Jalkapallon ”Picasso” John Robertson kuoli 72-vuotiaana – Nottingham Forestin eurooppalainen legenda
Skotlantilainen jalkapallolegenda John Robertson, jota ikoninen manageri Brian Clough kutsui aikoinaan ”pelimme Picassoksi”, on kuollut 72 vuoden iässä. Robertson muistetaan erityisesti Nottingham Forestin ja Skotlannin maajoukkueen luovana laitapelaajana, joka nousi eurooppalaiselle huipulle 1970- ja 1980-luvuilla.
Euroopan valloitus Nottingham Forestissa
John Robertsonin ura huipentui Nottingham Forestissa, jossa hänestä tuli yksi seuran kaikkien aikojen tärkeimmistä pelaajista. Hän ratkaisi Euroopan Cupin finaalin vuonna 1980, kun Forest voitti Hampurin 1–0. Ottelun ainoa maali syntyi Robertsonin tarkasta sijoituksesta, joka sinetöi seuran toisen peräkkäisen Euroopan Cupin voiton.
Vuotta aiemmin, vuonna 1979, Robertson oli jo ollut ratkaisevassa roolissa, kun Nottingham Forest voitti Malmön. Tällä kertaa hän ei viimeistellyt itse, vaan antoi laadukkaan keskityksen, josta Trevor Francis puski voittomaalin. Kahdessa peräkkäisessä Euroopan Cupin finaalissa Robertson oli siis joko maalintekijänä tai maalisyöttäjänä – asema, joka sementoi hänen paikkansa eurooppalaisessa jalkapallohistoriassa.
Forestissa Robertson voitti myös Englannin 1. ja 2. divisioonan mestaruudet, Uefa Super Cupin, kaksi Liigacupia, vuoden 1978 FA Charity Shieldin sekä Anglo-Scottish Cupin. Hänestä tuli Cloughin valmennuksessa joukkueen luova moottori vasemmalla laidalla, joka pystyi toistuvasti murtamaan vastustajien puolustuksia syötöillään ja viimeistelyllään.
Skotlannin maajoukkueen luova voima
Skotlannin maajoukkueessa John Robertson pelasi 28 A-maaottelua ja teki useita tärkeitä maaleja. Yksi hänen uransa tunnetuimmista hetkistä oli voittomaali Englantia vastaan vuonna 1981, perinteikkäässä maaottelussa, jossa panos oli aina enemmän kuin vain pisteet.
Robertson viimeisteli myös maalin vuoden 1982 MM-kisoissa, kun Skotlanti kohtasi Uuden-Seelannin. Hänen panoksensa suurturnauksessa vahvisti entisestään hänen mainettaan teknisenä, pelinäkemystä omaavana laitapelaajana, joka pystyi ratkaisemaan otteluita korkeimmalla tasolla.
Brian Cloughin muodonmuutos: ”roskaisesta hukasta Picassoksi”
John Robertsonin tarina on myös kertomus poikkeuksellisesta muutoksesta. Ennen Brian Cloughin saapumista Nottingham Forestiin vuonna 1975 Robertson oli siirtolistalla ja kaukana seuran avainpelaajan roolista. Clough kuvaili häntä myöhemmin sanoilla ”rähjäinen, huonokuntoinen, välinpitämätön ajanhukkaa”, mutta lisäsi, että hänestä tuli yksi ”parhaista pallon toimittajista, joita olen koskaan nähnyt – yhtä hyvä kuin brasilialaiset tai italialaiset”.
Cloughin luottamuksen ja vaatimustason myötä Robertsonista kasvoi joukkueen selkäranka. Hän pelasi peräti 243 peräkkäistä ottelua joulukuun 1976 ja joulukuun 1980 välillä – suoritus, joka kertoo sekä fyysisestä kestokyvystä että valmentajan horjumattomasta luottamuksesta. Vuoden 1978 Liigacupin finaalin uusintaottelussa Robertson viimeisteli voittomaalin rangaistuspotkusta, kun Nottingham Forest kaatoi Liverpoolin.
Forestin kapteeni John McGovern kuvaili myöhemmin joukkuetoveriaan vertauksella, joka jää elämään: Robertson oli ”kuin Ryan Giggs, mutta kahdella hyvällä jalalla, ei yhdellä – ja vielä enemmän kykyä”. Tämä ylistys tiivistää sen, miten korkealle häntä arvostettiin omana aikanaan.
Varhainen ura ja nousu huipulle
John Robertson syntyi Viewparkin alueella North Lanarkshiressa Skotlannissa. Juniorivuosinaan hän edusti Drumchapel Amateurs -seuraa ja Skotlannin nuorisomaajoukkueita, joissa hänen taitonsa huomattiin varhain. Toukokuussa 1970 hän liittyi Nottingham Forestiin ja debytoi saman vuoden aikana.
