Robert Jenrick potkittiin ulos konservatiivipuolueesta – näin entinen ministeri ajautui kohti Reform UK:ta

Vasta viime kuussa Robert Jenrick vakuutti, ettei ollut ”menossa minnekään”, vaikka huhut hänen mahdollisesta loikkaamisestaan Reform UK -puolueeseen kiihtyivät. Nyt entinen ministeri etsii uutta poliittista kotia sen jälkeen, kun konservatiivijohtaja Kemi Badenoch erotti hänet dramaattisesti varjohallituksestaan ja koko puolueesta.

Potkut varjohallituksesta ja puolueesta

Badenoch ilmoitti nähneensä ”kiistatonta näyttöä” siitä, että varjo-oikeusministeri Jenrick suunnitteli loikkausta pois konservatiiveista. Jenrick ei ole vielä julkisesti vastannut syytöksiin, mutta ratkaisu sinetöi kuukausia jatkuneen spekulaation hänen tulevaisuudestaan – aikana, jolloin Badenochin johtamat konservatiivit laahaavat mielipidemittauksissa Nigel Faragen Reform UK:n perässä.

Jenrick hävisi konservatiivien puheenjohtajakisan Badenochille vuonna 2024, ja puoluekollegoiden mukaan hän otti tappion raskaasti. Hän hyväksyi varjo-oikeusministerin tehtävän, mutta on sittemmin toiminut laajasti oman salkkunsa ulkopuolella, erityisesti maahanmuuttopolitiikassa ja kulttuurisodista käytävissä keskusteluissa.

Raju oikeistokäännös maahanmuuttopolitiikassa

Newarkin kansanedustajana tunnettu Jenrick, joka äänesti alun perin EU-jäsenyyden puolesta, on vuosien varrella liikkunut voimakkaasti poliittisen oikeiston suuntaan. Hän pyrki haastamaan Reform UK:n maahanmuuttolinjalla ja keräämään näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.

Puoluejohtajakampanjassaan Jenrick vaati Britanniaa irtautumaan Euroopan ihmisoikeussopimuksesta laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Tämä linjaus torjuttiin aluksi Badenochin toimesta, mutta myöhemmin myös hän omaksui saman koventuneen kannan.

Varjo-oikeusministerinä Jenrick hyökkäsi kärjekkäästi ”aktivistituomareita” vastaan ja arvosteli yhä jyrkemmin tuomioistuimien ratkaisuja maahanmuuttoasioissa. Hän rakensi samanaikaisesti vahvaa profiilia verkossa julkaisemalla näyttäviä videoita, joissa hän muun muassa konfrontoi liputta matkustavia Lontoon metrossa ja kuvasi laittomasti dumpattua jätettä työväenpuolueen hallinnoimassa Birminghamissa.

Erityistä kohua herätti hänen kommenttinsa Birminghamin Handsworthin kaupunginosasta, jota hän kuvaili ”yhdeksi huonoimmin integroituneista paikoista”, joissa hän oli koskaan käynyt. Lausunto synnytti syytöksiä rasismista, mutta Badenoch puolusti tuolloin vielä varjohallituskollegaansa.

Tausta: keskiluokkaisesta perheestä Cambridgeen ja liike-elämään

Robert Jenrick syntyi Wolverhamptonissa vuonna 1982 ja kasvoi Shropshiressa ja Herefordshiressä. Hän kävi yksityiskoulua; hänen isänsä työskenteli kaasuasentajana ja äitinsä sihteerinä. Akateemisesti lahjakas Jenrick suoritti historian tutkinnon Cambridgen yliopistossa erinomaisin arvosanoin ja kirjoitti opiskelijalehteen.

Valmistumisen jälkeen hän työskenteli yritysjuristina Lontoossa ja Moskovassa, minkä jälkeen siirtyi liike-elämään ja eteni kansainväliseksi johtajaksi huutokauppatalo Christie’sissä. Menestyksekäs ura yritysmaailmassa loi hänelle profiilin osaavana, mutta perinteisenä konservatiivisena teknokraattina – maine, josta kriitikot johdattivat pilkkanimen ”Robert Generic” viitaten hänen keskitiellä kulkevaan politiikkaansa.

Nousu parlamenttiin ja Midlands-identiteetti

Politiikka alkoi kuitenkin vetää puoleensa. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa Jenrick asettui ehdolle konservatiivien edustajana Newcastle-under-Lymessä Staffordshiressa, mutta ei tullut valituksi. Tie parlamenttiin aukesi vasta vuonna 2014, kun Newarkissa järjestettiin täytevaali niin sanotun ”cash-for-questions” -skandaalin seurauksena.

Jenrick onnistui pitämään Newarkin konservatiiveilla ja torjui tuolloin kovan haasteen Nigel Faragen UK Independence Partyltä, joka ratsasti korkeissa gallupluvuissa. Sittemmin hän on rakentanut itselleen ”Midlands Man” -identiteettiä ja korostanut ”häpeilemättömän provinsiaalista” näkökulmaa politiikkaan.

