Uudet rajoitusalueet tuovat turvaa henkirikosten uhrien omaisille Britanniassa
Monet henkirikosten uhrien omaiset elävät vuosien ajan jatkuvassa pelossa siitä, että he törmäävät kadulla ihmiseen, joka on riistänyt heidän läheisensä hengen. Nykyinen järjestelmä suojaa usein vain uhrin kotia ja työpaikkaa pienen poissulkualueen avulla – mutta heti, kun omaiset astuvat tämän vyöhykkeen ulkopuolelle, riski kohdata tekijä kasvaa.
Britanniassa valmistellaan nyt merkittävää lakimuutosta, jonka tavoitteena on siirtää turvavastuu uhrien omaisilta rikoksentekijöille. Elokuussa hallitus ilmoitti uusista niin sanotuista rajoitusalueista (restriction zones), jotka velvoittavat vakavat seksuaali- ja väkivaltarikolliset pysymään tarkoin määritellyillä alueilla GPS-valvonnan avulla.
Murhatun sisaren sisko eli vuosia pelon varjossa
Emma King ryhtyi kampanjoimaan lakimuutoksen puolesta, kun hänen sisarensa Julie Butcher murhattiin vuonna 2005 tämän ex‑aviomiehen Richard Butcherin toimesta. Butcher tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen, mutta vapautumisensa jälkeen vuonna 2020 hänelle sallittiin muutto takaisin Chiseldoniin, lähelle Swindonia Wiltshiressä – samaan kylään, jossa Emma King perheineen asui.
”Minulla oli mielessäni ikään kuin turvapiiri taloni ympärillä”, King kuvaa arkeaan vapautumisen jälkeen.
”Pelko ja kauhu olivat koko ajan läsnä, etenkin lasten takia. Ajattelin jatkuvasti: en voi elää näin. Se oli hirvittävää. Tiesin, etten joko selviäisi henkisesti tästä prosessista tai jäisin vain ikuisesti kotiini lukkojen taa.”
Kingille kerrottiin, että Butcherilla oli ”ihmisoikeus” palata kotiseudulleen. Hänestä tuntui, että murhaajan oikeudet asetettiin uhrin omaisten hyvinvoinnin edelle.
”Aluksi puhuimme hyvin pienestä alueesta – käytännössä vain muutamasta metristä kodin, työpaikan ja lasten koulujen ympärillä”, hän selittää. ”Olimme jo säästämässä rahaa pahimman varalle, jotta voisimme muuttaa pois. Mutta ei meidän pitäisi olla niitä, joiden on lähdettävä ja rakennettava elämää uudestaan, taas kerran.”
Lopulta Butcherille määrättiin noin 2,5 mailin (4 km) poissulkualue Emman kodin ympärille. Kingin mukaan sekään ei riittänyt antamaan sellaista turvallisuuden tunnetta, että hän olisi voinut ”elää vapaasti”.
”Kun näin sähköpostin, jossa kerrottiin, että asiaa käsitellään parlamentissa, se iski todella syvälle. Tuntui kuin oma taisteluni olisi viimein tuottanut tulosta”, King sanoo nyt valmisteilla olevasta lakimuutoksesta.
Sentencing Bill 2025: vastuu siirtyy uhrilta tekijälle
Uudet rajoitusalueet sisältyvät parhaillaan parlamentin käsittelyssä olevaan Sentencing Bill 2025 -lakipakettiin. Nykyisin vakavia seksuaali- ja väkivaltarikoksia tehneitä voidaan vapautumisen yhteydessä kieltää palaamasta uhrin asuinalueelle. Käytännössä tämä on tarkoittanut lähinnä uhrin ympärille piirrettyä kieltoaluetta.
Uudessa mallissa logiikka käännetään päälaelleen: sen sijaan että uhrin ja omaisten olisi väistettävä tekijää, rikoksentekijä sidotaan tarkoin määriteltyyn alueeseen. Rajoitusalueet räätälöidään yksilöllisesti yhteistyössä kriminaalihuollon ja uhrien kanssa.
Kun rikollinen vapautuu vankilasta, hänelle asetetaan pakollinen GPS-seuranta. Jos hän rikkoo rajoitusalueen sääntöjä, seurauksena voi olla välitön paluu vankilaan.
