Lääkkeen sivuvaikutukset laukasivat uhkapelin ja muut pakko-oireiset riippuvuudet – sadat kertovat kokemuksistaan
Yli 250 ihmistä on ottanut yhteyttä BBC:hen kerrottuaan, että heille määrätyt lääkkeet ovat laukaiseet pakko-oireisia käyttäytymismalleja – erityisesti uhkapeliä, mutta myös pakonomaista seksin harrastamista ja ostelua. Kyse on dopamiiniagonisteista, joita käytetään muun muassa Parkinsonin taudin ja levottomien jalkojen oireyhtymän (Restless Legs Syndrome, RLS) hoitoon.
Yhteydenottajien joukossa on ihmisiä vastuullisista ammateista: poliiseja, hoitajia, lääkäreitä ja jopa suuren pankin riskienhallintajohtaja. Moni kertoo, että heille ei koskaan kerrottu selkeästi lääkkeen mahdollisista vaikutuksista käyttäytymiseen.
Emman tarina: kymmenet tuhannet puntat katosivat
Emma ei aluksi ymmärtänyt, miksi hänelle oli kehittynyt äkillinen uhkapeliongelma. Vuoden aikana hän menetti kymmeniä tuhansia puntia – ajattelematta hetkeäkään, että syy voisi olla hänen käyttämässään lääkkeessä.
Emma kuuluu suureen joukkoon potilaita, jotka ovat kertoneet dopamiiniagonistien aiheuttamista riippuvuuksista. Hän sairastaa levottomien jalkojen oireyhtymää, joka monilla naisilla alkaa raskauden aikana ja yhdistetään usein elimistön rautatasoihin.
Oireiden pahennuttua Emma sai lääkitykseksi ropinirolia, brittiläisen lääkejätti GSK:n valmistamaa dopamiiniagonistia. Pian tämän jälkeen hän alkoi pelata pakonomaisesti ja ostaa turhia tavaroita, aivan kuin jokin ulkopuolinen voima olisi ohjannut häntä.
Hän kuvailee tunnetta näin: jokin ”kontrolloi minua”. Vasta kun hänen miehensä etsi tietoa lääkkeestä ja löysi BBC:n aiemman artikkelin, palaset loksahtivat paikoilleen. ”Luin jutun ja ajattelin: ’Voi luoja – tämähän olen minä’”, Emma kertoo.
Emma oli kertonut lääkärilleen sekä uhkapeliongelmastaan että siitä, että käytti ropinirolia. Siitä huolimatta lääkäri ei yhdistänyt hänen käytöstään lääkkeen tunnettuun sivuvaikutusprofiiliin. Emma jatkoi pelaamista ja menetti arviolta vähintään 30 000 puntaa. Lopulta hän itse pyysi lääkityksen vaihtoa luettuaan lisää aiheesta.
”Se on pilannut elämäni – olemme veloissa ties kuinka kauan, kun maksamme tätä pois”, hän sanoo.
Dopamiiniagonistit: liikehäiriölääkkeistä riskikäyttäytymiseen
Dopamiiniagonistit vaikuttavat aivojen dopamiinijärjestelmään. Dopamiini on välittäjäaine, joka säätelee liikkeiden lisäksi motivaatiota, palkitsemista ja mielihyvää. Kun dopamiinijärjestelmää ylikiihdytetään, osa potilaista alkaa käyttäytyä impulsiivisesti ja ottaa yhä suurempia riskejä.
Tätä lääkeaineryhmää ovat kehittäneet useat valmistajat, ja sitä käytetään laajalti Parkinsonin taudin sekä RLS:n hoidossa. Arvioiden mukaan jopa noin joka kuudes Parkinson-potilas, joka käyttää dopamiiniagonisteja, kokee jonkinlaista impulsiivista käyttäytymistä. Tällöin sivuvaikutus luokitellaan lääketieteellisesti ”erittäin yleiseksi”.
Potilaat ympäri Yhdistynyttä kuningaskuntaa ovat kertoneet dopamiiniagonistien johtaneen valtaviin velkoihin, avioliittojen kariutumiseen, rikolliseen toimintaan ja jopa itsemurhiin. Esille on noussut myös ahmimista, cross-dressingiä, holtitonta sijoittamista ja tapauksia, joissa ihminen aloittaa ensimmäistä kertaa elämässään homoseksuaaliset suhteet.
Moni korostaa, ettei heillä ollut mitään aiempaa historiaa vastaavasta käyttäytymisestä, eivätkä he tai heidän läheisensä osanneet yhdistää muutosta lääkitykseen.
