Antti Lindtman ajaa SDP:tä uuteen suuntaan – startup-henkeä ja kasvurahastojen vapauttamista
SDP:n puoluevaltuuston kokous Espoossa Aalto-yliopiston Otaniemessä näytti lauantaina aivan uudenlaisen puolen sosialidemokraateista. Tunnelma oli lähempänä kasvuyritystapahtumaa kuin perinteistä puoluekokousta, ja erityisesti puolueen puheenjohtaja Antti Lindtmanin puheenvuorot paljastivat suunnanmuutoksen, joka herättää sekä intoa että epäluuloja puolueen sisällä.
Otaniemi ja startup-henki – symbolinen valinta SDP:lle
Kokouksen pitopaikka Aalto-yliopiston Otaniemessä oli kaikkea muuta kuin sattumaa. Alue on Suomen startup-ekosysteemin ytimessä, ja sieltä on ponnistanut muun muassa Woltin perustaja Miki Kuusi. Paikka alleviivasi viestiä: SDP haluaa profiloitua talouskasvun, innovaatioiden ja kasvuyrittäjyyden puolueena.
Lindtman nosti tämän kytköksen esiin heti puheensa alussa. Hänen mukaansa Otaniemessä vallitsee juuri sellaista tekemisen meininkiä, jota koko Suomi nyt tarvitsee. Täällä ei hänen sanojensa mukaan ”puuhastella”, vaan tehdään asioita tosissaan – ja se näkyy tuloksissa.
Lindtman muistutti, että vielä muutama vuosi sitten harva uskalsi edes unelmoida, että suomalaiset startup-yritykset voisivat vastata kymmenen miljardin euron osuudesta viennistä. Nyt tämä on todellinen tavoite, ja SDP haluaa olla osa sen mahdollistamista.
Kasvurahoituksen ekosysteemi kuntoon – kotimainen omistus keskiöön
Puheensa ytimessä Lindtman painotti tarvetta vahvistaa Suomen kasvurahoituksen ekosysteemiä. Hänen mukaansa liian moni menestyvä suomalainen kasvuyritys myydään liian varhain ulkomaille, kun kotimainen pääoma ei riitä tukemaan yhtiöiden skaalausvaihetta.
Lindtman viittasi siihen, että suomalaisten kotitalouksien tileillä ja sijoituksissa on ennätysmäärä rahoitusvarallisuutta: noin 115 miljardia euroa tileillä, 50 miljardia osakkeissa ja 40 miljardia rahastoissa. Hänen mukaansa ratkaiseva kysymys on, miten edes pieni osa tästä pääomasta saataisiin valumaan kotimaisiin kasvurahastoihin ja listaamattomiin yhtiöihin, jotka luovat uusia työpaikkoja ja vientiä.
Lindtman arvioi, että jos vaikkapa prosentin tai puolen prosentin verran kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta saataisiin ohjattua kasvurahoitusmarkkinoille, puhutaan jo yhdestä tai kahdesta miljardista eurosta. Tällainen lisäys kotimaiseen riskipääomaan voisi muuttaa ratkaisevasti kasvuyritysten rahoitusnäkymiä.
Kasvurahastojen sääntelyä kevennettävä – verokohtelu kuntoon
SDP:n konkreettisena reseptinä on kasvurahastojen sääntelyn keventäminen ja verotuksellisen aseman korjaaminen. Tällä hetkellä listaamattomiin yhtiöihin sijoittavat rahastot ovat verotuksellisesti epäedullisessa asemassa verrattuna perinteisiin, pörssiosakkeisiin sijoittaviin rahastoihin. Lisäksi niissä on harvemmat lunastusmahdollisuudet ja usein useiden tuhansien eurojen minimimerkinnät, mikä rajaa tavalliset kotitaloudet ulkopuolelle.
Lindtmanin mukaan pankkien ja rahoituslaitosten pitäisi voida tarjota kasvurahastoja kuluttajille nykyistä helpommin. Tämä edellyttää sääntelyn joustavoittamista ja sitä, että rahastotuotteiden riskit voidaan selittää selkeästi, mutta ilman tarpeetonta byrokratiaa, joka tukahduttaa markkinan.
Valtio ja eläkerahastot mukaan – pitkäjänteistä pääomaa kasvuyhtiöille
Lindtman ei ole tyytynyt pelkkään puheeseen. Jo alkuvuodesta hän julkaisi yhdessä pääomasijoittaja Timo Ahopellon kanssa mielipidekirjoituksen, jossa ehdotettiin valtiolle merkittävää roolia kasvurahoituksessa. Ehdotuksen mukaan valtio sijoittaisi Teollisuussijoituksen kautta 200 miljoonaa euroa vuodessa kasvurahastoihin aina vuoteen 2030 asti.
Toinen keskeinen elementti on institutionaalisten sijoittajien, kuten eläkerahastojen, roolin kasvattaminen kotimaisissa kasvurahastoissa. SDP:n ajattelussa eläkevarojen ei pidä olla pelkästään passiivista pääomaa globaaleissa sijoituskohteissa, vaan niiden tulisi tukea myös kotimaista kasvua, työllisyyttä ja verotuloja.
