Suomalaiset löytävät Gdanskin: kohtuullinen palkka, halvat hinnat ja yllättävän hyvä elintaso
Vain puolentoista tunnin lennon päässä Turusta sijaitseva Puolan Gdansk tarjoaa suomalaisille yhdistelmän, jota kotimaassa on yhä vaikeampi löytää: kohtuullisen palkan, selvästi edullisemmat hinnat ja eurooppalaisen, modernin elintason. Silti kaupunkiin muuttaa vain harva suomalainen.
Gdansk – korkeaa elintasoa ja matalampia kustannuksia
Gdansk ei ole enää mikään piilotettu halpalomakohde, vaan kehittynyt nopeasti vauraaksi, moderniksi kaupungiksi. Elintaso on noussut tuntuvasti, ja monilla aloilla – erityisesti asiantuntijatehtävissä – palkkataso voi nousta jopa Suomen tasolle tai sen yläpuolelle. Hinnat ovat silti suurilta osin yhä selvästi Suomea matalammat, etenkin peruselintarvikkeiden ja palveluiden osalta.
Suomalainen kääntäjä Veikko Suvanto on asunut Puolassa jo noin 15 vuotta, joista kahdeksan Gdanskissa. Hän tekee käännöstyötä puolasta ja englannista suomeen ja päinvastoin ja seuraa läheltä Puolan taloudellista kehitystä.
– On ollut hienoa seurata, miten puolalaiset ovat pikkuhiljaa päässeet alemmuudentunteestaan länsieurooppalaisia ja amerikkalaisia kohtaan. Elintaso on noussut merkittävästi, vaikka se on tuonut mukanaan myös hintojen nousun, Suvanto kertoo.
Hän kuvaa puolalaisia ahkeraksi, työhönsä sitoutuneeksi kansaksi: vaikka maa on vahvasti katolinen, työkulttuuri muistuttaa protestanttista – töitä ei pelätä, eikä niitä kaihdeta.
Arki Gdanskissa: kahvia, kulttuuria ja kohtuullisia vuokria
Puola on kansainvälisesti tunnettu elokuvaohjaajistaan ja -kuvaajistaan, joten ei ole yllättävää, että Suvannon tapaa Gdanskissa elokuvateatterissa. Spektrum-elokuvateatteri ja sen alakerrassa oleva Miau Miau -kahvila ovat hänelle tuttuja paikkoja.
Elokuvalippu Spektrumiin maksaa tyypillisesti 24 zlotya, eli noin kuusi euroa. Vaihtoehtoisesti kuukauden lippupaketin saa 65 zlotylla. Kahvilassa kaksi kahvia – latte ja cappuccino – irtoaa yhteensä 35 zlotylla, noin 8,40 eurolla. Suomalaisittain hinnat tuntuvat edelleen maltillisilta.
Asuminen Gdanskissa on Suvannon mukaan yhä kohtuullisen edullista, jos on valmis asumaan keskustan ulkopuolella. Hän maksaa reilun 40 neliön asunnosta lähiössä kaikkine kuluineen hieman yli 600 euroa kuukaudessa. Vanhassa kaupungissa ja sen välittömässä läheisyydessä vuokrat voivat olla jo aivan toista luokkaa.
IT-alan työ houkutteli Akin Puolaan
Aki Rönkkö muutti Gdanskiin työn perässä reilut vuosi sitten. Hän työskentelee IT-tukihenkilönä Kemiran Gdanskin toimipisteessä ja hoitaa tukipyyntöjä ympäri maailmaa.
Suomessa alanvaihto ja uusi koulutus IT-tukeen eivät tuoneet töitä – työnantajat vaativat kokemusta, jota ei ollut. Ratkaisu löytyi ulkomailta. Ensin Rönkkö sai Baronaltä tarjouksen Etelä-Puolan Katowiceen, mutta pian hän siirtyi Gdanskiin paremman työtarjouksen perässä.
– Ihmettelen niitä suomalaisia, jotka ovat mieluummin työttöminä Suomessa kuin tekevät töitä ja ansaitsevat elantonsa täällä Puolassa. Oman alani töitä on tarjolla, ja englannilla pärjää hyvin. Perheettömälle muutto toiseen EU-maahan on helppoa vapaan liikkuvuuden ansiosta, Rönkkö sanoo.
