Euroopan jalkapallo kriisissä? Mestarien liigan epätasapaino uhkaa koko lajia
Euroopan seurajalkapallo elää murroskautta. Samaan aikaan, kun osa seuroista hallitsee Mestarien liigaa vuodesta toiseen, monet omissa maissaan ylivoimaiset mestarit eivät pärjää maanosan eliittiä vastaan. Kysymys kuuluu: onko eurooppalaisessa jalkapallossa tasapaino kadonnut – ja voiko sitä enää palauttaa?
Bulgarian Ludogorets – kotimaassa ylivoimainen, Euroopassa sivuroolissa
Bulgarialainen Ludogorets on ääriesimerkki kansallisen ja kansainvälisen tason välisestä kuilusta. Seura on voittanut 14 Bulgarian mestaruutta peräkkäin, mutta ei ole yltänyt Mestarien liigaan kymmeneen vuoteen. Tilastopalvelu Transfermarktin mukaan Ludogoretsilla oli viime kaudella kotimaan sarjassa vasta seitsemänneksi korkein yleisökeskiarvo, vaikka seura dominoi tulostaululla vuodesta toiseen.
Ludogorets on kotimaansa mittapuulla liian vahva, mutta Euroopan huipulla se ei riitä. Tämä alleviivaa ongelmaa: ylivertaiset mestarit pienemmissä sarjoissa eivät enää mahdu samaan kilpailuluokkaan Euroopan suurseurojen kanssa.
Mestarien liigan kärki kaventuu – neljä suurta liikaa hallitsee
Mestarien liiga käynnistyi nykyisessä muodossaan vuonna 1992 mestarijoukkueiden kilpailuna. Tällä kaudella mukana on kuusi englantilaista, viisi espanjalaista ja neljä joukkuetta sekä Italiasta että Saksasta. Neljän suurliigan seurat muodostavat yli puolet 36 joukkueen sarjavaiheesta.
Samalla kun kilpailu on paisunut kooltaan ja rahalliselta arvoltaan – Uefan TV-oikeustulot ovat kasvaneet noin 500 miljoonasta punnasta kaudella 2003–04 yli 2,8 miljardiin kaudella 2023–24 ja uuden kauden 2027 eteenpäin odotetaan ylittävän 4 miljardin rajan – voittajien joukko on kaventunut.
Viimeisen 15 vuoden aikana vain Bayern München ja Paris Saint-Germain ovat onnistuneet murtamaan englantilaisten ja espanjalaisten seurojen otteen pokaalista. Italialaisseura juhli Mestarien liigan mestaruutta viimeksi vuonna 2010.
Ajatus siitä, että esimerkiksi Marseille, Ajax tai Porto voittaisivat Mestarien liigan lähitulevaisuudessa, tuntuu yhä epätodennäköisemmältä. Vielä kaukaisemmalta tuntuu, että Crvena Zvezda (Red Star Belgrade), PSV Eindhoven tai FCSB (entinen Steaua Bukarest) pystyisivät uusimaan vanhan Euroopan cupin aikaiset menestyksensä.
Yllätyksiä syntyy – mutta vain alkukierroksilla
Kilpailun uudistukset ovat lisänneet ottelumäärää ja osallistujia, ja samalla myös yksittäisten yllätyksien mahdollisuutta. Tuoreimpana esimerkkinä ovat Mestarien liigan debytantit Bodo/Glimt, jotka onnistuivat voittamaan sekä Manchester Cityn että Atletico Madridin.
Silti rakenteellinen epätasapaino näkyy ratkaisuhetkillä. Vuodesta 2004 lähtien vain yksi seura Euroopan viiden suurimman liigan ulkopuolelta – Ajax vuonna 2019 – on yltänyt Mestarien liigan välieriin. Viimeisen neljän kauden aikana ainoastaan Benfica on kahdesti noussut puolivälieriin haastamaan jättiläisiä.
Union of European Clubs -järjestön (UEC) puheenjohtaja Alex Muzio kiteyttää tilanteen karulla arviolla: jos Mestarien liigan perustamishetkellä 1992 olisi kerrottu, millaiseksi kilpailu kehittyy, reaktio olisi hänen mukaansa ollut: ”me mokasimme tämän pahasti”.
Ranskan varoittava esimerkki: liigan ennustettavuus karkottaa katsojia
Muzio nostaa esiin Ranskan Ligue 1:n varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun kilpailu muuttuu liian ennustettavaksi. Paris Saint-Germain tavoittelee 12. mestaruuttaan 14 kauteen – käytännössä yhtä seuran hallintakautta.