Taustalla on huoli siitä, että kun kotimainen pääoma loppuu kasvuyhtiöiden skaalautumisvaiheessa, yritykset joutuvat hakemaan rahoitusta ulkomailta. Tällöin omistus, päätösvalta ja sijoitustuotot valuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Näin on käynyt muun muassa Woltille ja Peter Sarlinin Silo AI -tekoäly-yhtiölle, jotka ovat päätyneet merkittävässä määrin ulkomaiseen omistukseen.
SDP:n linjamuutos: rahan jakamisesta kasvun rakentamiseen
Lindtmanin linja merkitsee selvää muutosta SDP:n perinteiseen profiiliin. Puoluetta on totuttu pitämään ennen kaikkea tulonjaon, hyvinvointivaltion ja julkisten palvelujen puolustajana. Talouspolitiikan painopiste on useimmiten ollut rahan jakamisessa, ei niinkään kasvun ja riskinoton korostamisessa.
Ajatus esimerkiksi Antti Rinteen intoilemisesta riskisijoittamisen puolesta tuntuu lähinnä parodialta. Myös Sanna Marinin aikaiset esiintymiset, kuten Slush-tapahtumassa, keskittyivät enemmän geopolitiikkaan ja kansainväliseen politiikkaan kuin kasvusijoittamisen hehkutukseen. Lindtmanin puheissa painopiste on selvästi toisaalla: hän puhuu rohkeasti pääomamarkkinoista, kasvurahastoista ja yksityisen sektorin dynamiikasta.
Tällainen oikeistodemariksi luonnehdittu linja voi hikoiluttaa puolueen vasenta laitaa, mutta samalla se avaa uusia mahdollisuuksia. SDP pyrkii vastaamaan hallituspuolueiden kritiikkiin siitä, että puolueen talousvaihtoehdot olisivat olleet aiemmin liian epämääräisiä ja vailla uskottavia kasvun eväitä.
Uusi kohderyhmä: pettyneet liberaalit ja markkinamyönteiset äänestäjät
On ilmeistä, että SDP pyrkii Lindtmanin johdolla laajentamaan kannattajapohjaansa. Oikealle liukunut linja voi vedota erityisesti kokoomuksen liberaalisiiven ja talousmyönteisten perussuomalaisten suuntaan, joissa on viime aikoina nähty tyytymättömyyttä hallituspolitiikkaan. Tästä katsomuksesta on jo valunut kannatusta SDP:hen, ja puolue selvästi haistaa markkinaraon.
Samalla SDP pyrkii asemoitumaan uskottavana vaihtoehtona tilanteessa, jossa taloustilanne on yksi suomalaisten suurimmista huolenaiheista. Kokoomuksella on vahva ja vakiintunut yrittäjä- ja markkinatalousmyönteinen äänestäjäkunta, joten jos SDP mielii takaisin pääministeripuolueeksi, sen on tarjottava uskottava, kasvuun ja työllisyyteen nojaava talouslinja.
Suomessa ei vaaleja voiteta nurkkavasemmistolaisella ohjelmalla, jossa talouskasvu sivuutetaan. Lindtman näyttää ymmärtävän tämän ja pyrkii rakentamaan SDP:stä puolueen, joka yhdistää hyvinvointivaltion puolustamisen ja markkinatalouden mahdollisuuksien hyödyntämisen. Samankaltaista keskustelua käydään myös muissa puolueissa, kuten Lapin aluepolitiikkaa ja ministeritoimintaa koskevassa kiistassa, jossa Kaisa Juuson ympärillä käyty kritiikki ja puolustajien esiinmarssi paljastavat, kuinka vahvasti talous, aluekehitys ja poliittinen suunta kietoutuvat toisiinsa.
Mitä seuraavaksi? Tarve konkreettisille sopeutusratkaisuille
Vaikka Lindtmanin kasvupuhe ja startup-intoilu ovat herättäneet huomiota, seuraava askel on ratkaiseva. Uudet avaukset kasvurahastoista ja kotimaisen pääoman mobilisoinnista ovat yksi osa kokonaisuutta, mutta julkisen talouden sopeuttaminen ei katoa minnekään.
Jos SDP haluaa todella vakuuttaa markkinatalousmyönteiset äänestäjät ja asemoitua uskottavana hallitusvaihtoehtona, sen on esitettävä yksityiskohtaisempi suunnitelma siitä, miten julkista taloutta aiotaan ensi vaalikaudella tasapainottaa. Säästöjen, veroratkaisujen ja kasvupanostusten yhdistelmä on se kokonaisuus, jonka perusteella äänestäjät tekevät lopulliset johtopäätöksensä.
Lindtman on selvästi avannut uuden luvun SDP:n talouspolitiikassa. Se, jääkö tämä startup-huuma yksittäiseksi episodiksi vai johtaako se pysyvään linjamuutokseen, ratkeaa vasta siinä vaiheessa, kun puolue laittaa luvut ja toimenpiteet konkreettisiksi esityksiksi. Toistaiseksi suunta on selvä: SDP haluaa olla entistä vahvemmin kasvun, investointien ja kotimaisen omistajuuden puolue.
Lähde: iltalehti.fi
