Royel Otis: Australialainen indie-rock-duo BBC:n Sound of 2026 -listalla

Australialainen kitaraduo Royel Otis on noussut vauhdilla indie-maailman puhutuimpien nimien joukkoon. Vaikka yhtye ei alun perin edes halunnut ryhtyä kiertäväksi rock-bändiksi, heidän aurinkoinen, kitaravetoinen indie-popinsa ja viraaliksi nousseet cover-versiot ovat vieneet heidät suoraan kansainvälisille lavoille – ja nyt myös BBC Radio 1:n arvostetulle Sound of 2026 -listalle, jossa he sijoittuivat viidennelle sijalle.

Sound of -lista nostaa esiin artisteja, joilta odotetaan läpimurtoa tulevana vuonna. Royel Otisin valitsi listalle yli 170 kansainvälisen DJ:n, tuottajan ja artistin paneeli – joukossa myös Sir Elton John, joka on hehkuttanut kaksikkoa omassa radioshow’ssaan. Aiemmin listan viidennellä sijalla ovat olleet muun muassa Rosalía, Central Cee ja George Ezra, joten seura on kovatasoista.

Vahingossa syntynyt bändi Byron Baysta

Royel Otis koostuu parikymppisistä muusikoista Royel Maddell (kitara) ja Otis Pavlovic (laulu, kitara). Molemmat asuivat ja työskentelivät Byron Bayssa, Uudessa Etelä-Walesissa. He viettivät aikaa samoilla rannoilla ja samoissa lomakodeissa, ja lisäksi Maddellin isä tunsi Pavlovicin enon – silti he tutustuivat toisiinsa lopulta tyttöystävien kautta.

Pavlovicin mukaan ensikohtaaminen oli arkinen: Royel työskenteli baarissa, jossa Otis kavereineen kävi. Biljardipöydän ääressä keskustelu kääntyi nopeasti musiikkiin. Otisilla oli demobiisi, jonka hän lähetti Royelille. Maddell myöntää odottaneensa jotain kehnoa – kunnes kuunteli kappaleen aamulla suihkussa ja tajusi, että se oli ”sairaan hyvä”. Pian kaksikko vaihtoi jatkuvasti ideoita ja demoja puolin ja toisin.

Maddell kertoo halunneensa alun perin pysyä kulissien takana ja kirjoittaa kappaleita toisille artisteille. Suunnitelmat muuttuivat, kun he huomasivat, miten hyvin heidän yhteinen kemiansa toimi studiossa.

Oma soundi: janglaavat kitarat ja kerrostetut laulut

Bändi perustettiin virallisesti vuonna 2019. Heidän musiikkinsa ammentaa vaikutteita muun muassa The Curesta, Oasiksesta ja hieman yllättäen myös Alessi Brothersin vuoden 1976 pehmeästä rock-klassikosta Seabird. Näistä vaikutteista syntyi nopeasti oma, tunnistettava tyyli.

Pavlovic kuvailee Royel Otisin soundia ”janglaaviksi kitaroiksi ja kerrostetuiksi, hoilattaviksi vokaaleiksi”. Kappaleet ovat samaan aikaan harmonisia ja hieman rosoisia – osin siksi, että kaksikko on päättänyt jättää pieniä virheitä ja sattumia tarkoituksella tuotantoon. Spontaanius ja tietty rentous ovat osa bändin viehätystä.

Vuoden 2021 single Bull Breed kiteytti kaavan: tarina holtittomasta yöstä, peliautomaateista, menetetyistä palkkarahoista ja ketjussa poltetuista savukkeista ”kuin Courtney Love”. Maddell ei ole varma, glorifioiko kappale kyseisiä öitä vai piikittelee niitä – ehkä molempia.

Läpimurtosingle Oysters In My Pockets syntyi puolestaan lähes vitsinä. Kappale kuvailtiin julkaisun yhteydessä duon tavaksi osoittaa rakkautta simpukoille, jotka ”antavat lisää potkua mehuun ja tulta libidoon”. Biisi kirjoitettiin kirjaimellisesti grillin äärellä muutaman oluen siivittämänä, kun he olivat juuri käyneet ostamassa äyriäisiä paikallisesta supermarketista.

Ruoalla on muutenkin yllättävän iso rooli Royel Otisin diskografiassa: kappaleiden nimistä löytyvät muun muassa Fried Rice, Egg Beater, Kool Aid ja Jazz Burger. Pavlovic selittää yksinkertaisesti: he yrittävät olla rehellisiä – jos mielessä pyörii ruoka, se päätyy myös kappaleisiin.