”Ihmiset eivät halua seurata sarjoja, joissa mestari on käytännössä selvillä etukäteen”, Muzio huomauttaa ja arvioi, että todellisia huippusarjoja Euroopassa on käytännössä enää neljä.
Myös taloudellinen todellisuus on karu. Ligue 1 kamppailee TV-oikeuksien kanssa ja on joutunut siirtymään oman suoratoistokanavan malliin, joka tuo sen lähemmäs Alankomaiden Eredivisiestä kuin Italian Serie A:ta. Myös muissa suurliigoissa kotimaiset TV-tuotot ovat joko pysyneet paikallaan tai jopa laskeneet.
Ranska on jalkapallomaana täynnä huippulahjakkuuksia, mutta siitä huolimatta maalla on Mestarien liigan pudotuspeleissä vain yksi edustaja. PSG:n ja Monacon kohtaaminen playoff-vaiheessa takasi, että jatkoon selviäisi vain yksi ranskalaisseura.
Fanien toive: enemmän tasaisuutta ja yllätyksiä
Muzio, joka omistaa enemmistön Belgian mestariseura Union Saint-Gilloisesta, muistuttaa, että fanit haluavat sarjoja, joissa kilpailu on aidosti avointa. Esimerkiksi Valioliiga, kriketin IPL ja amerikkalaisen jalkapallon NFL mainitaan usein liigoina, joissa tasaisuus ja yllätyksellisyys ovat säilyneet paremmin.
Kasvava taloudellinen epätasapaino uhkaa kuitenkin luoda yhä jyrkemmän jaon ”voittajiin” ja ”häviäjiin”. Muzion mukaan jalkapallo toimii yhteisönä eri tavalla kuin perinteiset liiketoiminnat: seurat tarvitsevat toisiaan, jotta laji voi menestyä kokonaisuutena.
Uefa korostaa, että kilpailullinen tasapaino on ”olennaista pelin terveyden ja kestävyyden kannalta”, mutta samalla kyseessä on monimutkainen haaste, johon ei voida vastata pelkästään Euroopan jalkapalloliiton päätöksillä. Sarjojen ja seurojen välisiin eroihin vaikuttavat muun muassa kotimarkkinoiden koko, kaupallinen potentiaali, seurojen historia ja brändi sekä TV-rahojen jakomallit.
Ylivertaiset mestarit pienissä sarjoissa jäävät ulos Mestarien liigasta
Euroopan eri maissa on syntynyt kokonainen kerros seuroja, jotka hallitsevat kotimaataan, mutta eivät silti yllä Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Ludogoretsin lisäksi Crvena Zvezda (Red Star) on voittanut Serbiassa kahdeksan mestaruutta peräkkäin, Ferencvaros Unkarissa ja Slovan Bratislava Slovakiassa seitsemän.
Siitä huolimatta yksikään näistä seuroista ei pelannut tällä kaudella Mestarien liigan varsinaisessa vaiheessa. Ferencvaros ja Ludogorets kohtasivat Eurooppa-liigan playoff-kierroksella, Red Star pelasi Lillen kanssa ja Slovan putosi jo Konferenssiliigan karsinnoissa.
Ferencvarosin toimitusjohtaja Pal Orosz on todennut, että ”kuilu on niin suuri, ettemme luultavasti koskaan saa sitä kurottua umpeen” Euroopan huippuseuroihin nähden. Silti juuri näiltä seuroilta vaaditaan lähes täydellistä dominointia kotimaan sarjassa, jotta ne edes saavat mahdollisuuden yrittää Mestarien liigaan.
Slovan Bratislava – historiallisesta menestyksestä selviytymistaisteluun Euroopan huipulla
Slovan Bratislava on konkreettinen esimerkki sarjasta, jonka dynamiikka on muuttunut radikaalisti. Seura voitti Cup-voittajien cupin vuonna 1969 kaatamalla Barcelonan ja samana vuonna Spartak Trnava eteni Euroopan cupin välieriin kohdaten Johan Cruyffin Ajaxin.
Slovanin paluu Mestarien liigaan viime kaudella oli historiallinen – seuran ensimmäinen esiintyminen itsenäisen Slovakian aikana. Edellinen kerta, kun seura pelasi Euroopan ykköskilpailussa, oli Czechoslovakian pääsarjan mestarina 1990-luvun alussa.
Liikemies Ivan Kmotrik osti Slovanin vuonna 2008 ja sen jälkeen seurasta on tullut jälleen Slovakian ylivoimainen ykkönen. Urheilutoimenjohtaja Robert Vittek kuvaa seurajohdon tavoitetta: ”Haluamme olla kuin Bayern München Saksassa – eli voittaa mestaruuksia vuosi toisensa jälkeen.”
