Raskaana olevien ja pienten lasten vanhempien asepalvelus puntarissa – Puolustusvoimat selvittää lakimuutoksia

Suomessa käydään parhaillaan merkittävää keskustelua siitä, miten raskaana olevien ja pienten lasten vanhempien asepalvelus ja reserviläisvelvollisuus tulisi järjestää poikkeusoloissa. Puolustusvoimat selvittää nyt, tarvitaanko lainsäädäntöön tarkennuksia vai riittävätkö uudistetut ohjeet turvaamaan vauvojen ja pienten lasten oikeuden vanhempiensa hoivaan myös liikekannallepanon aikana.

Kansalaisaloite nosti esiin vakavan aukon järjestelmässä

Selvitystyö sai alkunsa keväällä, kun viestintäasiantuntija Elli Kuusisto, Katleena Kortesuo ja kaksi muuta henkilöä laativat Raskaana ei rintamalle -nimisen kansalaisaloitteen. Vaikka aloite ei yltänyt eduskuntakäsittelyyn vaadittuun 50 000 allekirjoitukseen, se eteni viranomaisten pöydälle ja herätti puolustushallinnon pohtimaan perheiden tilannetta poikkeusoloissa.

Kuusiston mukaan Puolustusministeriö tarttui aloitteen esille nostamaan kysymykseen jo kesäkuussa, kun viranomaiset käsittelivät ensimmäistä kertaa tilannetta, jossa molemmat vanhemmat määrättäisiin rintamalle samanaikaisesti. Tällöin vauva tai pieni lapsi voisi jäädä kokonaan ilman ensisijaista hoivaajaa.

– Tällainen tilanne, jossa vauva tai pieni lapsi jää ilman ensisijaista hoivaajaa, ei ole vain perheen oma kriisi, vaan se on myös vakava yhteiskunnallinen haavoittuvuus, Kuusisto korostaa.

Raskaana oleva reserviläinen epäselvässä asemassa

Nykytilanteessa myös raskaana oleva reserviläinen voi jäädä epäselvään asemaan, jos Suomi joutuisi tilanteeseen, jossa liikekannallepano toteutetaan. Kansalaisaloitteen laatijoiden mukaan lainsäädäntö ja ohjeistus eivät anna riittävän selkeää turvaa tilanteessa, jossa perheessä odotetaan lasta tai jossa perheessä on alle kouluikäisiä lapsia.

Aloitteen tekijät ovat aiemmin kuvanneet huoltaan tilanteesta, jossa asepalveluksen suorittanut äiti joutuisi valitsemaan ”rynnäkkökiväärin tai rintapumpun väliltä”. Tavoitteena on varmistaa, että pienimmät lapset eivät jää ilman läheistä hoivaa, vaikka maanpuolustustilanne kiristyisi.

– Aloitteen tarkoitus on suojella siviiliväestön kaikkein heikointa yksilöä eli pientä vauvaa ja taaperoa. Poikkeusoloissa emme voi varastoida vauvoja päiväkoteihin ympäri vuorokauden, vaan yhden vanhemman tai muun huoltajan on oltava kotona, Kortesuo painottaa.

Puolustushallinnon ajattelutapa muutoksessa

Kuusiston mukaan puolustushallinnossa on tähän asti lähdetty siitä oletuksesta, että vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuva nainen tuntee palvelukseen liittyvät velvollisuudet ja asevelvollisuuden vaikutukset myös poikkeusoloissa. Tämä ei kuitenkaan riitä vastaamaan nyky-yhteiskunnan monimuotoisiin perhetilanteisiin.

– Meidän pitää pohtia myös yhteiskunnan tasolla sitä, miten raskaus tai vanhemmuus huomioidaan osana aseellisen maanpuolustuksen kokonaisuutta. Tämä vahvistaa myös maanpuolustustahtoa ja lisää naisten hakeutumista vapaaehtoiseen asepalvelukseen, Kuusisto sanoo.

