Taisteluaikaa vastaan: Mia Hansson loihtii täysikokoisen Bayeux’n seinävaatteen kopion pisto pistolta
Cambridgeshiressä asuva taiteilija ja käsityöläinen Mia Hansson elää kirjaimellisesti kilpaa ajan kanssa. Kun British Museum valmistautuu esittelemään alkuperäisen Bayeux’n seinävaatteen Lontoossa ensi syyskuussa, Mia työskentelee tauotta oman täysikokoisen, uskollisen jäljennöksensä parissa.
Lähes tuhannen vuoden tarina uusiksi – 70 metrin mittaisena
Lähes tuhat vuotta vanha, noin 70 metriä (230 jalkaa) pitkä Bayeux’n seinävaate kertoo yksityiskohtaisesti vuoden 1066 normannivalloituksesta ja Hastingsin taistelusta. Tämä keskiajan kuvakertomus on yksi Euroopan tunnetuimmista tekstiilitaideteoksista, ja se palaa näyttävästi esille osana Britannian ja Ranskan välistä kulttuurivaihtoa.
Wisbechissä asuva 51-vuotias Mia on omistanut viimeiset yhdeksän ja puoli vuotta elämäänsä tämän mestariteoksen pikkutarkalle, pisto pistolta tehtävälle kopiolle. Hänen tavoitteenaan on valmistua ajoissa ennen kuin alkuperäinen teos palaa takaisin Ranskaan.
Tiukka takaraja: lokakuu 2027
Mia on asettanut itselleen selkeän ja kunnianhimoisen määräajan: lokakuu 2027. Silloin alkuperäinen seinävaate on palaamassa Bayeux’n uudistettuun museoon Normandiassa – ja samaan aikaan tulee myös kuluneeksi 1 000 vuotta Vilhelm Valloittajan syntymästä.
Hän myöntää, että aikataulu on kireä:
“Kun saan valmiiksi sen kuvan, jota ompelen juuri nyt, minulla on kasassa 55 metriä. Jäljellä on enää 13,7 metriä – tästä eteenpäin ollaan jo oikeasti loppusuoralla. Kaikki on mahdollista. Kuka tarvitsee unta?”
Mia on edennyt tasaisella tahdilla, noin kuusi metriä vuodessa. Jatkuva, kurinalainen työ on ainoa tapa saada jättimäinen projekti maaliin ennen alkuperäisen teoksen paluuta Ranskaan.
Projekti, jota ei voi “vain nopeasti” saada valmiiksi
Ajatus täydellisen, ompele ompeleelta tehdyn kopion luomisesta syntyi vuonna 2016. Mia kertoo lähteneensä hankkeeseen osittain uteliaisuudesta ja osittain tarpeesta löytää pitkäjänteinen haaste:
“Halusin vain jotain tekemistä – projektin, jota en voisi mitenkään saada nopeasti valmiiksi.”
Siitä lähtien jokainen vuosi on rakentunut seinävaatteen ympärille. Työ on tarkkaa käsityötä, jossa pienikin virhe voi pakottaa purkamaan kymmeniä pistoja takaisin.
Ensikosketus kirjontaan jo lapsena
Mian suhde kirjontaan alkoi jo kuusivuotiaana, kun hänen tiukka, ruotsalainen isoäitinsä Greta antoi tälle ommeltavaa tilanteessa, jossa lapsen käytös ei ehkä ollut ollut moitteetonta. Kun työ valmistui, isoäiti käänsi työn nurjan puolen näkyviin ja totesi:
“Näin tarkistan, oletko tehnyt tämän kunnolla.”
Siinä hetkessä Mia oppi, että myös nurjan puolen täytyy olla yhtä siisti kuin oikean. Hän tajusi nopeasti, että ei ainoastaan pitänyt kirjonnasta, vaan oli siinä luonnostaan hyvä.
Englantilainen kilpamuuri ja unettomat yöt
Tällä hetkellä Mia työskentelee kohtauksen parissa, jota hän kutsuu “ensimmäiseksi englantilaiseksi kilpumuuriksi” – riviksi yhdeksää sotilasta, jotka seisovat tiiviisti rinnakkain, kilvet toisiaan vasten. Juuri tämän osuuden suunnaton yksityiskohtaisuus on ensimmäistä kertaa aiheuttanut hänelle unettomia öitä.
“Jalkojen yläpuolella on kuin meri kypäriin peittyneitä päitä – ja jokaisella käsi ylhäällä, ase kädessä, enimmäkseen erivärisiä keihäitä”, Mia kuvailee. “Ajattelin, etten tiedä, mistä aloitan: jos teen yhden rivin väärin tai väärällä värillä, kaikki menee pieleen. Ensimmäistä kertaa yhdeksään ja puoleen vuoteen ajattelin: ‘En pysty tähän.’”
Mia seuraa itse laatimaansa “reittikarttaa”, jotta hän voi suunnitella seuraavan kohtauksen niin, ettei langan päätä tarvitsisi katkaista liian usein. Tällä kertaa kartta kuitenkin tuntui katoavan.
“Tuntui kuin kartta olisi lentänyt ikkunasta ulos ja iso lokki olisi syönyt sen”, hän naurahtaa.
Hevosia, puita ja… vihattua rengaspanssaria
Seinävaatteen maisemissa kulkee vuoroin hevosia, sotilaita, rakennuksia ja koristeellisia yksityiskohtia. Mia myöntää, että tietyt elementit tuovat työhön hengähdystauon:
“Lopulta tulee mäki ja ainakin yksi puu – pidän puista. Ne rytmittävät hevosia ja rengaspanssareita.”
