Labour esti Andy Burnhamia palaamasta parlamenttiin – puoluejohto pelkää kallista vaalitaistelua ja sisäistä valtakamppailua
Iso-Britannian työväenpuolue Labour on estänyt suositun Greater Manchesterin pormestarin Andy Burnhamin asettumisen ehdolle tulevissa Gortonin ja Dentonin täytevaaleissa. Päätöksen teki puolueen korkein päättävä elin, National Executive Committee (NEC), mikä on herättänyt voimakasta närkästystä puolueen sisällä.
NEC pysäytti Burnhamin ehdokkuuden
Andy Burnham on suoraan vaaleilla valittu pormestari, minkä vuoksi hänen oli haettava Labourin NEC:ltä erityistä lupaa voidakseen pyrkiä kansanedustajaksi. Burnham jätti hakemuksensa lauantaina, mutta jo sunnuntaiaamuna NEC äänesti hänen ehdokkuutensa torppaamisesta.
BBC:n lähteiden mukaan äänestystulos oli selvä: 8–1 Burnhamin ehdokkuutta vastaan. Pääministeri Sir Keir Starmer itse oli niiden joukossa, jotka äänestivät Burnhamin estämisen puolesta. Sisäministeri Shabana Mahmood pidättäytyi äänestämästä puheenjohtajan roolinsa vuoksi, kun taas Labourin varapuheenjohtaja Lucy Powell äänesti Burnhamin asettumisen puolesta.
Virallinen syy: kustannukset ja ”jakava kampanja”
Labour-lähteet kertovat, että NEC-kokouksessa nostettiin esiin erityisesti kaksi huolta: kustannukset ja kampanjan mahdollinen repivyys. Mikäli Burnham olisi valittu kansanedustajaksi, Greater Manchesterin pormestarin paikka olisi vapautunut, ja tilalle olisi pitänyt järjestää uudet pormestarivaalit.
Sir Keirin liittolaiset korostivat, että uusi pormestarivaali ”maksaisi puolueelle satoja tuhansia puntia” ja ”kustantaisi maalle miljoonia puntia elinkustannuskriisin keskellä”. Viimeisin Greater Manchesterin pormestarivaali maksoi veronmaksajille arviolta 4,7 miljoonaa puntaa.
Lisäksi pääministerin tukijat pelkäsivät, että oikeistopopulistinen Reform UK -puolue käyttäisi tilaisuuden hyväkseen ja kampanjoisi aggressiivisesti. Lähteiden mukaan pelkona oli, että Reform UK ”käyttäisi kampanjaan kymmenen kertaa enemmän rahaa” kuin Labour.
Taustalla huoli Burnhamin mahdollisesta johtajuushaasteesta
Vaikka julkinen perustelu liittyy kustannuksiin ja puolueen sääntöihin, kulisseissa pelätään ennen kaikkea sisäistä valtakamppailua. Burnham on entinen ministeri ja kokenut Westminster-poliitikko, jolla on vahva kannatus pohjoisessa Englannissa. Häntä on jo pitkään pidetty mahdollisena haastajana Keir Starmerille Labourin johtajana.
Pääministerin liittolaiset pelkäävät, että Burnhamin paluu parlamenttiin voisi ajan myötä johtaa suoraan johtajuushaasteeseen – erityisesti, jos Labourin kannatus jatkaisi laskuaan ja Reform UK pysyisi mielipidemittausten kärjessä tai lähellä sitä.
Tämä jännite puoluejohdon ja vahvojen paikallisten toimijoiden välillä ei ole uusi ilmiö brittipolitiikassa. Vastaavanlaista kitkaa on nähty myös Valioliigassa tuomaripäätösten ympärillä, kuten tuomari Farai Hallamin rohkeassa ratkaisussa Manchester Cityn rangaistuspotkutilanteessa, jossa yksittäinen päätös herätti laajaa keskustelua oikeudenmukaisuudesta ja vallankäytöstä.
