Porepunkah elää shokin, surun ja helpotuksen keskellä seitsemän kuukautta kestäneen poliisioperaation jälkeen

Pieni Porepunkahin kylä Victorian osavaltiossa Australiassa oli vielä seitsemän kuukautta sitten lähes tuntematon paikkakunta, jossa asuu hieman yli tuhat ihmistä. Elokuussa tilanne muuttui dramaattisesti, kun paikallinen asukas Dezi Freeman ampui kuoliaaksi kaksi poliisia, ja tapausta seurannut, poikkeuksellisen laaja poliisimetsästys nosti kylän maailmanlaajuisiin otsikoihin.

Kyseessä oli yksi Australian poliisihistorian suurimmista etsintäoperaatioista. Se päättyi maanantaina, kun viranomaiset ampuivat Freemanin kuuden tunnin piiritystilanteen jälkeen kiinteistöllä, joka sijaitsee lähes kahden tunnin ajomatkan päässä Porepunkahista pohjoiseen.

Pieni kylä valtavan tragedian keskiössä

Porepunkah on osa Victorian Alppialuetta – tiivis, toisiinsa nojaava yhteisö, jossa niin Freemanin perhe kuin surmansa saaneet poliisit Neal Thompson ja Vadim de Waart olivat laajalti tunnettuja. Juuri siksi tapahtumien mittakaava on tuntunut kyläläisistä erityisen musertavalta.

Monet asukkaat eivät halua antaa lausuntoja julkisuuteen, mutta ne harvat, jotka ovat puhuneet medialle, kuvaavat tunteiden kirjoa: helpotusta, jopa onnenkaltaista tunnetta siitä, että etsintä on ohi, toivoa siitä, että paikkakunta voi alkaa toipua – ja samalla syvää vihaa ja turhautumista siitä, mitä yhteisö on joutunut käymään läpi.

Yksi asukas kuvasi BBC:lle viime kuussa, että kylä on ollut ”pilalla” median taukoamattoman huomion takia. Porepunkah on joutunut sopeutumaan siihen, että rauhallinen vuoristokylä tunnetaan nyt tragediasta eikä luonnonkauneudestaan.

Shokista syvään suruun

Alueen pitkän linjan etsintä- ja pelastusvapaaehtoinen sekä paikallisen kauppakamarin puheenjohtaja Marcus Warner kertoo, että yleisin tunne on silti suru. Hänen mukaansa maanantaiaamun piiritystilanne, joka tuli vain kuukausi sen jälkeen, kun poliisi oli vihjannut Freemanin mahdollisesti jo kuolleen, järkytti monia.

”Aluksi koimme shokin, kun kuulimme mitä oli tapahtunut, ja hyvin nopeasti sen päälle vyöryi valtava surun aalto”, Warner kuvaa. ”Tietyllä tapaa taakka on nyt pudonnut hartioilta. Tuntuu, että voimme hengittää taas. Silti edessä on pitkä toipumisprosessi – henkisesti, psykologisesti ja taloudellisesti. Monia taloudellisia menetyksiä ei saada koskaan takaisin.”

Alueen yritykset ja palvelut ovat kärsineet, kun matkailijat ja ulkopuoliset ovat epäröineet tulla seudulle laajan poliisioperaation ja medianäkyvyyden vuoksi. Samaan aikaan paikalliset ovat joutuneet seuraamaan tragedian käsittelyä kansallisessa ja kansainvälisessä mediassa, usein hyvin yksipuolisin tai sensaatiomaisin otsikoin.

Mediapaine, salaliittoteoriat ja epäluulot

Warnerin mukaan yhteisöä on koetellut paitsi median huomio, myös sosiaalisessa mediassa levinneet vihjailut ja väitteet. Julkisuudessa on puhuttu kylässä vaikuttavista salaliittoteoreetikoista ja siitä, että paikalliset olisivat auttaneet Freemania pakenemaan tai piileskelemään.

”Se, mitä luet verkossa, on täysin eri maailmasta kuin se, mitä kuulen ja näen päivittäin omassa yhteisössäni”, Warner sanoo. ”On toki joitakin ihmisiä, joilla on hyvin jyrkkiä mielipiteitä, mutta heidät voi käytännössä laskea yhden käden sormilla. Meitä on täällä kuitenkin useita tuhansia.”

Hänen mukaansa yhteisön todellinen arki on kaukana somekeskustelujen vastakkainasettelusta. Kyläläiset tuntevat toisensa, ja iso osa ihmisistä on ollut tekemisissä sekä Freemanin perheen että uhrien kanssa esimerkiksi työn, harrastusten tai vapaaehtoistoiminnan kautta.

Yhteisö yrittää rakentaa elämänsä uudelleen

Warner uskoo, että juuri tiivis yhteisöllisyys auttaa alueen asukkaita toipumaan. Hän odottaa, että toipuminen tapahtuu vaiheittain ja eri tahtiin eri ihmisillä.

”Uskon, että näemme ihmisten rakentavan elämäänsä uudelleen eri vaiheissa ja eri vauhdilla. Toivon, että he saavat oikeanlaista apua ja ennen kaikkea puhuvat toisilleen”, hän sanoo. ”Yhteisönä olemme ehdottomasti heidän tukenaan.”

Myös Alpine Shiren pormestari Sarah Nicholas korostaa tuen merkitystä. Hän muistuttaa, että tapahtumat ovat koskettaneet syvästi koko aluetta, ei vain Porepunkahia.