Vittek painottaa, että taloudellisesti kestävään toimintaan pääseminen edellyttää osallistumista johonkin Euroopan pääkilpailuista. Slovakialaiselle seuralle ainoa realistinen reitti on mestaruuden kautta, sillä se avaa oven Mestarien liigan karsintoihin.
Kun Slovan selvitti tiensä Mestarien liigan sarjavaiheeseen, seura ansaitsi noin 18 miljoonaa puntaa TV-tuloja. Tämän lisäksi kasvoivat yleisömäärät, yhteistyösopimukset ja seuran kansainvälinen näkyvyys. Vastaan asettuivat Manchester City, AC Milan, Bayern München ja Atletico Madrid – jättiläiset, jotka harvoin vierailevat Bratislavassa.
Slovan ei saanut lohkovaiheessa pistettäkään, mutta Vittek korostaa, että se edusti Slovakiaa kunnialla ja toi maalle näkyvyyttä, jolla voi olla pitkän aikavälin vaikutuksia.
Karsintojen kivinen tie pienille mestareille
Pelkkä pääsy Mestarien liigan sarjavaiheeseen on pienempien liigojen mestareille jo oma urotyönsä. Slovan joutui raivaamaan tiensä kolmen karsintakierroksen läpi – se oli ensimmäinen slovakialaisseura sitten vuoden 2010, jolloin Zilina ylsi vastaavaan.
Vittek myöntää, että reitti voisi olla helpompi, mutta muistuttaa samalla niin sanotusta ”mestaripolusta”, joka on olemassa juuri tällaisia sarjoja varten. Silti kilpailu on armotonta, ja pienikin virhe karsinnoissa voi maksaa seuralle paitsi urheilullisen menestyksen, myös taloudellisen selviämisen.
Voisivatko rajat ylittävät liigat olla tulevaisuutta?
Yksi esiin noussut ajatus on rajat ylittävien liigojen perustaminen. Ajatus ei ole täysin uusi – eri puolilla maailmaa on kokeiltu erilaisia yhteisliigoja, aina Tyynenmeren saarilta Baltian maihin.
Latvia, jolla ei ole lainkaan kotimaista TV-sopimusta, on esittänyt Baltian liigan perustamista yhdessä Liettuan ja Viron kanssa. Tavoitteena olisi yhdistää markkinat, kasvattaa TV-tuloja ja tehdä seuroista kilpailukykyisempiä eurooppalaisella tasolla.
Samalla herää kysymys, miten tällaiset rakenteelliset muutokset vaikuttaisivat kansallisiin sarjoihin, perinteisiin ja kannattajakulttuuriin. Yhteisliigat voivat tuoda lisää rahaa ja näkyvyyttä, mutta ne voivat myös vieraannuttaa osan perinteisestä yleisöstä.
UEC:n ehdotukset: enemmän tukea kehitykselle ja pelaajakasvatukselle
Union of European Clubs edustaa yli 140 seuraa eri puolilta Eurooppaa ja ajaa aktiivisesti uudistuksia, joilla kilpailua pyrittäisiin tasapainottamaan. Järjestö vaatii enemmän avoimuutta ja vuoropuhelua päättäjien ja seurojen välillä.
Yksi UEC:n ehdotuksista koskee kotimaisten TV-oikeuksien suojaamista. Ajatuksena on, että osa eurooppalaisten kilpailujen mediaoikeustuotoista ohjattaisiin takaisin niihin maihin, joissa kansainväliset tulot ylittävät selvästi kotimaiset TV-tulot. Tällä pyrittäisiin vahvistamaan liigoja, jotka jäävät muuten suurten varjoon.
Toinen ehdotus liittyy pelaajakehitykseen: UEC haluaa järjestelmän, jossa seurat, jotka eivät pelaa Mestarien liigassa, saisivat korvauksia silloin, kun heidän kasvattamansa pelaaja esiintyy kyseisessä kilpailussa. UEC:n arvion mukaan viime vuosina lähes 1 500 seuraa olisi hyötynyt tällaisesta mallista.
Tavoitteena on lisätä kilpailua nimenomaan kotimaisella tasolla, jotta ajan myötä myös pienempien liigojen seurat voisivat olla paremmassa asemassa Euroopan kentillä.
Solidaarisuusmaksut ja tulonjako – riittääkö nykymalli?
Uefa on kasvattanut solidaarisuusmaksuja seuroille, jotka eivät osallistu eurokilpailuihin. Tällä kaudella nämä maksut nousivat 80 prosenttia ja ovat yhteensä lähes 270 miljoonaa puntaa. Kasvua on tapahtunut suhteellisesti enemmän kuin itse kilpailuihin osallistuvien seurojen palkintorahoissa, ja Euroopan liigat -järjestö on toivottanut tämän kehityksen tervetulleeksi.