”Uskon, että normaalit ihmiset, kuten Newarkissa, ovat saaneet aikuisikäni ajan erittäin huonoa palvelua poliittiselta eliitiltä”, hän totesi hiljattain Financial Timesille.

Perhe-elämä ja Israel-tuki

Jenrick on naimisissa Israelissa syntyneen ja Yhdysvalloissa kouluttautuneen yritysjuristi Michal Berknerin kanssa. Parilla on kolme tytärtä, joita he kasvattavat juutalaisessa perinteessä. Konservatiivipuolueen vuoden 2024 konferenssissa Jenrick paljasti antaneensa yhdelle tyttäristään keskimmäisen nimen Thatcher kunnianosoituksena entiselle pääministerille Margaret Thatcherille.

Hän on profiloitunut vahvana Israelin tukijana maan sodassa Hamasia ja Hizbollahia vastaan ja vaatinut Ison-Britannian lähetystön siirtämistä Tel Avivista Jerusalemiin. Vuonna 2022, Venäjän hyökättyä Ukrainaan, Jenrickin perhe otti kotiinsa ukrainalaispakolaisperheen – hänestä tuli ensimmäinen kansanedustaja, joka teki näin.

Skandaalit ja kiistat ministeriuralla

Jenrickin ura ei ole ollut skandaaliton. Vuonna 2019, toimiessaan asunto-, yhteisö- ja paikallishallintoministerinä, hän joutui myrskyn silmään kiistanalaisen kaavapäätöksen vuoksi. Hän oli kumonnut päätöksen, joka esti miljardin punnan rakennushankkeen Isle of Dogsissa Itä-Lontoossa. Hankkeen taustalla oli kustantaja ja konservatiivien lahjoittaja Richard Desmond.

Kaksi viikkoa päätöksen jälkeen Desmond teki uuden lahjoituksen konservatiivipuolueelle. Myöhemmin paljastui, että Jenrick ja Desmond olivat istuneet vierekkäin puolueen varainkeruutilaisuudessa kaksi kuukautta aiemmin. Jenrick kiisti toimineensa väärin, mutta hänen päätöksensä kumottiin lopulta.

Lisäksi koronapandemian aikana nousi kohu, kun kävi ilmi, että Jenrick oli ajanut 150 kilometriä Lontoosta Herefordshiren kotiinsa ja sieltä vielä 40 kilometriä toimittaakseen ruokaa ja lääkkeitä eristyksessä oleville vanhemmilleen. Downing Street kuitenkin puolusti häntä ja jatkoi hänen käyttämistään ”mediapalokuntalaisena” poliittisten kriisien keskellä.

Matka hallituksissa: Hammondista Bravermaniin

Westminster-uran alkuvaiheessa Jenrick toimi parlamentaarisena avustajana useille ministereille, muun muassa Michael Govelle, Liz Trussille ja Amber Ruddille. Hän eteni valtiovarainministeriössä junioriministeriksi Philip Hammondin alaisuuteen.

Vuoden 2016 kansanäänestyksessä hän äänesti EU-jäsenyyden puolesta, mutta on sittemmin kuvaillut Brexitin olleen edellisen hallituksen suurin saavutus. Tämä kuvastaa hänen asteittaista liukumistaan kohti oikeampaa laitaa, samaan tapaan kuin Liz Truss, josta on myös tullut näkyvä hahmo konservatiivien oikeistossa.

Myöhemmin Jenrick palasi hallitukseen terveysministerinä Trussin lyhyen pääministerikauden aikana – yhtenä harvoista nimityksistä, jossa Truss valitsi Rishi Sunakia tukeneen kansanedustajan. Sunakin noustua pääministeriksi Jenrick sai maahanmuuttoministerin tehtävän ja osallistui kabinetin kokouksiin.

Monet arvioivat, että maltillisena pidetty Jenrick lähetettiin sisäministeriöön käytännössä ”vartioimaan” paljon kovempaa linjaa edustanutta sisäministeri Suella Bravermania. Kaksikon odotettiin ajautuvan nopeasti törmäyskurssille, mutta he olivat jo Cambridgen ajoilta tuttuja ja käyneet toistensa häissä. Heidän suhteensa pysyi työkelpoisena, osin siksi, että Jenrickin linja koveni selvästi maahanmuutosta vastaavana ministerinä.

Koventuneet näkemykset maahanmuutosta ja ero Sunakin hallituksesta

Jenrick on itse myöntänyt, että hänen näkemyksensä maahanmuutosta koventuivat työskennellessään sisäministeriössä ja nähdessään järjestelmän ongelmat läheltä. Jo aiemmin, yhteisöministerinä tehdessään yhteistyötä sisäministeriön kanssa maahanmuutto- ja ekstremismikysymyksissä, hän turhautui siihen, että sisäministeriö nähtiin ”pahana poliisina”, kun taas hänen oma ministeriönsä nähtiin ”hyvänä poliisina”. Hän päätti muuttaa tämän asetelman.