”Hullua politiikkaa” – Labourin sisäinen tyytymättömyys kasvaa
Päätös on herättänyt raivoa monien Labour-kansanedustajien ja joidenkin ministereiden keskuudessa. Useiden mielestä paikallisten puoluejäsenten olisi pitänyt saada itse päättää, haluavatko he Burnhamin ehdokkaakseen vai eivät.
Yksi korkeaprofiilinen Labour-lähde, joka oli alun perin tukenut Burnhamin ehdokkuutta, kuvasi päätöstä erittäin riskialttiiksi: ”He pelaavat pääministerin koko pääministerikauden tulevaisuudella yrittämällä voittaa erittäin vaikean täytevaalin ilman parasta ehdokastaan. Se on hulluutta.”
Labour on tällä hetkellä valtakunnallisissa mielipidemittauksissa monin paikoin Reform UK:n takana tai tiukassa kilpailutilanteessa sen kanssa. Tässä tilanteessa Burnhamin jättäminen sivuun nähdään monissa piireissä suurena poliittisena uhkapelinä, joka voi syventää puolueen sisäisiä jakolinjoja.
Puolueen säännöt ja ”psykodraaman” pelko
NEC:n kokouksesta kerrottujen tietojen mukaan ”ylivoimainen enemmistö” halusi pitäytyä Labourin selkeissä säännöissä, jotka estävät pormestareita ja poliisikomissaarereita (PCC) asettumasta ehdolle täytevaaleissa. Tätä linjaa käytetään nyt julkisena perusteluna.
Puoluejohto aikoo vedota siihen, että nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa – kun uutisotsikoita hallitsevat kansainväliset kriisit ja kotimaassa painaa elinkustannuskriisi – äänestäjillä ei olisi ”mitään halua palata konservatiivihallituksen vuosien poliittisiin psykodraamoihin”. Burnhamin ympärille rakentuva, mahdollisesti repivä kampanja nähtäisiin juuri tällaisena poliittisena näytelmänä.
Sisäministeri Shabana Mahmood totesi aiemmin BBC:lle, että pormestarien asettuminen ehdolle täytevaaleissa aiheuttaisi Labourille merkittäviä ”organisatorisia haasteita”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että puolue joutuisi samanaikaisesti pyörittämään sekä täytevaalikampanjaa että kallista ja työlästä pormestarivaalia.
Mitä seuraavaksi – Burnhamille ja Labourille?
Andy Burnham jatkaa toistaiseksi Greater Manchesterin pormestarina, missä hänen suoritustaan on kiitelty laajasti myös Labourin johdon suunnalta. Sir Keirin liittolaiset painottavat, että Burnham tekee ”erittäin hyvää työtä” alueensa pormestarina, ja että hänen paikkansa on tällä hetkellä paikallisen itsehallinnon johdossa, ei Westminsterin käytävillä.
Päätöksen pitkän aikavälin vaikutukset Labourin sisäiseen dynamiikkaan ovat kuitenkin vielä avoinna. Mikäli puolue epäonnistuu Gortonin ja Dentonin täytevaalissa tai jos sen kannatus jatkaa heikkenemistään, nykyinen ratkaisu voidaan nähdä virheenä, joka kavensi puolueen liikkumavaraa ja sulki pois yhden sen näkyvimmistä poliittisista kasvoista.
Burnhamin tulevaisuus Labourissa ja mahdollinen paluu parlamenttipolitiikkaan jäävät siis auki. Varmaa on vain se, että NEC:n päätös on jo nyt lisännyt painetta Sir Keir Starmerin johtajuutta kohtaan ja nostanut esiin kysymyksen: kuinka pitkälle puolue on valmis menemään suojellakseen nykyistä johtoa mahdollisilta haastajilta – jopa vaalien voittamisen kustannuksella.
Ei sisällä instagram post:eja