Aluksi bändi ei halunnut kiertää – manageri muutti suunnan

Ensimmäiset singlet herättivät nopeasti kuhinaa, mutta duolla ei ollut kiire sitoutua täysipainoiseen artistiuraan. Maddellin mukaan he halusivat vain nauhoittaa musiikkia, eivät niinkään kiertää maailmaa. Lopulta heidän managerinsa, Andrew Klippel, rohkaisi ja painosti heitä ajattelemaan isommin ja näkemään, mihin asti bändi voisi yltää.

Pavlovic myöntää, että ilman ulkopuolista tönäisyä Royel Otis ei todennäköisesti olisi nyt siellä, missä se on. Vaikka he ovat myyneet jo yli 100 000 konserttilippua vuodessa – joista 60 000 Yhdysvalloissa – Maddell yrittää yhä pitää matalaa profiilia ja peittää kasvonsa neonpinkkien hiustensa taakse. Hän sanoo tuntevansa edelleen hermostuneisuutta julkisuudesta.

Viraalit coverit: Murder On The Dancefloor ja Linger

Moni uusi fani löysi Royel Otisin kahden viraalin radiosession kautta. Tammikuussa 2024 he tekivät nostalgisen indie-version Sophie Ellis-Bextorin hitistä Murder On The Dancefloor. Se sai nopeasti kiitosta rohkeasta, mutta kunnioittavasta tulkinnasta.

Neljä kuukautta myöhemmin Sirius XM:lle nauhoitettu cover The Cranberriesin kappaleesta Linger nousi Yhdysvaltain Top 100 -listalle ja kasvoi bändin striimatuimmaksi biisiksi Spotifyssa, keräten yli 223 miljoonaa kuuntelukertaa. Kappaleen valinta oli Maddellin mukaan hetken mielijohde – jopa siinä määrin, että tuolloinen rumpali varoitteli, ettei joitakin lauluja yksinkertaisesti ”saa koskea”.

Duo päätti kuitenkin luottaa vaistoonsa. Pavlovicin mukaan he joutuivat yrittämään versiota kolmesti ennen kuin löysivät oikean fiiliksen. He olivat varmoja, että lopputulos olisi katastrofi – mutta kävi päinvastoin. Linger on nykyään pysyvä osa heidän live-settiään, ja Lontoossa he pääsivät soittamaan sen jopa The Cranberriesin kitaristin Noel Hoganin kanssa. Maddell kuvailee Hogania herrasmieheksi, joka halusi soittaa nimenomaan Royel Otisin version kappaleesta.

Se, että coverit ovat osittain syrjäyttäneet bändin omat kappaleet, tuntuu kaksijakoiselta. Maddell sanoo sen olevan ”katkeraa ja makeaa” – toisaalta olisi hienoa, jos suurimmat hitit olisivat omia biisejä, mutta toisaalta juuri näiden versioiden kautta valtava määrä uusia kuuntelijoita on löytänyt Royel Otisin. Hänen sanoin: ”Se on kaksiteräinen miekka – mutta seksikäs miekka.”

Nopeatempoista albumitahtia ja kipeitä hyvästejä

Vuodesta 2024 lähtien Royel Otis on työskennellyt hurjalla tahdilla. He ovat äänittäneet kaksi albumia lähes peräjälkeen. Täyspitkä debyytti Pratts & Pain – nimetty lontoolaisen pubin mukaan – toi esiin bändin kokeilunhalun: levyllä kuullaan ”hullunkurisia, itse kyhättyjä soittimia” ja erikoisia avoimia virityksiä, mutta tuttu aaltoileva kitarasaundi ja hyväntuulinen melodiantaju säilyvät.

Toinen albumi, vuoden 2025 Hickey, syntyi keskellä kiihtyvää uraa ja sen myötä syntyneitä henkilökohtaisia paineita. Pavlovicin mukaan koko vuoden 2024 kestänyt kiertue pakotti molemmat sanomaan hyvästit useille tärkeille ihmisille. Maddell kertoo joutuneensa eroamaan tyttöystävästään, joka ei enää jaksanut jatkuvaa yksinoloa tämän kiertäessä ympäri maailmaa. Lisäksi hän menetti perheenjäseniään, ja hyvästejä kertyi lyhyen ajan sisällä liikaa.