Silti tulonjako on edelleen jyrkästi painottunut huipulle. Mestarien liigassa ja Super Cupissa pelaavat seurat saavat yli 74 prosenttia kokonaistuloista (yli 2 miljardia puntaa), Eurooppa-liigan seuroille ohjataan 17,02 prosenttia ja Konferenssiliigan seuroille vain 8,6 prosenttia.
Taustalla vaikuttavat myös laajemmat jännitteet, kuten kiista suljetusta Euroopan Superliigasta. Real Madrid solmi hiljattain sovun Uefan ja European Football Clubs -järjestön kanssa, ja osapuolet ilmoittivat päässeensä ”periaatesopuun” Euroopan seurajalkapallon tulevaisuudesta. Yksityiskohtia ei ole avattu, mutta suunta viittaa siihen, että keskustelu avoimesta ja suljetusta mallista jatkuu edelleen.
Yllätysmestarit osoittavat, että jättiläiset ovat horjutettavissa
Vaikka rakenteellinen epätasapaino on syvä, yksittäiset esimerkit osoittavat, että jättiläiset voidaan silti ajoittain horjuttaa. Skotlannissa Hearts pyrkii katkaisemaan Celticin ja Rangersin lähes neljä vuosikymmentä jatkuneen kaksinvallan. Kroatiassa Rijeka onnistui syrjäyttämään Dinamo Zagrebin valta-asemastaan, ja Itävallassa Sturm Graz on voittanut kaksi peräkkäistä mestaruutta katkaisten Red Bull Salzburgin kymmenen vuoden putken.
Sturm Grazin urheilutoimenjohtaja Andreas Schicker kuvaa menestyksen reseptiä tasapainona: menestystä kentällä, osallistumista eurokilpailuihin ja voitollista pelaajasiirtojen hallintaa. Esimerkkinä hän mainitsee Rasmus Højlundin, jonka kehittäminen ja myynti toivat seuralle merkittäviä tuloja.
Union Saint-Gilloise on puolestaan Belgian esimerkki siitä, että historiallinen seura voi palata huipulle. Seura juhli ensimmäistä mestaruuttaan 90 vuoteen ja eteni ensimmäistä kertaa koskaan Mestarien liigaan. Samalla se osoitti, että hyvä omistajuus, älykäs rekrytointi ja moderni analytiikka voivat kaventaa kuilua suurempiin seuroihin – ainakin hetkellisesti.
Euroopan jalkapallon tulevaisuus: pitkä tie takaisin tasapainoon
Tämän kauden Mestarien liigassa debytoivat Bodo/Glimt, Kairat, Pafos ja Union Saint-Gilloise tulevat kaikki liigoista, joissa mestaruudet ovat jakautuneet viime vuosina aiempaa tasaisemmin. Tämä tukee näkemystä, jonka mukaan kotimaisen sarjan sisäinen kilpailu on perusta eurooppalaiselle menestykselle.
Alex Muzio varoittaa kuitenkin helppoihin ratkaisuihin uskomisesta. Jos esimerkiksi Qarabagin, Benfican tai Union Saint-Gilloisen kaltaisen seuran tuloja kasvatettaisiin merkittävästi, vaarana olisi, että ne repäisisivät entistä suuremman eron oman sarjansa muihin seuroihin. Tasapainon löytäminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja tarkkaan mitoitettuja toimenpiteitä.
Muzion mukaan ei ole olemassa ”taikakeppiä”, joka ratkaisisi ongelmat yhdellä iskulla. Sen sijaan tarvitaan vuosien, ellei vuosikymmenten, työtä, jotta Euroopan jalkapallossa voitaisiin palauttaa oikeudenmukaisempi kilpailuasetelma ja varmistaa, että myös pienempien maiden mestarit voivat aidosti unelmoida menestyksestä.
Epätasapaino näkyy myös turvallisuusuhissa
Eurooppalaisen jalkapallon epätasapaino ei rajoitu vain urheilulliseen ja taloudelliseen puoleen, vaan se kytkeytyy laajemmin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten turvallisuusuhkiin ja radikalisoitumiseen. Esimerkiksi Manchesterissa paljastettu joukkosurman suunnittelu jalkapallotapahtuman yhteydessä muistuttaa, että suuret ottelut ja niihin liittyvät massatapahtumat ovat myös potentiaalisia terrorikohteita. Tämä lisää painetta seuroille, liigoille ja viranomaisille varmistaa, että taloudellisesti ja urheilullisesti kestävä jalkapallojärjestelmä on myös turvallinen ja vastuullinen.
Ei sisällä instagram post:eja
