suojaa ilman valvojien läsnäoloa. Samalla kuitenkin tiedostetaan, että pelko perheen kohtalosta, epävarmuus tulevaisuudesta ja epäluottamus viranomaisiin voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, uskaltavatko ihmiset jäädä vai eivät.
Tapauksen ympärillä käyty keskustelu nostaa esiin myös laajemman kysymyksen: missä määrin länsimaat pystyvät ja ovat valmiita suojelemaan autoritaarisista maista tulevia urheilijoita ja delegaatioiden jäseniä, kun nämä ilmaisevat halunsa paeta poliittista vainoa tai ihmisoikeusloukkauksia.
Ei sisällä instagram post:eja