Hetken hän pysähtyy ja lisää: “Inhoan rengaspanssaria.”
Rengaspanssari on yksi haastavimmista ja monotonisimmista osista kirjottavana: tasainen, toistuva kuvio, jossa jokaisen pienen yksityiskohdan on silti säilytettävä alkuperäisen vaikutelma.
Seitsemän värin mestariteos – ja salaperäinen Mildred
Alkuperäinen Bayeux’n seinävaate on yllättävän niukkavärinen. Siinä käytetään vain seitsemää sävyä: vaaleaa ja tummaa sinistä, vaaleaa ja tummaa vihreää, tummaa turkoosia, punaista ja keltaista. Monet muut sävyt ovat myöhempiä korjauksia, kuten kirkas oranssi ja lähes musta, jotka eivät kuulu alkuperäiseen väripalettiin.
Mia on vuosien aikana oppinut tunnistamaan myös erään tietyn kirjontakäden – tai pikemminkin sen virheet. Hän on leikillisesti antanut tälle 1000-luvun ompelijalle nimen Mildred, “kapinallinen kirjailija”.
“Olemme keksineet Mildredin, 1000-luvun kapinallisen kirjailijan. Hän saa yksin syyt niskoilleen kaikista niistä oudoista yksityiskohdista, joita löydämme. Hän ei yksinkertaisesti noudattanut mitään sääntöjä.”
Mia mainitsee esimerkkeinä “humalaisen linnun” ja satunnaisen ihmisen jalan, joka työntyy esiin hevosten muurista, näyttää olevan väärinpäin ja taipuu kuin banaani. “Se on Mildredin työtä.”
Autenttisuus vaatii myös “vinoja” linjoja
Yksi suurimmista haasteista on pysyä uskollisena alkuperäisen työn epätäydelliselle estetiikalle. Kaiken ei saa näyttää liian suoraviivaiselta tai nykyaikaisen täydelliseltä.
“Jos linjani ovat liian suoria, minun täytyy mennä itseäni vastaan ja tehdä niistä vähemmän täydellisiä”, Mia kertoo. “Puren paljon auki.”
Autenttisuus tarkoittaa siis myös virheiden ja “vinksallaan” olevien viivojen säilyttämistä – juuri ne tekevät seinävaatteesta historiallisen dokumentin eikä vain siistin jäljennöksen.
Värityskirjoista kirjontasiirroksiin
Mia ei ole tyytynyt vain omaan massiiviseen projektiinsa. Hän on julkaissut viisi Bayeux’n seinävaatteeseen liittyvää värityskirjaa ja on nyt koonnut laajemman teoksen, joka sisältää 25 täysikokoista siirtokuvaa kirjontaa harrastaville.
Kirja, nimeltään Embroider the Bayeux Tapestry, tulee myyntiin ensi vuoden kesäkuussa. Esipuheen on kirjoittanut arvostettu kirjonnan asiantuntija Jan Messent, mikä vahvistaa teoksen asemaa sekä harrastajien että ammattilaisten käsityöoppaana.
Mian toiveena on, että kirjaa myydään British Museumin myymälässä samaan aikaan, kun alkuperäinen seinävaate on esillä Lontoossa.
Miljoonan punnan taideteos – mutta ensin sen on oltava “vain” Mian
Myös Mian oma täysikokoinen kopio saattaa tulevaisuudessa päätyä myyntiin. Hinnaksi on jo väläytelty miljoonaa puntaa, mikä kertoo sekä työn taiteellisesta että historiallisesta arvosta – ja ennen kaikkea sen valtavasta työmäärästä.
Mia ei kuitenkaan halua luvata teosta kenellekään ennen kuin se on valmis:
“En lupaa sitä kenellekään ennen valmistumista, sen on pysyttävä minunani. Osa minusta toivoo, etten olisi koskaan aloittanut. Se on kuin todella hyvä elokuva – sen voi katsoa uudelleen, mutta et koskaan saa takaisin sitä tunnetta, kun näit sen ensimmäistä kertaa.”
Elämä seinävaatteen jälkeen – täydellinen paikka valmiille kopiolle?
Mia on jo pohtinut, mitä tapahtuu, kun alkuperäinen seinävaate vierailee Britanniassa ja palaa sitten Ranskaan. British Museumin on rakennettava teokselle erityinen vitriini, mikä tulee maksamaan huomattavasti. Kun alkuperäinen teos aikanaan pakataan ja lähetetään takaisin, vitriini jää tyhjäksi.
“Minulla tulee olemaan jotain, joka sopii siihen tilaan täydellisesti”, Mia toteaa. “Se ei ole alkuperäinen, mutta se on silti jotakin todella vaikuttavaa.”
Mian projekti on osa laajempaa kiinnostusta historian elävoittämiseen ja tarinankerrontaan – samaa intohimoa näkee myös urheiluhistorian puolella, jossa esimerkiksi Englannin dramaattinen romahtaminen Ashes-testissä on saanut oman, lähes eeppisen kertomuksensa. Sekä Bayeux’n seinävaate että modernit urheilutarut osoittavat, kuinka yksityiskohtainen kuvaus voi säilyttää hetken elävänä vuosisatojen ajan.
Vaikka Mian työ ei koskaan korvaa alkuperäistä Bayeux’n seinävaatetta, se tarjoaa tuleville sukupolville mahdollisuuden kokea yksi historian tunnetuimmista tekstiilikronikoista läheltä – ilman, että hauras alkuperäisteos joutuu kohtuuttoman kulutuksen kohteeksi.
Ei sisällä instagram post:eja
