Diego Simeonen tulevaisuus Atletico Madridissa – jatkuuko yli 14 vuoden menestystarina?

Diego Simeonen saapuminen Atletico Madridiin joulukuussa 2011 muutti seuran suunnan pysyvästi. Argentiinalaisesta ex-keskikenttäpelaajasta tuli nopeasti seuraikonin lisäksi yksi koko Euroopan menestyneimmistä ja pitkäikäisimmistä valmentajista. Nyt, yli 14 vuoden jälkeen, kysymys kuuluu: mitä seuraavaksi Simeonelle ja Atleticolle?

Alisuorittajasta Euroopan huipulle

Kun Simeone otti Atletico Madridin komentoonsa, seura räpisteli keskikastissa ja kamppaili tasaisuuden kanssa sekä La Ligassa että eurokentillä. Copa del Rey -cupista oli juuri tiputtu kolmannen sarjatason Albacetelle, ja La Ligassa joukkue majaili kymmenentenä, 21 pistettä kärjestä.

Simeone muutti kaiken nopeasti. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan Atletico voitti Eurooppa-liigan, minkä jälkeen palkintokaappiin lisättiin myös Uefa Super Cup ja Copa del Rey kaudella 2012–2013. Vuonna 2014 Simeone johdatti Atleticon seuran ensimmäiseen La Liga -mestaruuteen 18 vuoteen – samaan seuraan, jonka paidassa hän oli itse taistellut mestariksi pelaajana vuonna 1996.

Vuonna 2021 Simeone rikkoi uudelleen Real Madridin ja Barcelonan kaksinapaisen hegemonian johdattamalla Atleticon toiseen La Liga -mestaruuteensa. Näiden vuosien aikana Atletico nousi pysyväksi haastajaksi Euroopan huipulla ja vakiinnutti paikkansa Mestarien liigan vakioseurana.

Poikkeuksellinen menestys ja kestävyys

Simeonen tilastot Atletico Madridin peräsimessä kertovat poikkeuksellisesta jatkuvuudesta ja tehokkuudesta. Hän on valmentanut joukkuetta jo 786 ottelussa, joista tuloksena on 465 voittoa, 170 tasapeliä ja 151 tappiota. Näillä luvuilla Simeone kuuluu maailman pitkäikäisimpiin ja menestyneimpiin seuravalmentajiin.

Nykyseuroissa, joissa valmentajat vaihtuvat usein kausittain, Simeonen yli 14 ja puolen kauden mittainen jakso on harvinainen ilmiö. Atletico ei ole ainoastaan vakiinnuttanut paikkaansa Espanjan kärjessä, vaan on pelannut Mestarien liigan finaalissa kahdesti vuosina 2014 ja 2016 – molemmilla kerroilla katkera tappio tuli paikallisvastustaja Real Madridille.

Simeonen alaisuudessa puolustuspeli nousi seuran tavaramerkiksi. Siitä kertoo myös se, että sitten vuoden 2011 Atletico on päästänyt vähiten maaleja kaikista nykyisistä La Liga -seuroista. Kurinalainen puolustus, intensiivinen prässääminen ja joukkueen kollektiivinen taistelutahto ovat muodostaneet Simeonen aikakauden tunnuspiirteet.

Fanit: jinxatusta seurasta pelottomaksi haastajaksi

Simeone ei muuttanut ainoastaan tuloksia, vaan myös koko seuran henkistä identiteettiä. Atletico-fani Guillermo Myela kuvaa muutosta näin:

”Me olimme ennen ’El Pupas’ – epäonnisten kirouksen alla. Simeonen myötä meistä tuli seura, joka voi kohdata Barcelonan ja Real Madridin ilman pelkoa.”

Myelan mukaan Simeonen ja fanien välille syntynyt side on poikkeuksellinen modernissa jalkapallossa: valmentaja elää ja hengittää Atletico Madridia. Tämän tunnesiteen jakavat monet muutkin fanit.

Kannattaja Javier del Amo kuvailee Simeonea yhtenä seuran historian suurimmista ikoneista. Hänen mukaansa yksi Simeonen merkittävimmistä saavutuksista on se, että hän palautti fanien samaistumisen joukkueeseen: katsomossa ja kentällä alettiin taas puhua samasta Atletista.