”Yhteisöämme ovat nämä viimeaikaiset tapahtumat syvästi järkyttäneet, ja niillä on ollut merkittävä vaikutus moniin yksilöihin ja perheisiin”, Nicholas toteaa lausunnossaan. ”Teemme kaikkemme jatkaaksemme yhteisömme tukemista tämän vaikean ajan läpi.”

Naapurit: vähemmän ahdistuneita öitä, mutta ei onnellista loppua

Freemanin entiset naapurit, mediassa vain etunimillä Richard ja Bianca esiteltävät, kertovat ABC Newsin A Current Affair -ohjelmassa, että 54-vuotiaan kuolema tarkoittaa heille ”vähemmän ahdistuneita öitä”. Pelko mahdollisesta uusinta­väkivallasta tai kohtaamisesta on väistynyt, mutta tunteet eivät ole yksiselitteisen helpottuneita.

Richardin mukaan he olisivat silti ”toivoneet toisenlaista loppua”. ”Mutta hänen [Dezin] oli vastattava teoistaan. Se tarkoittaa, että voimme nyt yrittää unohtaa. Tämä ei ole onnellinen tarina”, hän sanoo. Puheissa toistuu ristiriita: tieto siitä, että vaara on ohi, mutta samalla taju, ettei kukaan voita tällaisessa lopputuloksessa.

Matkailu ja paikallistalous etsivät uutta alkua

Naapurikaupungissa Brightissa, vain kuuden kilometrin päässä Porepunkahista, yrittäjät katsovat jo varovasti tulevaisuuteen. 33-vuotias yrittäjä Balin Foley kertoo Herald Sun -lehdelle toivovansa, että etsintäoperaation päättyminen antaa alueelle mahdollisuuden elvyttää matkailua – se on ollut monille elinehto ja kärsinyt rajusti tapahtumien takia.

”Kestää jonkin aikaa, ennen kuin ihmiset lakkaavat muistamasta tätä tapausta. Se pysyy mielissä vielä parin vuoden ajan”, Foley arvioi. ”Kyseessä oli suuri ja järkyttävä tapahtuma, mutta uskon, että kaupungissa tapahtuu niin paljon hyviä asioita, että ne lopulta peittoavat tämän varjon.”

Matkailun haavoittuvuus kriisitilanteissa ei ole uusi ilmiö. Vastaavalla tavalla myös Yhdysvalloissa on nähty, kuinka poliittiset kriisit ja hallinnon osittaiset sulut voivat heijastua paikallistalouteen, esimerkiksi pitkittyneen hallinnon sulun lamauttaessa lentoliikennettä ja kiristäessä maahanmuuttokiistaa. Porepunkahin ja Brightin kaltaisilla pienillä paikkakunnilla jokainen uutisotsikko voi vaikuttaa siihen, uskaltavatko vierailijat tulla alueelle.

Uhrien muistaminen ja helpotus etsinnän päättymisestä

Kauempana Porepunkahista surmansa saaneiden poliisien ystävät muistelevat menettämiään läheisiä ja kertovat samalla kokevansa helpotusta siitä, että Freeman on löydetty eikä ole enää karkuteillä.

Vadim de Waartin ystävä Peter D’Mello kuvailee The Age -lehdelle tunteitaan ”karvaan­suloisiksi”. Hänen mukaansa on ristiriitaista, että Freeman kohtasi lopulta saman kohtalon kuin kaksi poliisia, jotka hän surmasi virkatehtävissä.

Neal Thompsonin ystävä John Bird kertoo ABC:lle, että Freemanin kuolema tuo tapaukseen tietynlaisen ”loppusinetin”. ”Se ei tuo Thommoa takaisin eikä muuta tapahtunutta, mutta nyt asiasta puhutaan vähemmän”, Bird sanoo. Hänen sanoistaan huokuu toive siitä, että julkinen myllerrys väistyisi ja tilalle tulisi hiljainen, henkilökohtainen surutyö.

Hidas toipuminen ja tarve pitkäjänteiselle tuelle

Porepunkahin ja ympäröivän Alppialueen tarina ei pääty Freemanin kuolemaan tai etsintäoperaation viralliseen päätökseen. Yhteisö joutuu seuraavina kuukausina ja vuosina käsittelemään tapahtumia, niiden herättämiä pelkoja ja ristiriitoja, sekä rakentamaan paikallista identiteettiään uudelleen.

Asiantuntijat korostavat usein, että tällaisissa laajoissa kriiseissä tärkeintä on pitkäjänteinen tuki – ei vain välitön kriisiapu. Porepunkahissa tämä tarkoittaa käytännössä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, yhteisötapahtumia, vertaistukea ja sitä, että ihmiset uskaltavat puhua kokemuksistaan ilman pelkoa leimautumisesta tai median ylikorostuneesta huomiosta.

Monelle toipuminen alkaa arjen pienistä asioista: lasten palaamisesta kouluun, turistien vähittäisestä paluusta, paikallisten yritysten ovien pysymisestä auki ja siitä, että keskustelu kylällä siirtyy vähitellen pois tragediasta kohti tulevaisuuden suunnitelmia.

Porepunkahin asukkaille elämä jatkuu, mutta se ei palaa täysin entiselleen. Yhteisö kantaa mukanaan menetettyjen poliisien muistoa ja pitkän poliisioperaation aiheuttamaa jälkipyykkiä. Samalla se yrittää löytää takaisin sen, mikä teki kylästä alun perin ainutlaatuisen: rauhan, yhteenkuuluvuuden ja vuoristomaisemien keskellä elävän, sitkeän paikallishengen.

Ei sisällä instagram post:eja