Nicolas Sarkozyn vankilapäiväkirja paljastaa 20 päivän eristyksen La Santéssa

Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy on julkaissut nopealla aikataululla kirjoittamansa teoksen, joka avaa poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti, millaista on viettää päiviä eristyksissä pariisilaisessa La Santé -vankilassa. Uusi kirja, “Journal d’un prisonnier” (suom. “Vangin päiväkirja”), syntyi alle kolmessa viikossa ja kuvaa sekä arkea sellissä että entisen valtionpäämiehen ajatuksia oikeudesta, politiikasta ja omasta maineestaan.

Entinen presidentti numerolla 320535: elämä 12 neliön sellissä

Sarkozy kertoo kirjassaan, että hänestä tuli vankinumero 320535. Hänet sijoitettiin eristyssiiven 12 neliömetrin kokoiseen selliin, jossa oli sänky, työpöytä, jääkaappi, suihku ja televisio. Sellissä oli myös ikkuna, mutta näkymä ulos oli estetty suurella muovipaneelilla.

“Se oli siisti ja riittävän valoisa”, Sarkozy kirjoittaa. “Olisi melkein voinut ajatella olevansa halvan luokan hotellissa – ellei ovessa olisi ollut vahvistuksia ja luukkua, josta vartijat kurkistivat sisään.”

23 tuntia vuorokaudessa lukkojen takana

Sarkozylle kerrottiin, että hänen olisi vietettävä 23 tuntia vuorokaudesta sellissään. Kaikki kontakti muihin kuin vankilan työntekijöihin oli kielletty. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta päivittäiseen kävelyyn pihalla, mutta hän kieltäytyi, sillä piha muistutti hänen mukaansa enemmän häkkiä kuin kävelypaikkaa.

Sen sijaan Sarkozy otti rutiinikseen kuntoilun vankilan pienessä kuntosalissa. Juoksumatosta tuli hänen sanojensa mukaan “todellinen keidas” eristyksen keskellä. Päivittäinen liikunta tarjosi paitsi fyysistä purkua myös henkisen hengähdystauon suljetuista seinistä.

Laulua Leijonakuninkaasta ja postikorttien meri

Kirjassa on runsaasti yksityiskohtia, jotka tekevät vankila-arjesta konkreettista. Ensimmäisenä yönään Sarkozy ei saanut unta, koska naapuriselissä ollut vanki lauloi kappaleen Disneyn Leijonakuninkaasta ja kolisteli lusikalla kaltereita vasten.

Samalla entinen presidentti kuvailee, kuinka hän liikkui jatkuvasti tunteiden ääripäiden välillä. Hän kertoo olleensa “liikuttunut vartijoiden ystävällisyydestä, hienotunteisuudesta ja kunnioituksesta”, ja huomauttaa, että jokainen heistä puhutteli häntä nimellä “Président”.

Sarkozy sai myös valtavan määrän tukipostia. Hän kertoo peittäneensä sellinsä seinät postikorteilla, joita lähetettiin eri puolilta Ranskaa. “Kosketus ja vilpittömyys kertoivat syvästä henkilökohtaisesta siteestä, vaikka olin jättänyt virkani niin kauan sitten”, hän kirjoittaa.

Tuomio vaalikampanjan rahoitusjärjestelystä

Sarkozy, nyt 70-vuotias, vapautettiin La Santésta viime kuussa istuttuaan 20 päivää viiden vuoden vankeustuomiosta, joka liittyi vaalikampanjan rahoitusjärjestelyihin. Oikeus katsoi hänen syyllistyneen rikolliseen yhteistoimintaan sallimalla alaistensa yrittää hankkia varoja Libyan johtajalta Muammar Gaddafilta kaksi vuosikymmentä sitten.

Oikeudenkäynnin päätteeksi tuomari olisi voinut sallia, että Sarkozy pysyy vapaalla jalalla valitusprosessin ajan. Sen sijaan hän määräsi entisen presidentin välittömästi vankilaan. Kolmen viikon kuluttua asianajajien vetoomusten jälkeen Sarkozy päästettiin vapaaksi odottamaan jatkokäsittelyä.

Sarkozy kiistää jyrkästi kaikki häntä vastaan esitetyt syytteet ja väittää olevansa poliittisen juonittelun uhri, jonka juuret ovat Ranskan oikeusjärjestelmän sisällä. Kirja toistaa nämä väitteet yksityiskohtaisesti ja pyrkii rakentamaan kuvaa oikeusmurhasta.

Vertaus Dreyfusin tapaukseen – historiallisesti latautunut rinnastus

Yksi teoksen puhutuimmista kohdista on Sarkozyn vertaus itseensä ja Ranskan kuuluisimpaan oikeusmurhan uhriin, Alfred Dreyfusiin. Dreyfus oli juutalainen upseeri, joka tuomittiin 1800-luvun lopulla vakoilusta väärennettyjen todisteiden perusteella ja lähetettiin rangaistussiirtolaan Paholaisensaarelle.

“Kenelle tahansa puolueettomalle historian tuntijalle yhtäläisyydet ovat silmiinpistäviä”, Sarkozy kirjoittaa. “Dreyfus-tapaus sai alkunsa tekaistuista asiakirjoista. Niin sai minunkin tapaukseni. Dreyfus nöyryytettiin joukkojen edessä riistämällä häneltä kunniamerkit. Minut erotettiin Kunnialegioonasta koko kansan silmien edessä.”

