Syyrian pakolaiset Turkissa pohtivat paluuta kotimaahan Assadin kaatumisen jälkeen
Sodan runteleman kotimaan vetovoima voi olla voimakas – jopa silloin, kun siitä ei ole omia muistoja. Näin on 18-vuotiaan Ahmedin kohdalla. Hän astuu ulos moskeijasta Gaziantepin keskustassa Kaakkois-Turkissa, vain lyhyen matkan päässä Syyrian rajasta, musta T-paita päällään, rintaan painettuna sana ”Syria”.
Ahmed oli vasta viisivuotias, kun hänen perheensä pakeni Syyriasta Turkkiin. Nyt hän suunnittelee palaavansa vuoden tai kahden sisällä.
”Olen malttamaton, haluan jo takaisin”, hän kertoo. ”Yritän ensin säästää rahaa, koska palkat Syyriassa ovat matalat.” Siitä huolimatta hän uskoo tulevaisuuden olevan parempi kotimaassa.
”Syyria rakennetaan uudelleen ja se tulee olemaan kuin kultaa”, hän sanoo luottavaisesti.
Paluun aalto Assadin kaatumisen jälkeen
Jos Ahmed palaa, hän liittyy jo yli puolen miljoonan syyrialaisen joukkoon, jotka ovat jättäneet Turkin sen jälkeen, kun Syyrian pitkäaikainen diktaattori Bashar al-Assad syrjäytettiin joulukuussa 2024.
Monet olivat asuneet Turkissa jo vuodesta 2011 lähtien, jolloin Syyrian sisällissota repi maan rikki. Sodan myötä Turkista tuli maailman suurin syyrialaispakolaisten turvapaikka, ja pakolaisten määrä nousi huippuvuosina noin 3,5 miljoonaan.
Suuri pakolaismäärä aiheutti Turkissa poliittisia jännitteitä ja ajoittain myös avoimia, muukalaisvihamielisiä hyökkäyksiä syyrialaisia vastaan.
Virallisesti ketään ei pakoteta palaamaan, mutta monet kokevat, että heitä työnnetään pois Turkista byrokratian kiristymisen ja heikkenevän ilmapiirin kautta.
”Kansalaisjärjestöt saavat viranomaisilta viestin, että on aika lähteä”, kertoo eräs syyrialaisnainen, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
”Minulla on paljon hyviä turkkilaisia ystäviä. Silti jopa he ja naapurini ovat kysyneet, miksi olen yhä täällä. Totta kai palaamme, mutta järjestäytyneesti. Jos kaikki lähtisivät samaan aikaan, syntyisi kaaos.”
Perheet kahden maan välissä – lapset eivät tunne Syyriaa
32-vuotias Aya Mustafa haluaa palata, mutta ei vielä. Tapasimme hänet talvisen auringon alla Gaziantepin ylle kohoavan, Bysantin ajalta peräisin olevan linnan muurien juurella. Hänen kotikaupunkinsa Aleppo on alle kahden tunnin ajomatkan päässä.
”Paluusta puhutaan joka päivä, joka tunti”, Aya kuvaa. Hänen perheensä oli Syyriassa lakimiehiä ja opettajia, mutta Turkissa he joutuivat aloittamaan alusta leipureina ja kampaajina.
”Pohdimme koko ajan, miten voisimme palata, milloin ja mitä voisimme siellä tehdä. Rehellisesti sanottuna haasteita on paljon. Monilla perheillä on lapsia, jotka ovat syntyneet täällä eivätkä edes puhu arabiaa.”
Haasteita lisää Syyrian tuhoutunut infrastruktuuri ja epävarma poliittinen tilanne. Uudessa väliaikaishallinnossa presidenttinä toimii Ahmed Al Sharaa, entinen al-Qaidan johtohahmo, joka yrittää nyt rakentaa itselleen uutta imagoa.
Aya näki Aleppon tuhon omin silmin vieraillessaan siellä. Hänen perheensä koti on yhä pystyssä, mutta siellä asuu nyt joku toinen.