Keskustelu asevelvollisuuden ja perhe-elämän yhteensovittamisesta liittyy laajempaan yhteiskunnalliseen pohdintaan kriisivalmiudesta. Esimerkiksi kalatalouden ja huoltovarmuuden kannalta tärkeissä kysymyksissä, kuten Norjan lohitäiden runsautta ja sen vaikutuksia kalankasvattamoihin käsittelevässä analyysissä, on korostettu järjestelmän haavoittuvuuksia ja tarvetta ennakoiville ratkaisuille. Samalla tavoin myös perheiden ja lasten turvaaminen poikkeusoloissa nähdään osana kokonaisvaltaista kriisinkestävyyttä.

Asevelvollisuuslain epäsuhta tunnistettu

Kuusiston mukaan asevelvollisuuslain uudistusta valmisteleva työryhmä on jo tunnistanut epäkohdan nykyisessä sääntelyssä. Epäsuhta liittyy ylimääräistä palvelusta koskevien vapautusperusteiden ja liikekannallepanon aikaisen palveluksen väliseen eroon.

Työryhmän tulkinnan mukaan alaikäisten lasten reserviläisvanhempien määräaikaiselle vapauttamiselle löytyy perusteita jo nykyisestä lainsäädännöstä. Yhdenmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi nämä perusteet olisi kuitenkin syytä kirjata selkeästi myös varsinaiseen lakitekstiin.

Jos Puolustusvoimien käynnissä oleva selvitystyö osoittaa, että alaikäisen lapsen asevelvollisen huoltajan vapautusperusteet on syytä määritellä laeissa nykyistä täsmällisemmin, tavoitteena on Kuusiston mukaan sisällyttää muutokset asevelvollisuuslain päivitykseen.

Maanpuolustus ja perhe-elämä – moninaisuus voimavarana

Kuusisto korostaa, että moninaisuus on suomalaisen maanpuolustuksen vahvuus, ei heikkous. Selkeä ja oikeudenmukainen sääntely, joka huomioi alaikäisten lasten huoltajat, voi vahvistaa sekä luottamusta järjestelmään että kansalaisten halukkuutta sitoutua maanpuolustukseen.

– Moninaisuus on meidän maanpuolustuksen voima, ja nyt on korkea aika vahvistaa sitä. Kun selkeytämme alaikäisten lasten asevelvollisten huoltajien roolia, vahvistamme samalla sitoutumista ja luottamusta järjestelmään. Se tukee myös mahdollista laajentuvaa asevelvollisuutta, Kuusisto toteaa.

Selkeä linjaus siitä, miten raskaana olevat ja pienten lasten vanhemmat huomioidaan poikkeusoloissa, voisi samalla vähentää epävarmuutta ja lisätä sekä miesten että naisten halukkuutta osallistua vapaaehtoiseen ja lakisääteiseen maanpuolustukseen.

Kansainvälistä kiinnostusta myös Ruotsissa

Reserviläisäidiksi itseään kutsuva Kuusisto kertoo, että Suomen lisäksi reserviläisvanhemmuuteen liittyvä aloite on noteerattu myös Ruotsissa valtiollisella tasolla. Tämä osoittaa, että kysymys ei ole vain suomalainen erityispiirre, vaan laajempi pohjoismainen ja eurooppalainen haaste, jossa etsitään tasapainoa maanpuolustuksen, ihmisoikeuksien ja lapsen edun välillä.

Kun turvallisuusympäristö kiristyy ja kriisivalmiutta kehitetään, perheiden asema nousee entistä selkeämmin osaksi kokonaisturvallisuutta. Se, miten raskaana olevien ja pienten lasten vanhempien asepalvelus järjestetään, voi muodostua esimerkkitapaukseksi siitä, miten Suomi yhdistää vahvan maanpuolustuksen ja inhimillisen, lapsen etua kunnioittavan lainsäädännön.

Lähde: iltalehti.fi