Oikeusministeriön (Ministry of Justice, MoJ) tiedottaja tiivistää uudistuksen tavoitteen: ”Meidän on suojeltava uhreja. Uudet rajoitusalueet rajoittavat vakavimpien väkivalta- ja seksuaalirikollisten vapautta ja antavat uhreille sen mielenrauhan, jonka he ansaitsevat.”
Äiti, jonka tytär puukotettiin kotiin: ”Ikään kuin pilvi olisi väistynyt harteilta”
Emma Kingin kampanjatoveri, Carole Gould, menetti 17‑vuotiaan tyttärensä Ellien järkyttävällä tavalla. Ellien ex‑poikaystävä Thomas Griffiths murhasi hänet toukokuussa 2019 Calnissa, Wiltshiressä, kun kolmen kuukauden seurustelusuhde oli päättynyt.
Griffiths lähti kesken koulupäivän, ajoi Ellien kotiin, yritti kuristaa tytön ja puukotti tätä sen jälkeen 13 kertaa kaulaan ja kasvoihin keittiöstä ottamallaan veitsellä. Hän myönsi syyllisyytensä ja sai elinkautisen, jonka vähimmäisrangaistus on 12,5 vuotta. Hän on ehdonalaiseen oikeutettu toukokuussa 2032.
Carole Gouldin mukaan Griffithsin vankila‑aika on kulunut ”liian nopeasti”, kun taas hän itse on käyttänyt viimeiset kuusi vuotta taistellakseen parempien suojelukeinojen puolesta uhrien ja omaisten hyväksi.
Tilannetta vaikeuttaa se, että Griffithsin vanhemmat asuvat yhä vain muutaman kilometrin päässä Gouldin kodista. Ajatus siitä, että tekijä voisi vapautumisensa jälkeen palata takaisin Wiltshireen, tuntuu hänestä lähes sietämättömältä.
”Jo pelkkä ajatus hänen vapautumisestaan on valtava. Mutta jos hän saisi vielä palata Wiltshireen, se olisi kuin kaksoisisku”, Gould kuvaa.
”Tuntuisi siltä, että hän voittaisi taas. Meidän olisi pakko muuttaa pois, koska ajatus siitä, että voisin törmätä häneen kadulla, olisi yksinkertaisesti liian traumaattinen. Jos hän ei kuitenkaan saa tulla lähellekään meitä, se tuntuu pieneltä mutta tärkeältä voitolta.”
Gould kuvaa hallituksen rajoitusalueuudistusta ”valtavaksi helpotukseksi”. Se tarkoittaa, että perhe voi halutessaan jäädä nykyiselle asuinseudulleen ilman, että heidän täytyy pelätä jatkuvasti kohtaavansa tyttären tappajaa.
Rajoitusalueet ja uhrien oikeudet – laajempi keskustelu
Britannian rajoitusaluekeskustelu heijastaa laajempaa kansainvälistä kehitystä, jossa uhrien oikeuksia ja turvallisuutta halutaan vahvistaa myös vuosia rikoksen jälkeen. Monissa maissa omaiset kokevat edelleen, että he joutuvat kantamaan kohtuuttoman vastuun turvallisuudestaan: muuttamaan pois, vaihtamaan työpaikkaa tai rajoittamaan elämäänsä, jotta he eivät kohtaisi tekijää.
Uusi malli pyrkii korjaamaan tätä epäsuhtaa. Rikoksentekijän liikkumisvapautta rajoitetaan teknologian avulla, ja viranomaiset voivat puuttua tilanteeseen nopeasti, jos sääntöjä rikotaan. Tällaiset ratkaisut ovat linjassa myös muiden tapausten kanssa, joissa uhrien ja omaisten suojelu on ollut keskiössä – esimerkiksi silloin, kun julkisuuden henkilöiden tai heidän perheidensä kohtaamat tragediat ovat nostaneet pintaan kysymyksiä oikeusturvasta ja viranomaisten vastuusta.
Vaikka Sentencing Bill 2025 on vielä parlamentin käsittelyssä, uhrien omaiset, kuten Emma King ja Carole Gould, kokevat jo nyt, että heidän vuosia jatkunut taistelunsa ei ole ollut turhaa. Rajoitusalueet eivät tuo takaisin menetettyjä läheisiä, mutta ne voivat helpottaa elämää rikoksen varjosta eteenpäin – ilman jatkuvaa pelkoa siitä, että menneisyys kävelee vastaan kadunkulmassa.
Ei sisällä instagram post:eja