”Päätös palata Syyriaan on valtava”, Aya sanoo. ”Se on erityisen vaikeaa niille, joilla on iäkkäitä sukulaisia. Minulla on isoäitini ja vammainen siskoni. Tarvitsemme perusasiat – sähköä, vettä ja työpaikkoja – selviytyäksemme siellä.”
Toistaiseksi perhe ei hänen mukaansa selviäisi Syyriassa, mutta he uskovat palaavansa vielä.
”Uskomme, että se päivä tulee”, Aya sanoo leveästi hymyillen. ”Uudelleenrakentaminen vie vuosia, mutta lopulta näemme kaikki jälleen Syyriassa.”
Osa ei halua palata lainkaan
Lyhyen ajomatkan päässä tapaamme toisenlaisen näkemyksen: nelihenkisen syyrialaisperheen – isän, äidin ja kaksi teini-ikäistä poikaa. Isä, joka ei halua nimeään julkisuuteen, johtaa avustusjärjestöä, joka tukee syyrialaisia sekä Turkissa että Syyriassa.
Teekuppien ja baklavan äärellä kysymme, palaisiko perhe Syyriaan. Vastaus on ehdoton.
”Ei, en minä enkä perheeni”, hän sanoo. ”Sama pätee järjestööni. Meillä on projekteja Syyriassa ja haluamme laajentaa niitä, mutta perheeni ja organisaationi jäävät tänne Turkkiin.”
Kysyttäessä syitä hän luettelee talouden, turvallisuuden, koulutuksen ja terveydenhuollon ongelmat.
”Väliaikaishallituksella ei ole kokemusta tilanteen hoitamisesta”, hän arvioi. ”Jotkut pyytävät antamaan heille mahdollisuuden, mutta vuosi on jo kulunut, eikä merkkejä paremmasta juuri ole.”
Myös hän on vieraillut Syyriassa, eikä kokemus rauhoittanut mieltä.
”Turvallisuustilanne on erittäin huono”, hän sanoo. ”Ihmisiä tapetaan päivittäin. Uhrien henkilöllisyydestä riippumatta he ovat ihmisiä, joilla on sielu.”
Hänen äänensä pehmenee, kun puhe kääntyy 80-vuotiaaseen isään Damaskoksessa. Tämä ei ole nähnyt pojanpoikiaan 12 vuoteen – eikä ehkä näe koskaan.
Perhe saa toistaiseksi jäädä Turkkiin, mutta isä varautuu jo siihen, että politiikka voi muuttua.
”Suunnitelma A on jäädä Turkkiin”, hän sanoo. ”Jos se ei onnistu, mietin suunnitelmia B, C ja jopa D. Olen insinööri – suunnittelen aina etukäteen.”
Yksikään hänen varasuunnitelmistaan ei sisällä paluuta Syyriaan.
Turkissa eläminen on välitilaa
Vaikka paluu Syyriaan on monelle vaikea ja pelottava ajatus, ei Turkkiinkaan jääminen ole helppoa. Suurimmalla osalla syyrialaisista on ”tilapäinen suojelu” -status, joka rajoittaa elämää monin tavoin. Periaatteessa he eivät saa poistua siitä kaupungista, johon heidät on alun perin rekisteröity.
Työluvat ovat vaikeita saada, ja monet tekevät matalapalkkaisia töitä harmailla työmarkkinoilla. Elämä on epävarmaa ja toimeentulo niukkaa.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, joka tuki aikoinaan kansannousua Assadia vastaan, on julkisesti vakuuttanut, ettei yhtäkään syyrialaista karkoteta väkisin. Pakolaisjärjestöt kuitenkin varoittavat pinnan alla kasvavista paineista.
Merkittäviä signaaleja ovat muun muassa syyrialaisten ilmaisen terveydenhuollon päättyminen vuoden alusta sekä uudet säännökset, jotka tekevät heidät palkkaamisesta työnantajille kalliimpaa.
