Voiko jalkapallojoukkueen kannattamista koskaan lopettaa?

Voiko omaa jalkapalloseuraansa koskaan todella hylätä – vai onko kyse elinikäisestä uskollisuudenvalasta, josta ei ole paluuta?

Useimmille jalkapallofaneille seura valikoituu jo ennen kuin oppii ajamaan pyörällä tai sitomaan kengännauhoja. Päätös syntyy perheen, suvun, kaveripiirin tai kotikaupungin kautta – harva tekee sitä tietoisesti. Silti siihen sisältyy kirjoittamaton sopimus: sokea omistautuminen, josta palkitaan satunnaisilla riemun hetkillä ja usein runsaalla sydänsurulla.

Perinteinen ajatus on, että kannattajuus on elinikäinen lupaus. Mutta onko näin pakko olla?

Miksi jalkapalloseuraa ei saa vaihtaa?

Moni fani vastaisi empimättä: ei, seuraa ei vaihdeta. Jos jalkapallokannattajille olisi olemassa virallinen sääntökirja, ensimmäinen sääntö saattaisi olla: ”Seuraa ei jätetä.”

Maailmassa, jossa ihmiset voivat erota ja mennä uudelleen naimisiin, vaihtaa puoluetta tai luopua uskonnostaan, jalkapalloseuran jättäminen on silti poikkeuksellisen harvinaista. Vielä harvinaisempaa on siirtyä toisen seuran kannattajaksi – se on monien mielestä lähes kuolemansynti.

Silti kysymys jää ilmaan: voiko jalkapallojoukkueen kannattamisen lopettaa – ja jos voi, miksi niin harva sen tekee?

Dylan ja elinikäinen side kotiseuraan

21-vuotias Dylan ei koe, että hän itse olisi valinnut Oldham Athleticin – hänen mukaansa seura valitsi hänet. Oldham on hänen paikallinen joukkueensa, ja perhe on kannattanut sitä sukupolvien ajan. Dylan kertoo BBC Sportille, ettei usko voivansa koskaan kääntää selkäänsä seuralle.

”En pystyisi siihen. Minulla on seuran logo tatuoituna ihooni. Rakastan seuraani. Käyn kotona ja vieraissa, en ole missannut ottelua vuoden 2024 jälkeen”, hän kuvailee.

”Vaikka en voisi enää käydä peleissä, seuraisin silti tuloksia. Kun kasvaa jalkapallofanina, oppii, että seuraa kannatetaan tuloksista riippumatta.”

Dylanin seura on ollut sekä Valioliigassa että alimmillaan National Leaguessa. Tulos ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa.

”Totta kai pidän voitoista ja kolmesta pisteestä, mutta kyse ei ole vain siitä. Kyse on tunnelmasta, ihmisistä, joihin tutustut, ja koko joukkueesta. Se on yhteisö.”

Fanista fanatikoksi – miksi side seuraan on niin vahva?

Jalkapallofanit ovat monenlaisia, mutta äärimmäistä omistautumista ei tarvitse ihmetellä pitkään: sana ”fani” juontuu sanasta ”fanatic” – fanaatikko.

Leeds Trinity -yliopiston psykologi, tohtori Richard Simpson, kuvaa jalkapallon katsomista ikkunaksi ihmisten toiveisiin ja unelmiin.

”Ihmiset rakentavat monitasoisia kiintymyssuhteita. He rakastuvat joukkueeseensa, yhteisöönsä. Se ei ole romanttista rakkautta, vaan emotionaalinen side, joka syntyy jaetusta kokemuksesta ja muistoista”, Simpson selittää.

”Sosiaalisessa mediassa ihmiset lisäävät seuran nimen omaan profiiliinsa – he johtavat itsensä seuran kautta. Siitä tulee osa identiteettiä.”

Monelle seura onkin jatke omasta itsestä. Lippuihin, kausikortteihin ja pelipaitoihin käytetty raha koetaan sijoituksena joukkueeseen: se auttaa stadionin remontissa, uusien pelaajien hankinnassa tai seuran kehittämisessä.

Luonteva seuraus on, että kun seura menestyy, fani tuntee itsekin onnistuvansa. Ja päinvastoin: huono jakso kentällä voi heijastua mielialaan ja arkeen.

”Paksun ja ohuen läpi” – Wolfs-fanin näkökulma

Wolves-kannattaja Reco tiivistää monen fanin ajattelun: juuri vaikeudet erottavat oikean kannattajuuden pintapuolisesta seuraamisesta.

”On pakko pysyä seuran mukana paksun ja ohuen läpi. Se tekee jalkapallosta jalkapalloa”, Reco sanoo BBC Sportille.

”Tunnemme kaikki muutaman menestysfanin, mutta se ei ole oikeaa kannattamista. Kyse on huipuista ja pohjista. Olen nähnyt Wolvesin pelaavan League Onessa, Eurooppa-liigassa ja Wembleyllä.”

”Tällä hetkellä menee huonommin, mutta juuri matka tekee kannattajuudesta merkityksellistä. Se luo syvemmän yhteyden seuraan ja muihin faneihin, jotka jakavat saman rakkauden.”

Moderni fanitus: useita seuroja ja pelaajakeskeisyys

Jalkapallon globalisoituessa ja mediaympäristön muuttuessa fanikulttuuri on monimuotoistunut. Kaikki eivät enää sitoudu yhteen seuraan samalla tavalla kuin ennen.

Monilla on iso, kansainvälisesti menestyvä suosikkiseura – esimerkiksi Valioliigasta – sekä pienempi paikallisjoukkue alemmilta sarjatasoilta. Lisäksi monet seuraavat tarkasti toisen Euroopan huippuliigan joukkuetta tai joukkuetta, johon oma lempipelaaja siirtyy.