Myös pitkäaikainen kannattaja Dani Ruiz kiteyttää näkemyksen: ”Hän on Atletico Madridin ruumiillistuma ja samalla kuva siitä, mitä moderni jalkapallo on – intohimoa, kurinalaisuutta ja jatkuvaa kilpailua huipulla.”

Onko Simeonen aika lopulta ajanut ohi?

Vuosikausia Simeonen asema tuntui koskemattomalta. Vähitellen säröt alkoivat kuitenkin näkyä, erityisesti kausien 2022–2023 aikoihin. Peräkkäiset kaudet ilman suuria pokaaleja ja aikaiset putoamiset eurocupeista herättivät kysymyksiä: olivatko Simeonen äärimmäisen organisoidut, puolustuspainotteiset pelitavat muuttuneet liian ennalta-arvattaviksi?

Simeone vastasi kritiikkiin tuolloin tyypilliseen tapaansa: ”Siitä lähtien kun tulin seuraan, olen antanut kaikkeni. Tulen aina antamaan kaikkeni, viimeiseen päivään asti, jonka täällä olen.”

Vaikka hän on osoittanut horjumatonta lojaaliutta Atleticolle, Simeone ei ole koskaan täysin peitellyt haavettaan palata jonain päivänä valmentamaan toista entistä seuraansa. Hän on todennut näkevänsä itsensä jossain vaiheessa Inter Milanin penkin päässä – se on hänen mukaansa asia, joka ”tapahtuu vielä jonain päivänä”.

Uudet omistajat, uudet vaatimukset

Simeonen tulevaisuuskeskustelu sai uutta pontta maaliskuussa, kun uudet enemmistöomistajat, Apollo Sports Capital, ottivat Atletico Madridissa vallan. Uusien omistajien mukana tulevat aina uudet äänet, tavoitteet ja odotukset – ja usein myös halu jättää oma kädenjälki valmentajavalintoihin.

Toimitusjohtaja Miguel Angel Gil korosti puheissaan jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden merkitystä. Hänen mukaansa tavoitteena on ”jatkaa seuran upean perinnön rakentamista kentällä ja sen ulkopuolella – faneille, pelaajille, valmentajille, henkilökunnalle ja koko yhteisölle”.

Samalla tämä murrosvaihe on kuitenkin avannut uudelleen keskustelun Simeonen roolista: pitäisikö Atletico rakentaa yhä hänen ympärilleen, vai onko seura valmis aloittamaan uuden aikakauden toisen valmentajan johdolla?

Jakautuneet kannattajat – jatkaako Simeone vai ei?

Atletico on tällä hetkellä La Ligassa neljäntenä ja 16 pisteen päässä sarjakärki Barcelonasta. Edessä on lisäksi hurjan vaativa jakso, jossa Barcelona kohdataan kahdesti Mestarien liigan puolivälierissä ja kerran La Ligassa. Kaiken tämän keskellä fanit ovat jakautuneet Simeonen tulevaisuudesta.

Dani Ruiz kuuluu niihin, joiden mielestä valinta kuuluu vain yhdelle ihmiselle: Simeonelle itselleen.

”Hän on puolustanut faneja ja edustanut heidän ajatteluaan. Hän merkitsee meille valtavasti, ja fanit rakastavat häntä. Ne, jotka ovat vaatineet hänen lähtöään viime vuosina, ovat lyhytnäköisiä. Simeone ansaitsee olla seurassa niin kauan kuin hän haluaa, ja ansaitsee myös itse päättää, milloin lähtee. Haluaisin, että hän jatkaa vuoden 2027 jälkeenkin”, Ruiz painottaa.

Javier del Amo on samalla linjalla: ”Haluan sen, mitä Simeone itse haluaa. Hän on meille niin erityinen, että haluan vain hänen parastaan. Mikä se paras on, sen tietää vain Diego itse. Ehkä hänen aikansa Atletissa loppuu jossain vaiheessa, mutta uskon, että Simeonella ja Atletilla on vielä monia kauniita hetkiä yhdessä edessä.”