Joulukuussa 2023 Jenrick erosi Sunakin hallituksesta vastalauseena hallituksen hätäiselle Ruanda-lainsäädännölle, jonka tarkoituksena oli lähettää turvapaikanhakijoita käsiteltäväksi Ruandaan. Jenrickin mielestä laki ei mennyt riittävän pitkälle eikä olisi toiminut käytännössä. Eron jälkeen hänestä tuli yksi näkyvimmistä kriitikoista, jotka syyttivät konservatiivipuoluetta lupauksensa pettämisestä maahanmuuton vähentämisessä.

Poliittinen henkilöbrändi ja julkisuuskuva

Poliittisen linjan koventamisen ohella Jenrick on rakentanut henkilöbrändiä, jossa yhdistyvät kurinalaisuus, konservatiivinen arvomaailma ja vahva mediapresenssi. Hän kertoi käyttäneensä lyhyesti laihdutuslääke Ozempicia noin kuuden viikon ajan, mutta totesi, ettei ”erityisesti nauttinut” siitä ja laihtui lopulta ”normaalilla tavalla” terveellisemmän ruokavalion ja liikunnan avulla. Hän sanoi olleensa rehellisesti ”ylipainoinen” ja kertoi laihtuneensa noin 25 kiloa vuoden aikana.

Henkilökohtaisen kurinalaisuuden korostaminen sopii hänen poliittiseen viestiinsä, jossa hän vaatii kovempia otteita maahanmuutossa ja tiukempaa lain ja järjestyksen politiikkaa. Näkemys resonoi osan äänestäjistä kanssa, mutta on jakanut puolueen maltillisemman siiven ja oikeistosiipeä vahvasti tukevan kannattajakunnan.

Konflikti Badenochin kanssa ja tie ulos puolueesta

Kemi Badenoch suhtautui pitkään sallivasti Jenrickin irtiottoihin tämän virallisesta tehtäväkentästä. Hän sieti jopa sen, että Jenrick kehotti konservatiiveja vähentämään vihamielisyyttä Reform UK:ta kohtaan ja etsimään yhteistyön mahdollisuuksia. Myös Handsworth-kohussa Badenoch puolusti aluksi varjohallituskollegaansa syytöksiltä rasismista.

Lopulta raja kuitenkin ylittyi. Badenochin julkaisema video, jossa hän ilmoitti Jenrickin erottamisesta varjohallituksesta ja konservatiivipuolueesta, oli sävyltään tyly ja lopullinen. Syytös loikkauksen valmistelusta Reform UK:hon yhdistettynä pitkään jatkuneeseen sisäiseen oppositioon teki Jenrickistä riskin puolueen yhtenäisyydelle.

Tilanne muistuttaa, miten nopeasti poliittinen ilmapiiri voi kiristyä, kun puolueen kannatus sakkaa ja kilpailijat – kuten Reform UK tai brittiläisessä vesikriisissä keskeinen South East Water -yhtiöön kohdistettu kritiikki Kentiessä ja Sussexissa – hyödyntävät tyytymättömyyttä järjestelmää kohtaan. Sisäiset riidat, johtajuuskiistat ja kovat henkilökohtaiset asetelmat vain vahvistavat kuvaa kriisissä olevasta poliittisesta järjestelmästä.

Mitä seuraavaksi? Reform UK vaihtoehtona

Jenrick jatkaa edelleen parlamentin jäsenenä, mutta ilman puoluetta ja varjohallitustehtävää hänen seuraava siirtonsa on avoin. Monet arvioivat, että hän hakee nyt uutta alkua Reform UK:sta, jossa hänen kova linja maahanmuutosta ja kriittinen suhtautumisensa Euroopan ihmisoikeusjärjestelmään voisivat löytää otollisen maaperän.

Mahdollinen loikkaus Reform UK:hon olisi symbolisesti merkittävä isku konservatiiveille. Se vahvistaisi kuvaa siitä, että puolueen oikea laita etsii uutta kotia Faragen ympärille ryhmittyvästä liikkeestä. Samalla se nostaisi esiin kysymyksen siitä, onko perinteinen konservatiivipuolue enää se luonnollinen koti äänestäjille, jotka haluavat tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, kovaa lain ja järjestyksen linjaa ja jyrkempää suhtautumista kansainvälisiin sopimuksiin.

Robert Jenrickin tarina on kuvaava esimerkki siitä, miten nopeasti brittipolitiikan sisäiset voimasuhteet voivat muuttua. Remain-äänestäjästä ja teknokraattisesta ”keskikentän” ministeristä on tullut yksi näkyvimmistä oikeistosiiven kasvoista – ja nyt hänet on heitetty ulos puolueesta, jota hän vielä hiljattain halusi johtaa.

Ei sisällä instagram post:eja