Osa faneista kiinnittyy vahvemmin yksittäisiin pelaajiin kuin seuroihin. Tällöin kannatus voi liikkua pelaajasiirtojen mukana, samaan tapaan kuin Formula 1 -faneilla, jotka seuraavat lempikuljettajansa nykyistä tallia.

Perinteisille jalkapallopuristeille tämä on vieras ajatus. Heidän mielestään sydämessä on tilaa vain yhdelle seuralle – ja sitä seuraa ei vaihdeta, tapahtui mitä tahansa.

Kun rakkaus päättyy: Manchester United -fanin irtiotto

Ironista kyllä, joillekin juuri seuran täyttämä elämä voi lopulta johtaa irtiottoon. Manchester United -fani Steve on tästä esimerkki. Hän päätti kääntää selkänsä seuralle, jota oli kannattanut lähes koko elämänsä.

”Ensimmäinen otteluni oli vuonna 1978, kotipeli Spursia vastaan. Suurin osa perheestäni kannatti Cityä, mutta kaikki kaverini olivat United-faneja. Minun piti valita, haluanko olla suosittu kotona vai koulussa”, Steve muistelee.

”Valitsin lopulta koulun, koska en halunnut tulla kiusatuksi.”

Steve hankki kausikortin ja kertoo, ettei jättänyt väliin yhtäkään ottelua 47 vuoteen. Kaikki muuttui 24. toukokuuta 2017, kun Manchester United voitti Ajaxin 2–0 Eurooppa-liigan finaalissa Tukholmassa.

Fergusonin aikakauden menestys – Valioliigan mestaruudet, FA Cupit, Cup Winners’ Cup 1991, Mestarien liigan voitto 1999 – oli antanut Stevelle lähes kaiken mahdollisen. Yksi pokaali puuttui: Eurooppa-liiga.

”Sanoin aina, että jos United voittaa Eurooppa-liigan, ainoan pokaalin jota en ollut nähnyt heidän voittavan, lopetan. Kun se tapahtui Ruotsissa, tuntui kuin viimeinen palanen olisi loksahtanut paikoilleen”, Steve kertoo.

”Kun palapeli on valmis, voit joko ihailla sitä tai hajottaa sen ja aloittaa alusta. Minä en halunnut aloittaa alusta.”

Steven luonteenlaatu on mustavalkoinen: joko täysillä tai ei lainkaan. Lupauksensa jälkeen hän ei ole palannut Old Traffordille eikä juuri seuraa Unitedin uutisia. Eniten hän kaipaa kuitenkin tuttuja kasvoja, joita näki joka viikko.

Vapautunut aika on siirtynyt perheelle, hevosurheilulle ja rugbylle. Ja miltä tuntuu, kun jalkapalloseura ei enää määritä arkea?

Vapauttavalta.

”Moni osoitteli minua sormella ja väitti, että lopettamiseni liittyi Unitedin heikompaan menestykseen. Mutta kaikki oli vain alkanut tuntua väsyttävältä. Kysyin itseltäni, kuinka kauan haluan pyörittää elämääni asian ympärillä, joka ei tunnu haluavan minua. Kun päätöksen tekee, siitä tulee yllättävän nopeasti taustakohinaa.”

Identiteetti, yhteisö ja kysymys, johon fanit eivät halua vastata

Steve on poikkeus. Useimmille jalkapallofaneille pisin ja vahvin ihmissuhde elämässä on suhde omaan seuraan – se kestää usein pidempään kuin parisuhteet, työpaikat tai asuinpaikat.

Psykologisesti kannattajuus on yhdistelmä identiteettiä, yhteisöä, muistoja ja rituaaleja. Seura tarjoaa kuulumisen tunteen ja jatkuvuuden, jota harva haluaa menettää, vaikka tulokset kentällä olisivat surkeita. Siksi monelle ajatuskin kannattamisen lopettamisesta tuntuu itsensä pettämiseltä.

Kysymykseen ”Voiko jalkapallojoukkueen kannattamisen lopettaa?” vastaus on periaatteessa selvä: kyllä, voi. Silti kiinnostavampi kysymys on, miksi niin harva sen tekee – ja miksi niin monelle ajatuskin tuntuu mahdottomalta.

Uskollisuus, tunteet ja sama ilmiö muualla yhteiskunnassa

Jalkapallofanit eivät ole ainoita, jotka kiinnittyvät vahvasti yhteen valintaan nuorena ja pitävät siitä kiinni vuosikymmeniä. Sama ilmiö näkyy politiikassa, uskonnossa ja mediassa. Monet valitsevat puolueen, katsovat samoja medioita ja pysyvät niissä lähes hinnalla millä hyvänsä.

Suomessa tästä on puhuttu esimerkiksi silloin, kun on noussut esiin, että suuri osa journalistiopiskelijoista sijoittuu poliittisella kartalla vasemmalle. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten vahvat identiteettisidokset – aivan kuten seurakannatus – vaikuttavat siihen, millaista mediaa tuotetaan ja miten todellisuutta tulkitaan. Tästä näkökulmasta lisää kertoo artikkeli journalistiopiskelijoiden poliittisesta suuntautumisesta ja sen merkityksestä suomalaiselle medialle.

Olipa kyseessä jalkapalloseura, puolue, media tai jokin muu yhteisö, kysymys on lopulta sama: missä vaiheessa uskollisuus lakkaa olemasta voima ja alkaa rajoittaa omaa elämää?

Vastaus on jokaiselle henkilökohtainen. Jalkapallossa useimmat valitsevat pysyä mukana loppuun asti – hyvässä ja pahassa.

Ei sisällä instagram post:eja