Varoitukset ja potilasohjeet riittämättömiä
Vaikka dopamiiniagonistien käytön ensisijaisena hoitomuotona RLS:ään on viime aikoina kyseenalaistettu ja lääkkeitä on joissain ohjeissa ”alennettu” toissijaiseksi vaihtoehdoksi, tämä ei ole juuri näkynyt perusterveydenhuollon reseptimäärissä Englannissa.
Monet potilaat kertovat edelleen, etteivät lääkärit varoittaneet heitä riittävän selkeästi impulsiivisen käyttäytymisen riskistä – tai siitä, kuinka yleisiä ja vakavia nämä vaikutukset voivat olla.
Lääkepakkauksissa ja potilasohjeissa ei myöskään kerrota konkreettisesti, millaiseen toimintaan sivuvaikutukset voivat johtaa. Usein mainitaan vain ”impulsiivinen käyttäytyminen” tai ”lisääntynyt seksuaalinen halukkuus”, mutta ei esimerkiksi pornografia- tai uhkapeliriippuvuutta tai pakonomaista ostelua. Tämä tekee potilaan ja omaisten on vaikeaksi tunnistaa, että ongelma voi johtua lääkkeestä.
Viime viikolla Britannian parlamentin terveysvaliokunnan puheenjohtaja pyysi maan lääkevalvontaviranomaista (MHRA) tarkistamaan varoituksia dopamiiniagonistien sivuvaikutuksista. Myös hallitus kutsui BBC:n tuoreimpia havaintoja ”erittäin huolestuttaviksi”.
Hyperseksuaalisuus ja salattu kaksoiselämä
BBC:n aiemman jutun jälkeen entistä useampi mies on ottanut yhteyttä kertoakseen, että tunnistaa artikkelissa kuvatun käyttäytymisen omakseen ja kärsii parhaillaan hallitsemattomasta seksuaalisesta pakko-oireisuudesta.
Michael, jonka nimi on muutettu, sai dopamiiniagonistilääkityksen levottomien jalkojen oireyhtymään. Pian tämän jälkeen hän alkoi käyttää seksityöntekijöitä ja kertoo harrastaneensa seksiä noin 20 miehen ja naisen kanssa, vaikka on naimisissa ja ei ollut koskaan aiemmin pettänyt puolisoaan tai ollut homoseksuaalisissa suhteissa.
Aluksi pakko-oireinen käyttäytyminen tuntui hänestä jopa miellyttävältä, mutta ajan myötä hän alkoi tuntea itsensä loukkuun jääneeksi. Hän ei uskalla kertoa asiasta lääkärilleen tai vaimolleen, joka käy mukana vastaanotolla.
”Tiedän tarvitsevani apua, mutta en pysty puhumaan niille ihmisille, jotka voisivat auttaa. Minulla ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä”, Michael sanoo.
Britanniassa järjestöt kuten Parkinson’s UK ja RLS-UK tarjoavat tukea potilaille ja omaisille. Myös terveysviranomaisten ohje on selvä: jos käytät dopamiiniagonisteja ja olet huolissasi käyttäytymisesi muutoksista, asiasta tulisi keskustella lääkärin kanssa mahdollisimman pian.
Paljastuksia GSK:n ropinirolista ja vaiettuja pedofiliatapauksia
BBC:n selvityksen mukaan lääkefirma GSK sai tietoonsa ropiniroliin liittyvän pedofiliatapauksen jo vuonna 2000 – seitsemän vuotta ennen kuin lääkkeen pakkausselosteisiin lisättiin varoituksia seksuaalisista yllykkeistä.
Kyseessä oli 63-vuotias mies, joka käytti ropinirolia ja joka tuomittiin vankeuteen seitsemänvuotiaan tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tapaus sisällytettiin myöhemmin vuonna 2003 laadittuun turvallisuusraporttiin, jossa kuvattiin yhteyttä ropinirolin ja niin kutsutun ”poikkeavan” seksuaalisen käyttäytymisen välillä.
GSK kertoo toimittaneensa raporttinsa Britannian lääkeviranomaiselle seuraavana vuonna ja ilmoittaneensa pedofiliatapauksesta jo muutaman päivän kuluessa sen ilmitulosta. Siitä huolimatta termiä ”poikkeava seksuaalinen käyttäytyminen” ei ole koskaan käytetty varoituksissa. Niissä mainitaan sen sijaan yleisluontoisesti ”lisääntynyt libido”, ”vahingollinen käyttäytyminen” ja ”muuttunut seksuaalinen kiinnostus”.
Samaan aikaan, kun GSK kokosi havaintojaan haittavaikutuksista, yhtiö haki ropinirolille uutta käyttöaihetta RLS:n hoitoon. Vuonna 2005 yritys myös teki yhteistyötä yhdysvaltalaisen yksityissairaalan kanssa selvittääkseen, voisiko ropinirolista olla hyötyä seksuaalisen toimintahäiriön hoidossa.