Hän sai Kemiralta heti vakituisen työsopimuksen, kattavan työterveyshuollon ja Puolan mittakaavassa hyvän palkan: 9200 zlotya kuukaudessa, eli noin 2200 euroa bruttopalkkaa. Tämä ylittää selvästi Puolan keskipalkan, joka on noin 8000 zlotya.
Hintataso: ei enää sikahalpa, mutta ei myöskään kallis
Rönkkö kuvaa Gdanskin hintatasoa kaksijakoiseksi. Turistialueilla hinnat ovat monin paikoin Suomen tasolla tai jopa sen yläpuolella, mutta peruspalvelut ja ruoka ovat yhä edullisia. Kun palkka on kohtuullinen ja arjen kulut selvästi Suomea pienemmät, elintaso voi käytännössä olla samaa luokkaa – tai parempi.
Gdanskia on aiemmin kutsuttu “turkulaisten Tallinnaksi”, mutta kaupunki on matkalla täysin eurooppalaiseksi metropoliksi myös hintojensa puolesta – samaan tapaan kuin itse Tallinnakin on muuttunut. Silti Gdansk ei ole “sikahalpa” eikä “sikakallis”, vaan jossain välimaastossa.
Syöminen ja juominen: maitobaarista Hard Rock Cafeen
Perinteiset puolalaiset maitobaarit ovat loistava esimerkki edullisesta arkilounaasta. Stagiewna-kadun maitobaarissa englantilainen Aaron Goodwin nautiskeli sianlihapihvin, rahkatäytteisen pannukakun ja jääteen yhteishintaan 46,50 zlotya – reilut 11 euroa. Hänen mielestään hinta oli kohtuullinen, vaikkei hän tarkkaan tiedäkään paikallista lounaan hintatasoa.
Samaan aikaan Gdanskin keskustan trendikkäämmissä paikoissa hinnat lähestyvät Suomen tasoa. King Kebab -ravintolassa kanakebab riisin kanssa maksaa sekin reilut 11 euroa. Hard Rock Cafe tarjoaa amerikkalaista aamiaista noin 12 eurolla, ja Gdanskin Starbucksissa pieni latte maksaa yli neljä euroa.
Myös alkoholin hinnat ovat nousseet. Scandic-hotellin baarissa halvin viski–cola maksaa noin 11 euroa, ja Hard Rock Cafessa aamiais-cocktailit 8–9 euroa kappale. Edullinen vaihtoehto on ostaa juomat kaupasta: Forum-ostoskeskuksen Spar-marketissa puolen litran vahva Kasztelan-olut maksaa noin 0,70 euroa ja neljä suurta Heineken-tölkkiä alle neljä euroa.
Turismin varjopuoli: asumisen hinnat karkaavat
Gdanskin vanhan kaupungin Peroni-ravintolassa työskentelevä Mateusz Osiecki tervehtii asiakkaita suomeksi ja kertoo, miksi kaupunki ei tunnu enää halvalta edes paikallisille. Gdanskista on tullut tyypillinen turistikeskus, jossa hinnat seuraavat kysyntää. Harmaasta satamakaupungista on 30 vuodessa kasvanut värikäs huvittelukeskus.
Puolan vahva talouskasvu ja EU-tukina saadut miljardit ovat kiihdyttäneet kehitystä. Turistit eivät välttämättä pidä Gdanskia kalliina, mutta paikalliset kamppailevat asumiskustannusten kanssa. Kaupungissa nähdään jo tuttu “Barcelona-ilmiö”: keskustan asunnot valuvat Airbnb-käyttöön, ja paikalliset joutuvat muuttamaan lähiöihin.
Uusia asuntoja myydään kymmenien asuntojen paketteina yrityksille, jotka vuokraavat niitä lyhytaikaiseen majoitukseen. Protesteja on jo nähty, mutta hinnat jatkavat nousuaan. Gdynian Skycity-projektissa neliöhinnat kipuavat jopa 8000 euroon. Osieckin sukulainen maksoi hiljattain lähes puoli miljoonaa zlotya – noin 118 000 euroa – lähiöasunnosta, josta työmatka keskustaan kestää autolla puoli tuntia.
Ruuhkat ovat kasvaneet samaa tahtia elintason kanssa, kun yhä useampi haluaa oman auton. Bussimatka Gdanskin lentokentältä rautatieasemalle voi ruuhka-aikaan kestää jopa kaksi tuntia, vaikka matkaa on vain 13–14 kilometriä. Julkinen liikenne on silti edullista: bussi- ja raitiovaunulippu maksaa noin 4,80 zlotya eli 1,15 euroa.