Sarkozy muistuttaa myös, että Dreyfus istui aikoinaan La Santéssa – samassa vankilassa, jonka hän nyt tuntee omakohtaisesti. Vertaus on herättänyt Ranskassa paljon keskustelua, sillä Dreyfusin tapaus on symboli antisemitismistä ja valtion epäoikeudenmukaisuudesta.

Katkera välirikko Emmanuel Macronin kanssa

Sarkozyn erottaminen Kunnialegioonasta – jonka suurmestarina hän itse aikoinaan presidenttinä toimi – toimii kirjassa lähtökohtana tilinteolle nykyisen presidentin Emmanuel Macronin kanssa. Aikoinaan Sarkozy tuki Macronia näkyvästi, mutta nyt hän kertoo “kääntäneensä sivun”, vaikka ei ryhdykään avoimeen, järjestelmälliseen oppositioon Macronin politiikkaa tai persoonaa kohtaan.

“Emmanuel Macronilla on jo liikaa julkisia vihollisia, arvostelijoita ja pettyneitä ystäviä, jotta minun tarvitsisi lisätä itseäni siihen joukkoon”, Sarkozy toteaa. Silti hän syyttää Macronia rohkeuden puutteesta, koska tämä ei hänen mukaansa uskaltanut soittaa hänelle henkilökohtaisesti selittääkseen päätöstä Kunnialegioonasta erottamisesta.

“Jos hän olisi soittanut, olisin ymmärtänyt hänen perustelunsa ja hyväksynyt ratkaisun”, Sarkozy kirjoittaa. “Se, ettei hän tehnyt niin, paljastaa, että hänen motiivinsa olivat vähintäänkin epäaidot.”

Lähentyminen Marine Le Peniin ja perinteisen oikeiston kipupiste

Kirjan eniten huomiota herättänyt poliittinen ulottuvuus liittyy Sarkozyn lämpimään sävyyn äärioikeistolaisena pidettyä Marine Le Peniä ja hänen johtamaansa Kansallista liittoumaa (Rassemblement National, RN) kohtaan. Aiemmin Sarkozy oli Le Penin kovaääninen vastustaja ja puolusti ns. tasavaltalaista rintamaa tämän estämiseksi vallasta.

Nyt hän kertoo arvostaneensa Le Penin julkisia kommentteja, joissa tämä puolusti Sarkozyta tuomion jälkeen. “Arvostin hänen julkisia lausuntojaan tuomioni jälkeen; ne olivat rohkeita ja täysin yksiselitteisiä”, Sarkozy kirjoittaa. Hän kertoo soittaneensa Le Penille kiittääkseen ja käyneensä tämän kanssa ystävällissä hengessä käydyn puhelinkeskustelun.

Keskustelun päätteeksi Sarkozy lupasi, ettei osallistuisi enää tuleviin “tasavaltalaisiin rintamiin”, joiden tarkoituksena olisi estää RN:ää voittamasta vaaleja. Tämä on merkittävä signaali Ranskan perinteiselle oikeistolle, jossa suhtautuminen RN:ään on ollut vuosikymmeniä jyrkän torjuvaa.

“Monet RN:n tämän päivän äänestäjistä olivat minun kannattajiani silloin, kun olin poliittisesti aktiivinen”, Sarkozy kirjoittaa. “RN:n johtajien solvaaminen on näiden äänestäjien solvaamista – ja he ovat potentiaalisia äänestäjiämme.”

Hän korostaa edelleen erojaan RN:n linjaan, mutta varoittaa sulkemasta puoluetta “tasavaltalaisen leirin” ulkopuolelle. Sarkozyn mukaan tällainen poissulkeminen olisi strateginen virhe. Nämä sanat ovat kuin poliittista kultahiekkaa Marine Le Penille ja hänen nuorelle rinnakkaisjohtajalleen Jordan Bardellalle, sillä harvoin valtavirran oikeiston suunnalta kuullaan näin myönteistä sävyä.

Vankilapäiväkirja poliittisena aseena ja maineenhallinnan välineenä

Sarkozyn 216-sivuinen vankilapäiväkirja on paljon enemmän kuin vain ajankuva La Santé -vankilasta. Se on huolellisesti rakennettu yritys muokata julkista kuvaa ja vahvistaa kertomusta itsestä poliittisen ajojahdin uhrina. Yksityiskohtaiset kuvaukset arjesta – juoksumatosta “keitaana” ja Leijonakuninkaan lauluista vankilayössä – tekevät kertomuksesta inhimillisen, kun taas laajat pohdinnat oikeudesta, politiikasta ja uskollisuudesta tähtäävät historian tuomion pehmentämiseen.

Teos toimii samalla myös peilinä Ranskan nykyiselle poliittiselle ilmapiirille: suhteet Macroniin ja Le Peniin, oikeiston identiteettikriisi ja luottamuspula oikeusjärjestelmää kohtaan kietoutuvat yhteen henkilökohtaisen tarinan kanssa. Lukijalle syntyy kuva miehestä, joka ei aio poistua näyttämöltä hiljaa – vaikka hänen vaikutusvaltansa ei enää perustu viralliseen asemaan.

Kun julkisuudessa käsitellään näin voimakkaita henkilöitä ja tunteita, on hyvä muistaa, että myös lähipiiri voi joutua ottamaan kantaa vaikeisiin ihmissuhteisiin ja ristiriitoihin. Esimerkiksi tilanteissa, joissa ystävän kumppani herättää epäilyksiä tai ristiriitoja, voi olla hyödyllistä pohtia mitä asiantuntijat suosittelevat, jos et pidä ystäväsi kumppanista ja haluat silti säilyttää tärkeän ihmissuhteen.

Ei sisällä instagram post:eja