”Nämä uudet elementit varjostavat sitä, kuinka vapaaehtoisia paluut todella ovat”, arvioi Metin Corabatir, Turkin riippumattoman turvapaikka- ja maahanmuuttotutkimuskeskuksen IGAM:in johtaja.
Hän muistuttaa myös, että viimeistään vuoden 2028 presidentin- ja parlamenttivaalit voivat muodostaa uuden uhan syyrialaisille.
”Normaalisti presidentti Erdoğan on ollut heidän tärkein suojelijansa”, Corabatir sanoo. ”Hän on toistuvasti vakuuttanut, että syyrialaiset saavat jäädä niin kauan kuin haluavat – myös sen jälkeen, kun hallinto Syyriassa vaihtui. Mutta jos vaalit lähestyvät ja AKP:lle nähdään poliittista hyötyä linjan kiristämisestä, politiikka voi muuttua.”
Hänen mukaansa vaalit voivat herättää henkiin muukalaisvastaisen retoriikan, joka oli näkyvillä edellisissä vaaleissa. ”Nuo tunteet ovat nyt uinuvia, mutta olen varma, että niiden perusta on yhä olemassa”, hän varoittaa.
Rajan tuntumassa koti kutsuu – mutta ei kaikkia
Harmaana aamuna rajanylityspaikalla, noin tunnin ajomatkan päässä Gaziantepista, Syyrian kukkulat näkyvät selvästi horisontissa. Monille ne merkitsevät toivoa, toisille pelkoa.
Mahmud Sattouf ja hänen vaimonsa Suad Helal ovat matkalla Syyriaan – tällä kertaa vain lyhyelle vierailulle. Heillä on Turkin kansalaisuus, joten he voivat palata takaisin Turkkiin. Monille muille syyrialaisille rajanylitys on nykyään yksisuuntainen matka.
Mahmud, ammatiltaan opettaja, ei peittele innostustaan.
”Palaamme, koska rakastamme maatamme”, hän sanoo. ”Se on valtava ilo. Sitä on vaikea pukea sanoiksi. Kuten sanomme englanniksi: ’East, west, home is best’ – koti on paras, oli se idässä tai lännessä.”
Hän kertoo, että he muuttavat pysyvästi Syyriaan noin vuoden kuluttua, kun tilanne on vakaampi. Mukaan lähtevät myös neljä poikaa perheineen.
”Olen 63-vuotias, mutta en tunne itseäni vanhaksi”, Mahmud sanoo. ”Tunnen itseni nuoreksi. Olemme valmiita rakentamaan maamme uudelleen.”
Kysyttäessä, miltä lopullinen paluu tuntuu, hän naurahtaa.
”Olen silloin maailman onnellisin mies”, hän vastaa.
Turvallisuus huolettaa myös moskeijoissa
Monet Syyrian pakolaiset seuraavat tarkasti myös kotimaansa turvallisuustilannetta. Viimeaikaiset väkivaltaisuudet ja iskut ovat herättäneet pelkoa siitä, onko paluu todella turvallista. Esimerkiksi Homsin moskeijassa perjantairukousten aikaan tapahtunut räjähdys, jossa sai surmansa useita ihmisiä, muistuttaa karulla tavalla, että rauha Syyriassa on edelleen hyvin hauras.
Tällaisten uutisten valossa monen Turkissa asuvan syyrialaisen mielessä kytee sama kysymys: onko parempi jäädä epävarmaan välitilaan Turkissa vai uskaltaa palata kotimaahan, jossa turvallisuus, talous ja peruspalvelut ovat vielä vuosien päässä vakaudesta?
Vaikka vastaukset vaihtelevat perheittäin, yksi asia yhdistää lähes kaikkia: kaipuu kotiin ei katoa – mutta sen rinnalla kulkee pelko siitä, mitä kotiin palaaminen käytännössä tarkoittaa.
Ei sisällä instagram post:eja