Asuminen: kalliit keskustat, edullisemmat lähiöt
Aki Rönkkö kyllästyi paikallisiin vuokranantajiin ja muutti valmiiksi kalustettuun Nolin studioon lähiöön. Vuokra on 3250 zlotya eli noin 780 euroa kuukaudessa. Summa on Gdanskiin nähden korkea, mutta vastineeksi hän saa huolettoman ja modernin asumisratkaisun.
– Asuminen on Gdanskissa kallista, mutta vastaavasti säästetään kaikesta muusta, etenkin ruuasta. Itse haen ruuat kuponkitarjouksilla Lidlistä ja Biedronkasta, Rönkkö kertoo.
Veikko Suvannon tapauksessa Puolassa pitävät kiinni sekä työ että perhe. Hänellä on 7-vuotias kaksikielinen poika, ja Suvanto huolehtii siitä, ettei lapsen suomen kieli pääse unohtumaan.
Turvallisuus: Kaliningrad vieressä, mutta arki rauhallista
Puolan ja Venäjän kiristynyt suhde sekä Kaliningradin läheisyys nousevat usein esiin, kun mietitään Gdanskiin muuttoa. Suvanto myöntää pohtivansa turvallisuustilannetta, etenkin kun Gdanskista on vain noin 150 kilometriä vahvasti militarisoituun Kaliningradiin. Tilanteen herkkyydestä saatiin muistutus, kun Itä-Puolaan lehahti venäläinen drooniparvi.
– En osaa sanoa, mitä tekisin, jos sota syttyisi. Mitään selkeää suunnitelmaa ei ole – mutta ei taida olla monella muullakaan, Suvanto toteaa.
Aki Rönkkö näkee tilanteen eri tavalla. Hänen arjessaan kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne ei näy mitenkään. Kaduilla ei näy sotilaita eikä sotilasajoneuvoja, eikä aihe ole jatkuvasti esillä ystäväpiirissä.
– Ajattelen, että Puola on iso maa ja siksi turvallinen. Lisäksi kyseessä on Nato-maa. Jos en pitäisi Gdanskia turvallisena, en kutsuisi tänne sukulaisiani, Rönkkö sanoo.
Edulliset palvelut ja nopeat yhteydet Suomesta
Yksi konkreettinen esimerkki elinkustannusten erosta näkyy terveyspalveluissa. Rönkön isä kävi Gdanskissa hammaslääkärissä paikkauttamassa kolme reikää. Kaikki hoidettiin kerralla, mukaan lukien röntgenkuvat, ja lasku oli 290 euroa – summa, joka Suomessa voi helposti ylittyä jo kahden käynnin aikana.
Myös lentoyhteydet tekevät Gdanskista houkuttelevan. Wizz Air lentää Turusta Gdanskiin parhaimmillaan parinkympin hintaan, ja lento kestää vain noin 1,5 tuntia. Samalla tavalla kuin jalkapallofanit matkustavat katsomaan otteluita – esimerkiksi seitsemän maalin trilleriksi yltynyttä Luton Townin ja Forest Greenin kohtaamista – myös Gdanskiin suuntautuva viikonloppumatka tai pidempi työkomennus on logistisesti helppo järjestää.
Miksi Gdanskiin kannattaa muuttaa?
Gdansk tarjoaa yhdistelmän, jota moni suomalainen ei vielä tunne:
- Mahdollisuus kohtuulliseen tai hyvään palkkaan, etenkin asiantuntija-aloilla ja kansainvälisissä yrityksissä.
- Selvästi Suomea matalammat peruskulut – ruoka, julkinen liikenne ja osa palveluista ovat edelleen edullisia.
- Moderni, eurooppalainen suurkaupunki, jossa on vilkas kulttuurielämä, meri ja historia.
- Nopeat ja halvat lentoyhteydet Suomeen, erityisesti Turusta.
- EU:n vapaa liikkuvuus helpottaa muuttoa, työntekoa ja arjen järjestelyjä.
Haasteitakin on: asuminen etenkin keskustassa on kallistunut, turismi nostaa hintoja ja turvallisuuspoliittinen tilanne herättää ajoittain kysymyksiä. Silti heidän, jotka ovat jo muuttaneet, viesti on selvä: Gdanskissa on mahdollista elää hyvin, tehdä töitä ja säästää – usein paremmin kuin Suomessa.
Lähde: iltalehti.fi