Intensiivinen kiertue-elämä tarkoitti, että iso osa yksityiselämästä jäi väistämättä väliin. Tämä suru ja ikävä kuuluvat Hickeyn teksteissä ja tunnelmassa. Samalla levy syntyi tilanteessa, jossa levy-yhtiön ja yleisön odotukset uusista julkaisuista olivat jatkuvasti läsnä.

Pavlovic kuvaa nykyistä musiikkimaailmaa ympäristöksi, jossa artisteihin kohdistuu kova paine julkaista uutta materiaalia tauotta. Hän ei ole varma, onko tällainen tahti pitkällä aikavälillä paras mahdollinen – ja myöntää, että myös heidät piti suostutella tekemään toinen albumi niin nopeasti.

Lyriikkakohu, festivaalimenestys ja ARIA-ehdokkuudet

Hickeyn julkaisukampanja ei ollut täysin mutkaton. Yhtye joutui pyytämään anteeksi levyn ensimmäisen singlen Moody lyriikoita, joita pidettiin osin naisvihamielisinä. Kriittinen vastaanotto pakotti heidät tarkastelemaan tekstejään uudestaan ja käymään läpi, mitä he haluavat sanoituksillaan oikeasti sanoa.

Sen jälkeen suunta alkoi kääntyä myönteisemmäksi. Royel Otis teki kehutut ensiesiintymisensä isoilla brittiläisillä festivaaleilla, kuten Glastonburyssa ja Readingissa, missä Sophie Ellis-Bextor liittyi lavalle mukaan. Hickey toi bändille myös heidän ensimmäisen listasijoituksensa Isossa-Britanniassa ja poiki ehdokkuudet Australian ARIA-palkintoihin parhaasta yhtyeestä ja parhaasta rock-albumista.

Sound of 2026 -listaus kiihdyttää tahtia entisestään

BBC Radio 1:n Sound of 2026 -listan viides sija kertoo, että Royel Otisin tahti ei ole hidastumassa. Haastatteluhetkellä kaksikko saapuu paikalle ”taiteellisen rähjäisenä”, kädessään oluet – jotka paljastuvat kuitenkin alkoholittomaksi Guinnessiksi. He ovat juuri hypänneet bussista Glasgow’ssa, 82. keikkaa varten. Edellisenä iltana he päättivät kolmen loppuunmyydyn konsertin putken Lontoon Brixton Academyssa. Kyseessä oli heidän 81. keikkansa kyseisenä vuonna.

Vaikka ulkokuori on väsynyt, taustalla on uudenlainen ammattimaisuus. Maddell kertoo, että he opettelevat pitämään itsestään huolta kiertueella: syömään paremmin, käymään saunassa, pysymään mahdollisimman raittiina. Alkoholittomat oluet ovat osa tätä uutta rutiinia.

Tammikuu on heidän harvinainen vapaakuukautensa, jonka jälkeen Pavlovic haluaa palata uuden musiikin kirjoittamisen pariin – mutta hieman rauhallisemmalla tahdilla. Hän toivoo, että seuraavat kappaleet voisivat ammentaa muustakin kuin tien päällä olemisesta. Toimittajan laskelmien mukaan tästä voisi aikanaan syntyä jopa humoristinen kunnianosoitus vähäalkoholiselle oluelle.

Royel Otis ja tarinat, jotka syntyvät nopeasti

Royel Otisin tarina on esimerkki siitä, miten sattuma, oikea kemia ja rohkeus rikkoa rajoja voivat nostaa pienen indie-duon kansainväliseen valokeilaan. Heidän musiikissaan yhdistyvät nostalgiset kitarasaundit, tarttuvat melodiat, ruoan ja arjen havainnot sekä haikeat tarinat ihmissuhteista, joita kiertue-elämä repii auki.

Samalla heidän uransa peilaa monia nykymusiikkialan ilmiöitä: viraalien coverien voimaa, jatkuvan sisällöntuotannon painetta ja sitä, miten nopeasti pienestä projektista voi kasvaa maailmanlaajuinen ilmiö. Siinä missä Royel Otis joutui aluksi suostuttelemaan itseään edes bändiksi, heidät on nyt nostettu samaan tulevaisuuden nimien joukkoon kuin monet aikamme suurimmat tähdet.

Myös musiikkimaailman ulkopuolella nähdään nopeita rakkaustarinoita ja äkillisiä käänteitä, joista tulee osa populaarikulttuurin tarinastoa – kuten esimerkiksi Marika Fingerroosin näyttävä kihlasormus ja pikavauhtia edennyt rakkaustarina osoittaa suomalaisessa viihdekentässä.

Ei sisällä instagram post:eja