Guillermo Myela taas kuvailee suhdettaan Simeoneen ”myrkylliseksi rakkaudeksi”.

”Rakastan häntä ja vaalin kaikkia upeita muistoja, jotka hän on meille luonut. Arvostan aina kaikkea, mitä hän on tehnyt. Mutta joskus tuntuu, että molemmille olisi parempi, jos tiet erkanevat”, Myela sanoo.

Hänen mukaansa vuoden 2026 Simeone ei ole enää sama valmentaja kuin se mies, joka saapui seuraan 16 vuotta aiemmin. Moni vastustajavalmentaja on ”ratkaissut Simeonen pelillisen koodin”, ja hänen taktiikkansa eivät enää ole yhtä innovatiivisia tai tehokkaita kuin ennen.

Myela kertoo uskovansa uuteen omistajaportaaseen ja siihen, että seura on valmis investoimaan joukkueeseen ja isoihin hankintoihin. Samalla hän kuitenkin korostaa tarvetta sopeutua modernin huippujalkapallon vaatimuksiin: pelitapaa on hänen mielestään päivitettävä.

Simeone, Atletico ja jalkapallon muuttuva dynamiikka

Keskustelu Simeonen tulevaisuudesta ei tapahdu tyhjiössä. Moderni jalkapallo korostaa yhä enemmän hyökkäävää, pallonhallintaan perustuvaa pelitapaa ja intensiivistä, jatkuvaa rotaatiota – sekä kentällä että valmentajapenkin takana. Atletico on Simeonen aikana rakentanut identiteettinsä kurinalaisen puolustuksen, fyysisyyden ja henkisen kovuuden varaan, mikä on tuottanut tulosta, mutta herättää kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle samalla reseptillä voi jatkaa.

Toisaalta Simeone on osoittanut useaan otteeseen pystyvänsä hienosäätämään joukkuettaan: hän on lisännyt pallonhallintaa, muuttanut ryhmityksiä ja tuonut peliin uusia elementtejä ilman, että seuran perusidentiteetti – ”Cholismo” – olisi kadonnut.

Valmentajakeskusteluista kiinnostuneille on myös mielenkiintoista seurata, kuinka suomalaisessa urheilukeskustelussa analysoidaan juontajien, valmentajien ja asiantuntijoiden suorituksia. Esimerkiksi Jaakko Dahlbackan suorat sanat Esko Eerikäisen IFC-juonnosta kuvaavat hyvin, kuinka armottomasti sekä yleisö että media arvioivat nykyään urheilun ympärillä toimivia ammattilaisia – sama paine näkyy myös Simeonen kaltaisten huippuvalmentajien ympärillä.

Tiukka kevät ratkaisee paljon – päätökset voivat odottaa

Vaikka Simeonesta ja hänen tulevaisuudestaan keskustellaan kiivaasti, argentiinalaisen oma fokus on tiukasti käsillä olevassa kaudessa. Atletico kohtaa Barcelonan La Ligassa tulevana viikonloppuna, minkä jälkeen sama vastustaja odottaa Mestarien liigan puolivälierissä kahdesti.

Vain kolme päivää toisen Mestarien liigan osaottelun jälkeen Atletico pelaa Copa del Reyn finaalissa Real Sociedadia vastaan Sevillassa. Siellä Simeone ja hänen joukkueensa tavoittelevat yhdeksättä pokaaliaan yhdessä – vielä yhtä todistetta siitä, että tämä aikakausi ei ole pelkkä muisto, vaan yhä elävä ja menestyvä projekti.

Päätökset Simeonen tulevaisuudesta voivat siis odottaa. Ensin Atletico Madridilla on edessään kevät, joka voi joko vahvistaa entisestään Simeonen asemaa seuran historian suurimpana valmentajana – tai kiihdyttää huutoja uuden aikakauden perään.

Varmaa on vain se, että kun Simeonen ja Atletico Madridin tiet joskus lopulta erkanevat, päättyy yksi modernin jalkapallon vaikuttavimmista ja pitkäikäisimmistä yhteistyösuhteista.

Ei sisällä instagram post:eja