Alku Forestissa ei ollut helppo, mutta Cloughin ja apuvalmentaja Peter Taylorin johdolla Robertsonin ura kääntyi jyrkkään nousuun. Hänestä tuli nopeasti yksi Englannin liigan pelätyimmistä laitapelaajista, joka tunnettiin erityisesti tarkasta vasemmasta jalastaan, rytminvaihdoksistaan ja kyvystään löytää joukkuetoveri oikealla hetkellä.
Siirto Derbyyn ja uran hiipuminen
Vuonna 1983 Robertson siirtyi Derby Countyyn – siirtoon, joka aiheutti kitkaa Brian Cloughin ja hänen entisen apulaisensa Peter Taylorin välille. Siirtosummasta kiisteltiin, ja siirto jätti pysyvän särön kaksikon väliseen suhteeseen. Derbyssä Robertsonin ura ei kuitenkaan jatkunut samanlaisessa nousussa: varhainen loukkaantuminen hidasti hänen sopeutumistaan ja vei terävimmän kärjen hänen pelaamisestaan.
Robertson palasi Nottingham Forestiin vuonna 1985, mutta ei enää yltänyt entiseen loistoonsa. Lopulta hän siirtyi non-league -tasolle edustaen Corby Townia, Stamfordia ja Grantham Townia ennen pelaajauransa päättymistä.
Valmennusura Martin O’Neillin aisaparina
Pelaajauran jälkeen John Robertson siirtyi valmennustehtäviin, joissa hänestä tuli yksi Martin O’Neillin luotetuimmista apuvalmentajista. Kaksikko työskenteli yhdessä useissa seuroissa: Wycombe Wanderersissa, Norwich Cityssä, Leicester Cityssä, Celticissä ja Aston Villassa.
Wycombe Wanderersissa he johdattivat seuran nousuun ensin Football Conferencesta ja sitten Kolmannesta divisioonasta (nykyinen League Two) ylöspäin. Leicester Cityssä O’Neill ja Robertson saavuttivat Valioliigaan nousun ja voittivat Liigacupin, mikä nosti seuran pysyvästi Englannin pääsarjakartalle.
Celticissä Robertsonin valmennusura koki ehkä kaikkein menestyksekkäimmän vaiheensa. Glasgow’ssa seura voitti kolme Skotlannin Valioliigamestaruutta, kolme Skotlannin cupia, yhden Liigacupin ja eteni Uefa Cupin finaaliin. Nämä vuodet vahvistivat Robertsonin mainetta paitsi pelaajalegendana myös poikkeuksellisen taitavana valmentajana, joka ymmärsi hyökkäyspelin hienouksia.
Aston Villassa, hänen viimeisellä valmennuskaudellaan vuonna 2010, seura eteni Liigacupin finaaliin ja sijoittui Valioliigassa kärkisijoille, mikä päätti Robertsonin pitkän ja menestyksekkään valmentajauran korkealla tasolla.
Elämä ja perintö – ”Supertramp” ja fanien ikuinen suosikki
Vuonna 2012 julkaistu elämäkerta ”Supertramp” käsitteli laajasti John Robertsonin matkaa nuoresta skotlantilaispojasta eurooppalaiseksi huippupelaajaksi, sekä hänen ainutlaatuista suhdettaan Brian Cloughiin. Teoksessa kuvataan, miten Clough näki Robertsonissa potentiaalin, jota muut eivät tunnistaneet, ja muokkasi hänestä yhden aikansa parhaista laitapelaajista.
Vuonna 2015 Nottingham Post -lehden lukijat äänestivät John Robertsonin seuran kaikkien aikojen suosikkipelaajaksi. Äänestystulos kertoo paljon hänen asemastaan seuran historiassa: vaikka Nottingham Forestissa on pelannut lukuisia merkittäviä nimiä, Robertsonin rooli kahdessa Euroopan Cupin voitossa ja kotimaisissa mestaruuksissa teki hänestä poikkeuksellisen rakastetun hahmon.
Hänen tarinansa muistuttaa monella tapaa koskettavia elämänkaaria, joissa sattuma, oikea hetki ja ihmisten välinen luottamus muuttavat kaiken. Samankaltaista elämänmittaista yhteyttä ja arvaamatonta käännettä kuvaa myös koskettava tositarina Cardiffista miehestä, joka tuli jouluna kylään ja jäi kotiin 45 vuodeksi – molemmissa kertomuksissa pienestä hetkestä syntyy vuosikymmeniä kestävä side.
John Robertson jää historiaan ”rähjäisenä, hieman ylipainoisena vasempana laitana”, joka kaksinkertaisena Euroopan mestarina ja fanien ikuisena suosikkina osoitti, että ulkoinen olemus ei määritä pelaajan todellista arvoa. Hänen perintönsä elää Nottingham Forestin, Skotlannin maajoukkueen ja lukemattomien jalkapallon ystävien mielissä ympäri maailmaa.
Ei sisällä instagram post:eja