GSK painottaa BBC:lle antamassaan lausunnossa, että ropinirolia on tutkittu laajasti, lääke on yhä hyväksytty eri maiden viranomaisten toimesta ja sen sivuvaikutukset on kuvattu selkeästi. Yhtiö kiistää rahoittaneensa tai suunnitelleensa vuoden 2005 seksuaalitoimintaa koskevan tutkimuksen.
Viranomaisten mukaan varoitukset vievät aikaa
Britannian lääke- ja terveysvalvontavirasto MHRA selittää, että varoitusten lisääminen pakkausselosteisiin kesti vuoteen 2007 saakka, koska päätöstä varten on arvioitava kaikki käytettävissä oleva näyttö. Viraston mukaan potilasohjeisiin ei voida sisällyttää ”tyhjentävää” listaa mahdollisista käyttäytymismuutoksista, koska monet niistä ovat yksilöllisiä ja ilmenevät hyvin eri tavoin.
Kritiikki ei kuitenkaan ole laantunut. Potilaiden ja asiantuntijoiden mielestä juuri konkreettisten esimerkkien puute – kuten maininnat uhkapeliriippuvuudesta, hyperseksuaalisuudesta tai pakonomaisesta ostelusta – vaikeuttaa sekä ongelman tunnistamista että sen kytkemistä lääkitykseen.
Oikeusjuttuja ja vastuukysymyksiä eri maissa
Monet BBC:hen yhteyttä ottaneet kertovat kokevansa, ettei heillä ole todellista mahdollisuutta hakea oikeutta sivuvaikutuksista, joista heitä ei heidän mukaansa varoitettu asianmukaisesti. Iso-Britannian ulkopuolella oikeusprosesseja on kuitenkin käynnistynyt.
Esimerkiksi Belgiassa tuomioistuin vapautti vuosi sitten miehen, joka oli seksuaalisesti hyväksikäyttänyt nelivuotiasta pojantytärtään. Tuomioistuin katsoi, että miehen ropinirolilääkitys oli aiheuttanut pedofiilisen käyttäytymisen, eikä hän siten ollut rikosoikeudellisessa mielessä täydessä vastuussa teoistaan.
Ranskassa odotetaan lähiaikoina merkittävää oikeuden päätöstä tapauksessa, jossa viisikymppinen mies on haastanut GSK:n oikeuteen. Mies väittää, että dopamiiniagonistilääkitys tuhosi hänen parisuhteensa ja johti 90 000 euron (noin 78 600 punnan) menetyksiin pakonomaisen uhkapelaamisen ja kuluttamisen seurauksena. Hän vaatii yhtiöltä korvauksia ja virallista vastuunkannon tunnustamista.
Riskit, tietoisuus ja vastuu – mitä potilaan tulisi tietää?
Dopamiiniagonistit ovat monille potilaille välttämättömiä ja tehokkaita lääkkeitä, jotka voivat parantaa merkittävästi elämänlaatua. Samalla ne voivat osalla käyttäjistä laukaista äärimmäisen tuhoisaa impulsiivista käyttäytymistä, joka vaikuttaa paitsi potilaaseen itseensä myös perheeseen, talouteen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Asiantuntijat korostavat, että potilaiden ja omaisten tulisi saada selkeä, ymmärrettävä ja konkreettinen tieto näistä riskeistä ennen hoidon aloittamista. Käytännössä tämä tarkoittaa avointa keskustelua lääkärin kanssa, käyttäytymisen muutosten seurantaa ja matalaa kynnystä ottaa puheeksi kaikki poikkeava toiminta – oli kyse rahankäytöstä, seksuaalisesta käyttäytymisestä, syömisestä tai muista pakko-oireista.
Myös Suomessa keskustellaan yhä enemmän siitä, miten avoimesti lääkkeiden mahdollisista psyykkisistä ja käyttäytymiseen liittyvistä sivuvaikutuksista kerrotaan. Esimerkiksi koiraharrastajien keskuudessa tunnetuksi tullut tapaus, jossa Matias Petäistö hankkii järeän Cane corso -rodun koiran ja kuvaa avoimesti arkeaan sekä päätöksentekoaan, muistuttaa osaltaan siitä, kuinka tärkeää avoimuus ja omien valintojen taustojen ymmärtäminen on myös terveyteen ja lääkitykseen liittyvissä asioissa.
Lopulta kyse on kolmesta peruskysymyksestä: saavatko potilaat riittävästi tietoa, ottavatko viranomaiset ja lääkefirmat täyden vastuun sivuvaikutusten tunnistamisesta – ja kuunnellaanko niitä satoja ihmisiä, jotka sanovat: ”Tämä olen minä.”
Ei sisällä instagram post:eja
